Monday 24 February 2014

So Long, Sochi!

So long Sochi! sanottiin tänään aamulla radiossa. Ja onhan se ihan kivaa elää taas tälläistä tavallista elämää ilman olympialaisia. Täällä talviolympialaiset ovat nimittäin todella suuri juttu, eikä niiltä voi välttyä vaikka kuinka haluaisi.

Viimeisten parin viikon aikana meillä ei ole työpaikalla muusta puhuttukaan. Jos oli käynnissä jokin finaali, vaikka miesten curling yms., kuului jostain päin toimistoa aina välillä kannushuutoja tai sitten luja hurraa-huuto, kun taas Kanadalle tuli mitali. Kahvihuoneen taululle tuli joka päivä päivitystä ja kannustusviestejä joukkueille. Tänä aamuna siellä oli olympialaisten mitalisaldo. 10 kultaa, 10 hopeaa ja 5 pronssia.


Tytöt kertoivat, että olivat katsoneet perjantaina koulussa naisten jääkiekkofinaalin. Siis koko koulu yhdessä juhlasalissa.

Ja kyllä kanadalaisetkin osaavat ironian vastustajiaan kohtaan. Varsinkin USA - Kanada jääkiekkopeliä ennen. Kuten näistä Facebookissa kiertäneistä kuvista voi päätellä.





Jääkiekkofinaali alkoi täällä sunnuntaiaamuna kello 5. Monet olivat valvoneet koko yön vain odottaakseen peliä. Baarit ja ravintolat olivat saaneet erikoisluvan tarjoilla alkoholia jo viideltä aamulla, ja arvata saattaa, että voittojuhlat olivat riehakkaat. Ja olihan se Kanadan joukkue ihan hyvä (nyt voin sen vasta myöntää, kun aikaisemmin olin kaikille kehunut kuinka hyvä joukkue Suomella on ja että meillä on mahdollisuus voittoon.)

Itsekin seurasin olympialaisia mielenkiinnolla. Kun ajattelee, millainen työ jokaisen urheilijan on tehtävä päästäkseen olympialaisiin kilpailemaan niin onhan se todella motivoivaa.  Eikä siihen lähes kaikkikaan pysty.

Tästä pääsenkin kivasti aasinsillalla seuraavaan kuvaan.


Esikoinen on tehnyt itselleen motivaatiokalenterin. Tässä lasketaan päiviä sekä kesäloman alkuun että tulevaan Suomen matkaan. Heinäkuun alussa olemme menossa Suomeen. Tämä on päätetty, vaikka lippuja ei vielä ole ostettu eikä niihin ole vielä edes rahat kasassa. Mutta päätetty mikä päätetty.

Monday 17 February 2014

Perhepäivä

Täytyy kyllä sanoa, että tämä helmikuun toisena maanantaina pidettävä perhepäivä eli Family Day on nerokas keksintö. Vapaapäivän nimestä johtuen perheet saavat hyvän syyn tehdä jotain yhdessä. Muina yleisinä vapaapäivinä ei ole pakosti velvoitettu tekemään mitään lasten kanssa. Mutta tänä päivänä ei voi olla muita tekosyitä. Hyvä Albertan hallitus, kun keksitte tälläisen vapaapäivän! 

Meillä oli siis pitkä viikonloppu, koska myös perjantaina oli koulusta vapaata ja otin itsekin perjantain vapaaksi. Taas kävi niin kivasti, että sain kauhean flunssan juuri torstai-iltana. Pari päivää meni siis aika koomassa, mutta sunnuntaina aloin olemaan jo ihan hyvässä kunnossa. Olin luvannut lapsille, että mentäisiin uimaan viikonlopun aikana mutta se sitten siirtyi maanantaihin. Maanantaina meidän piti mennä myös Family Day Skate and Barbeque -tapahtumaan, joten kiireinen päivä oli tulossa.


Aamu aloitettiin tuhdilla aamupalalla.

Luistelemassa olimme jo puoli yksitoista aamulla. Tänä vuonna sää suosi ulkoilijoita, aurinko paistoi ja lämmintä oli +4 astetta. Kaikilla oli kivaa. Varsinkin pojalla, joka luisteli hienosti pitkän ajan (ilman luistimia kylläkin).


