Papupata

Meidän 4-vuotias puhuu taukoamatta. Täytyy myöntää, että välillä jää osa kuulematta. Liika on todella liikaa ja ajattelen omiani. Eilen matkalla kouluun hän taas puhui ja puhui ja puhui... sanoin aina väliin, että joo, joo...
Sitten hän yhtäkkiä kysyi hämmästyneenä, että sanoitko joo?
Minä: Joo, mitä sä sanoitkaan?
U: Että voiko musta tulla isona jänis? Mä haluan, että musta tulee jänis, kun mä kasvan isoksi.
Minä: Ihmisistä ei yleensä voi tulla jäniksiä. Miksi sä haluat olla jänis?
U: Niillä on niin kiva elämä.
Minä: Niin, mutta susta ei voi tulla jänistä.
U: No, sitten musta tulee keiju.
Minä: Oh, ok.
U: Ja vauvasta tulee isona pikkuveli.

Näinhän se menee.

                                                       Kattoon hyppivät apinat