Vaahterasiirappia: Pitkä viikko

Tämä viikko on tuntunut niin pitkältä...maanantai meni siivotessa ja pyykkiä pestäessä. Tiistaina oli paljon asioita hoidettava, ja koska minulla ei ole nyt autoa käytössä päivisin, pitää joka paikkaan kävellä tai mennä bussilla. Olen kävellyt tämän viikon aikana yhteensä ainakin 10 tuntia, ja se alkaa tuntumaan jaloissa. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Keskiviikkona meillä oli äiti-lapsiryhmässä brunssi. Ryhmä on tosi kiva. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, minkälaisia nämä ryhmät voivat pahimmillaan olla. Eli omien lasten kehumista ja vertailua muihin. Mutta kaikki äidit tässä ryhmässä ovat "maanläheisiä" ja oikeasti kiinnostuneita muista. Myös lapset leikkivät hienosti keskenään. Eli mielellään siellä käyn.

Tämän jälkeen oli käytävä maksamassa pari kuukautta sitten saamani ylinopeussakko (öhöm....) registrar officessa. Täällä kaikille ylinopeussakoille annetaan aika ja päivä oikeudessa, ja jos sitä ei siihen mennessä maksa, niin oikeuteen on mentävä. Jos menee oikeuteen, niin saa vissiin lisäaikaa maksamiseen tai sitten voi yrittää todistaa olevansa viaton. En tiedä, kuinka tämä käytännössä toimii. Mielummin maksan heti suosiolla. Täällä sakot eivät mene tulojen mukaan, vaan summa on kaikille sama. Lisäksi jokaisesta sakosta tulee ajokorttiin pisteitä. Jos pisteitä on liikaa, niin ajokortti otetaan pois vähäksi aikaa.

Miehellä on alkanut töissä nyt joulusesonki ja ylitöitä on paljon. Tällä viikolla hän on tullut kotiin 10-11 aikaan illalla. Ja tälläistä tulee olemaan jouluun saakka. No, onneksi ylitöistä maksetaan ihan kivasti.

Eilen aamulla herätessä pojan silmät olivat täynnä keltaista rähmää ja turvonneet. Pesin niitä lämpimällä vedellä, mutta koska silmät olivat aivan punaiset, päätimme lähteä lääkäriin. Kello oli vähän vaille kymmenen ja walk in-klinikalla oli jo noin kahden tunnin odotusaika. Seuraava walk-in klinikka aukesi yhdeltä, joten päätin tulla sitten uudestaan. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja jo 30 minuutin odottamisen jälkeen pääsimme lääkärille. Silmätulehdushan se oli niinkuin olin arvellutkin. Nyt ne alkavat näyttää jo vähän paremmilta silmätippojen ansiosta. Pitää vain toivoa, että tulehdus ei tartu muihin lapsiin. Tänään ollaan siis sairaana kotona. Tälläisinä hetkinä olen kiitollinen siitä, että emme asu enää Irlannissa. Lääkärikäynnit ovat täällä ilmaisia, Irlannissa tämäkin olisi maksanut 50 euroa.

Vanhin tyttö on ollut koko viikon luokkansa kanssa field tripillä (suomeksi luokkaretki/tutustumiskäynti, huom. yritän jo ammattinikin vuoksi suosia suomalaisia sanoja suomea kirjoittaessani, mutta joskus suomalainen sana vaan kuulostaa niin väärältä asiayhteyteen...) ja ovat mm. tutustuneet kaikkiin kaupungin historiallisiin rakennuksiin (en itse tiennyt, että täällä edes on sellaisia :) sekä tutustuneet korkeimman oikeuden työhön. Tässä jotain kuvia mitä hän on ottanut.