5v:n taidonnäyte. Tämä luistelukypärä on kulkenut mukanamme ympäri maailmaa. Ostin sen (käytettynä) esikoiselle Tukholmassa, sitten se oli pitkään meillä Irlannissa mukana, vaikka tosin siellä sitä ei olosuhteiden pakosta voitu käyttää kertaakaan. Sitten se pääsi tänne Kanadaan ja nyt se on taas hyvässä käytössä. Kannatti siis säästää. 


Luistelun jälkeen maistui kuuma kaakao ja hot dog.

Kun poika oli nukkunut päiväunet, lähdimme sitten vielä uimaan. Kotiin tulimme kuuden jälkeen illalla, eikä lasten tarvinnut odottaa kauan unta. Huomenna taas kouluun ja töihin...

Wednesday 12 February 2014

Äiti koneella





Näin se menee :) Paitsi ei tässä blogissa. Joskus tuntuu, että kirjoitan aivan liian realistisesti. Onhan se paljon kivempaa lukea tuollaista kermakakku-vaaleanpunaistaunelmaa blogia kuin tälläistä tavallista arkea, eihän meillä ikinä edes tapahdu mitään mullistavaa. Mutta näillä mennään...

Monday 10 February 2014

11 asiaa

Sain Amerikantädiltä aurinkoisesta Kaliforniasta haasteen. Kiitos vain, näihin on aina kiva vastata! Ja samalla voi muistella ala-asteaikaisia ystäväkirjoja. Harmi kun niitä ei ole enää tallella. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä sinne oikein kirjoiteltiin... mutta tämä haaste menee siis näin:

* tell 11 facts about yourselfanswer the 11 questions asked by the person who invited youcome up with 11 questions for the new participants*  select 11 new bloggers for the challenge and of course,  thank the person who invited you, and let the lucky 11 know they have questions waiting for them. Oh, and you can’t tag the person who challenged you.

Ja tässä 11 aivan satunnaista asiaa itsestäni:

1) Olen ollut neljä kertaa raskaana, mutta en ole kertaakaan elämässäni ostanut yhtäkään äitiysvaatetta. Tosin loppuraskaudesta eivät housun napit enää menneet kiinni, mutta sen sai hyvin peitettyä pitkällä paidalla :) En myöskään lihonut raskauksien aikana, ja kaikki entiset vaatteet menivät taas hyvin päälle kahden kuukauden jälkeen. Tästä saan kai kiittää hyviä geenejäni sillä en tehnyt tämän eteen mitään...imetyskin taisi kyllä auttaa asiaa.

2) Minulla on ollut ajokortti 15 vuotta, mutta en osaa tehdä taskuparkkia. Kerran siis sen osasin silloin 19-vuotiaana ajokokeessa. Sen  jälkeen en ole sitä kertaakaan tehnyt enkä edes yritä. Kun muutin Kanadaan minun piti tehdä sekä teoria- ja ajokoe uudelleen saadakseni kanadalaisen ajokortin. Kummatkaan eivät menneet ensimmäisellä kerralla läpi (Huonoa tuuria...miksi ajokokeessa juuri minun eteeni piti tulla pitkä rekka, jonka takia valot ehtivät vaihtua keltaiseksi...). Olen mielestäni silti todella hyvä kuski :)

3) Minulla on "makeanhimokausia". Voin olla monta kuukautta syömättä mitään makeaa eikä sitä edes tee mieli. Mutta joskus tulee kausia, jolloin on aivan pakko saada suklaata. Onneksi nämä kaudet kestävät vain pari päivää. Tässä talossa kun on aika vaikeaa ostaa suklaata vain itselleen ja piilottaa se johonkin myöhempää varten. 

4) Olen ollut niin monessa eri työpaikassa ja ammatissa, että voin valikoida cv:seen aina vain ne työt, joista on hyötyä hakemaani paikkaan. Työkokemusta on postinjakajasta tutkimusanalystiin ja kaikkea sen välillä.

5) Lempiruokiani ovat uunilohi ja perunamuusi sekä janssoninkiusaus. Tosin teen näitä vain noin kerran vuodessa. Ehkä siksi ne ovatkin lempiruokiani, koska niihin ei ole ehtinyt kyllästyä.

6) Kaikki lapseni ovat syntyneet eri kaupungeissa. Kolme heistä jopa eri maissa.

7) Olen ollut aina hyvä liikunnassa ja harrastin pitkään kilpauintia. Olin myös valmentajana vähän aikaa, kunnes yliopisto-opinnot veivät liikaa aikaa.

8) En osaa käyttää sormuksia. Kihla- ja vihkisormusta yritin pitää jonkin aikaa, mutta ne ovat olleet laatikoissaan viimeiset 7 vuotta.

