Sunday 17 May 2015

Kolmevuotias

Raportti synttäriviikonlopusta tulee nyt vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai miten se meni...

Poika aloitti jalkapallon "nappulaliigassa", joka kestää kaksi kuukautta ja pelataan läheisillä ulkokentillä. Harjoitukset ovat 45 minuutin pituisia joka lauantaiaamu ja lapset jaetaan ikänsä puolesta kuuden pelaajan joukkueisiin. Ensimmäiset harjoitukset olivat toukokuun ensimmäisenä lauantaina ja poika oli aika innoissaan. Tosin tässä iässä unohtuu vielä maalien suunnat ja kenttien rajat ja välillä siellä heiteltiin palloa myös käsillä. Mutta ei se niin tarkkaa ole, tärkeintä on oppia pelaamaan ryhmässä ja ottamaan muut huomioon. Toisella harjoituskerralla poika osoitti mieltään, koska olisi halunnut pelata sinisellä pallolla. Valmentaja kun valitsi keltaisen pallon, eikä sillä voinut pelata. Näin se elämä opettaa... kolmas kerta menikin sitten ihan hyvin vaikka pallo olikin keltainen.


Jalkapalloilun jälkeen meillä oli sovittuna vappupiknikki kolmen muun Calgaryssa asuvan suomalaisen kanssa. Sää oli aika kolea, joten pääsimme oikeaan Suomen vappufiilikseen säänkin puolesta. Paikkana oli taas meidän vakiopuisto, jossa pääsi onneksi katoksen alle tuulta pakoon. Loppua kohden myös aurinko päätti pilkistää pilvien takaa.


Tältä näytti kaksi viikkoa sitten, nyt alkaa jo vihertymään täälläkin.


Puun sisällä oli jännä luola.


Poikaa juhlittiin suklaakakulla.


Sunnuntaina olimme kutsuneet pari ystäväperhettä juhliin. Lapsia oli yhteensä 11 joten aikamoinen meno meillä oli. Kakun kanssa pääsin tänä vuonna helpolla eli tilaamalla valmiin. Ruuan kanssa en sitten päässytkään yhtä helpolla, vaan jouduin oikein tulikokeen eteen. Kaikki vieraat olivat nigerialaisia ja tein kolmea eri nigerialaista ruokaa. Hieman arvelutti että saankohan kaikki onnistumaan niin että ne maistuvat myös oikealta, Onneksi kaikki meni nappiin ja ruokia jopa kehuttiin...arvauksen varaan jää oliko se vain vieraskoreutta vai oliko ruoka oikeasti niin hyvää...mutta kaikki meni joten pakko kai sen oli maistua.

Juhlat jatkuivat myöhään iltaan ja kun vieraat olivat lähteneet poika nukahti sohvalle sekunnissa. Juhlat olivat onnistuneet ja nyt meillä on sitten kolmevuotias poika. Voisiko ajan jotenkin pysäyttää, kiitos!

Thursday 14 May 2015

Suru

Kello 10.58 toukokuun viides päivän kolme vuotta sitten syntyi poikamme. Kolme vuotta myöhemmin toukokuun viides päivä kello 10.45 menetimme rakkaan vaarimme. Aivan liian aikaisin. Hyvät muistot vaarista elävät kuitenkin edelleen ja auttavat jaksamaan kaiken surun keskellä.



Myös lapset muistelevat vaaria lämmöllä.

Tytöt: - Vaari laulaa meille ja vaari tekee parhaita korvapuusteja. Kun harjoittelin ajamaan ilman apupyöriä, vaari kannusti ja sanoi, että ikinä ei kannata antaa periksi. Vaari sahaa puita ja korjaa pyöriä.

Esikoinen: Paras muisto vaarista on kun teimme lumiukkoja ja lumilinnoja yhdessä.Vaari on kiltti, hauska ja huolehtivainen.

Poika: Vaari ei ole kuollut. Vaari on lentokoneessa matkalla tänne.


Muistoissa on myös matka vuorille vaarin kanssa kaksi vuotta sitten.

Hautajaiset ovat noin kolmen viikon päästä ja olen menossa Suomeen. Tällä kertaa tosin yksin, sillä lapsilla on vielä koulua ja liput ovat kalliita. 

Pojan syntymäpäiviä ehdimme viettää jo ennen suru-uutista. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.