9) En ole käsityöihminen. Ala- ja yläasteella valitsin käsitöiden sijaan veiston. Eli osaan sorvata mutten virkata. No, napin osaan kuitenkin ommella.

10) Osaan viittä eri kieltä ja välillä harmittaa etten pääse käyttämään näitä kaikkia. 

11) Haluaisin matkustella enemmän. Maailmassa on vielä niin monta paikkaa näkemättä. Haaveissa on siis lottovoitto. Mutta ensin pitäisi varmaan alkaa lottoamaan.

Ja sitten vastauksia kysymyksiin:

1) Paras dieetti:
 Hehe, olen varmasti maailman paras vastaamaan tähän kysymykseen, kun en ole päivääkään ollut dieetillä. Mutta mielestäni paras tapa laihtua on ottaa järki käteen ja back to basics. Eli tee ruoka alusta asti hyvistä ja terveellisistä raaka-aineista. Vältä ravintoloissa syöntiä. Ja liikuntaa tietysti myös.

2) Top 3 kosmetiikkatuotetta tai ihonhoitovinkki:
 Top kolmea ei ole, en ole vielä löytänyt sitä täydellistä tuotetta itsekään. Suomessa ostin aina Lumenen kasvovoidetta (olisiko ollut joku päivävoide tms,), enkä ole sitä parempaa onnistunut löytämään.

3) Unelmiesi matkakohde:
 Vaikea valita vain yhtä. Maita joissa haluaisin käydä ovat mm. Kenia, Mosambik, Uusi-Seelanti, Peru ja Hawaii (Amerikassa).

4) Teitkö uuden vuoden lupauksia, jos niin mitä ja pitävätkö ne?
 En tehnyt. Olen huono tekemään mitään lupauksia koska unohdan aina mitä lupasin. Mitään kauhean huonoja tapoja minulle ei ole mistä pitäisi päästä eroon (öhöm...)

5) Mikä on kaunein ääni tai sana?
 Kaunein ääni on pienen vauvan tuhina hänen nukkuessaan. Kaunein sana on varmasti sitten äiti tai mommy varsinkin omalta lapselta ensi kertaa kuultuna.

6) Uskotko kohtaloon, eli oletko fatalisti vai uskotko siihen, että omat päätöksesi päättävät pitkälti elämäsi kulun?
Uskon. että kaikki tekemämme päätökset vaikuttavat elämän kulkuun. En siis usko kohtaloon, vaan kaikki on seurausta jostain muusta aiemmin tapahtuneesta.

7) Kissa vai koira?
Olen allerginen kissoille, enkä muutenkaan ikinä voisi kuvitella omistavani kissaa. Koira siis.

8) Mottosi?
Carpe Diem. Se ei pelaa joka pelkää. Läpi harmaan kiven. Siinähän noita oli...

9) Paras vaatteiden nettikauppa?
Nyt täytyy myöntää, etten ikinä osta mitään nettikaupoista. Tämä ei ole mikään periaate vaan yksinkertaisesti ei ole aikaa surffailla nettikaupoissa. En osaa siis sanoa mikä olisi paras.

10) Maukkain jälkiruokaherkku, saa laittaa reseptin:
Jäätelö! Ja jos on enemmän aikaa niin sitten uunijäätelö marengilla ja marjoja.

11) Ja loppuun pakollinen kumman kaa: Matti Nykänen vai Jussi Parviainen?
Piti googlettaa kuka tämä Jussi on kun ei ollut mitään hajua:) Ja hyi hyi... ëikä tuollainen Matin kasarityylikään oikein iske... mielummin olisin sitten vaikka ikisinkku jos vaihtoehdot ovat nämä.

Haastan tähän kaikki tietämäni Kanadassa asuvat suomalaiset blogit, eli JenninMarian ja Annikan.

Ja tässä tulee kysymykset:

1) Mitä tekisit jos saisit 100,000 dollaria ylimääräistä rahaa vain omaan käyttöösi?
2) Jos saisit muuttaa yhden asian Suomesta, mikä se olisi?
3) Samoin jos saisit muuttaa yhden asian Kanadasta, mikä se olisi?
4) Mistä haaveilet?
5) Jos saisit olla jonkin elokuvan päähenkilö, mikä elokuva se olisi?
6) Maailman turhin keksintö?
7) Jos saisit valita vain yhden tv-kanavan, mikä se olisi?
8) Unelma-ammattisi?
9) Olisitko mielummin vuoristokiipeilijä vai syvänmerensukeltaja?
10) Paras lukemasi kirja?
11) Lempivaatteesi?

Tuesday 4 February 2014

Positiivinen energia

Lauantaina oli "positiivinen energia"-päivä. Päätin heti aamusta, että positiivisella energialla päivästä tulee varmasti kiva, eikä tarvitse kuluttaa aikaa turhaan negatiiviseen murehtimiseen. Ja nyt oltaisiin myös tehokkaita. Motolla "kun kaikki auttaa, ollaan nopeasti valmiita" pääsee pitkälle.

Tehokkuudesta huolehti myös poika, joka heräsi 5.30. Kaikki olivat aamupalalla jo kahdeksalta. Aamupalaksi päätin tehdä jotain uutta herkkua tämän edessä olevan positiivisen päivän kunniaksi. Mielessä oli jo pitkään ollut kaurapannukakut, mutta juuri sitä energiaa ei ikinä ollut löytynyt niiden tekemiseen. Ja kyllä kannatti. Nämä olivat aivan suussa sulavia. Siis hyvä alku päivälle. Lapsetkin pääsivät päivän tunnelmaan mukaan ja olivat aivan yltiöpositiivisia.


Sitten olikin aika ryhtyä itse toimeen. Pannukakkujen tuoma positiivisuus alkoi jostain kumman syystä hieman rakoilla. Esikoiselle tuli yhtäkkiä kauhea päänsärky, kun piti ruveta siivoamaan omaa huonettaan. Muut tytöt kinastelivat siitä, kumpi saa kerätä nallet ja kumpi legot. Mutta nämä pienet vastoinkäymiset eivät saaneet lannistaa, vaan positiivisen mielin kannustin lapsia. Muistakaa: Tänään on positiivisen energian päivä!

Itse sain perjantailta jääneiden tiskien tiskaukseen apupojan. Ja mikä onkaan hauskempaa kuin tiskata tälläisen iloisen 20-kuukautisen pojan kanssa. Mitä siitä, että tiskaus kestää kolme kertaa kauemmin ja lattia on täynnä vettä. Pojan motto oli "minä itse, äiti ei saa koskeakaan näihin tiskeihin". Laatuaikaa parhaimmillaan.


Hyvinhän se siivous sitten eteni. Poika päätti myös kantaa kortensa kekoon tähän positiiviseen päivään ja päätti, että ainoa oikea tapa siivota on isän kenkiä käyttämällä. Niin ne juuri pestyt lattiat pysyvät puhtaana, kun niillä kävellään ulkokengillä. Positiivista: Taisin hetkeksi itsekin unohtaa sen positiivisen energian tässä kohdassa.


Mutta kuinka ollakaan kello 12.08 oli koko talo siivottu. Nyt oli aika viedä esikoinen tanssiharjoituksiin ja poika päiväunille. Sittenhän on vielä koko päivä aikaa tehdä vaikka mitä!


Päätimme pitkästä aikaa lähteä kirjastoon. Samalla matkalla sain uusittua kuntosali-ja uimahallikorttimme. Sekä käytyä korjauttamassa monta viikkoa rikki olleet esikoisen silmälasit ja varattua aika näöntarkastukseen. Mitä kaikkea sitä saakaan aikaiseksi vain positiivisen energian voimalla!




Kirjastossa poika sai itkukohtauksen, kun oli aika lähteä. Kuinka sitä onkaan aina ennen säälien katsonut julkisilla paikoilla huutavia lapsia ajatellen "ei meidän lapset vaan...". Siis ennen kuin poika tuli uhmaikään. Positiivista: Nyt voin itsekin kokea tämän, eikä tarvitse enää muiden lapsia sääliä.

Sitten vielä kaupan kautta kotiin. Kuten arvata saattaa lapset olivat aika väsyneitä ja nälkäisiä. Positiivista: Kauppaan ei tarvitse enää mennä ennen ensi viikonloppua.


Kotiin tulimme kello 17.30. Kun ruoka oli tehty, lapset syötetty ja kylvetetty ja kun vihdoin tytötkin nukahtivat olin aika väsynyt. Kyllä tälläinen positiivisen energian päiväkin vaatii energiaa. Mutta siis positiivista sellaista. Ja kaikesta huolimatta oli kiva päivä. Harmi vaan ettei tätä energiaa riittänyt enää sunnuntaille. Mutta ei siitä sen enempää...