Viikonloppu

Yleisin maanantaisin töissä kysytty kysymys on: Mitä teit viikonloppuna? 

Itse en ikinä pysty vastaamaan tähän kuin ympäripyöreästi: Sitä samaa...

Näin kokopäivätyössäkäyvänä arkea melkein yksin pyörittävänä neljän lapsen äitinä viikonloput menevät ohi aivan liian nopeasti. Lauantaina siivotaan, pestään pyykkiä ja käydään kaupassa. Sunnuntaisin tehdään ruokaa, pestään lisää pyykkiä ja siivotaan mitä edellisenä päivänä ei ehtinyt. Jos tähän päälle pitäisi vielä ajatella jotain aktiviteettia, niin aika stressaavaksi menisi. Kuinka muilla töissäkäyvillä on aikaa tehdä mitään viikonloppuisin? Tietenkin voisi jättää siivoamatta ja syödä ulkona. Tai siivota arkipäivinä. Mutta se ei tulisi onnistumaan. Onneksi lapset kasvavat, ja ehkä jo 4 vuoden päästä tämä arkikin helpottaa. 

Perjantai-iltaisin meillä on tyttöjen tanssitunteja 5-7 välillä, joten jos kotona ei ole mitään edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa niin yleensä käyn nopeasti lähikaupassa. Ruoan on oltava valmista 15 minuutissa. Olisi niin helppoa vain ostaa jotain einestä, mutta yritän pitää periaatteesta kiinni. Usein meillä syödään pastaa tai nuudeliwokkia. Viime perjantaina oli "melkein einestä" eli pussiperunamuusia ja aamiaismakkaroita. Ei mikään terveellisin vaihtoehto, eikä varmasti näytäkään kovin herkulliselta, mutta maistui hyvältä pitkästä aikaa.

Samalla kauppareissulla löysin mannaryynejä! Me ollaan aina Suomessa käydessä ostettu mannaryynejä mukaan, mutta nyt ei enää tarvitse ja lapset saavat mannapuuroa koska vain! Toivottavasti tämä pysyy kaupan valikoimissa pitkään. Nyt on myös yksi syy lisää kannattaa tätä meidän pientä lähikauppaa.

Meiltä lähti viikonloppuna televisio. Olin jo pitkään miettinyt, että eihän sitä tv:tä oikeastaan tarvitse. Itselläni ei ole aikaa katsoa mitään ohjelmia kuin ehkä kerran kuukaudessa. Lapset katsovat tv:tä oikeastaan vain viikonloppuisin, ja silloinkin voi mielummin katsoa elokuvia tietokoneelta. Mies oli se, joka sitä eniten katsoi. Ja päätös tuli häneltä itseltään, kun hän alkoi ajattelemaan mitä kaikkea muuta saisikaan aikaan sillä ajalla, jonka käyttää tv:n katseluun. Esikoinen kyllä alussa vähän protestoi. Mutta hän voi katsoa haluamiansa ohjelmia jouluna saamaltaan tabletilta. Joten tv joutui kellariin. Saa nähdä tuleeko sitä koskaan ikävä. Nyt ainakin tuntuu, että päätös oli oikea.

13. päivä ja maanantai

Ehkä tiedätte tunteen, kun jonain päivänä sitä vain toivoo, että pian olisi ilta.

No, tänään oli sellainen päivä. Aamulla töihin lähtiessä auto ei lähtenyt käyntiin. Onneksi meillä oli starttikaapelit ja sain miehen autosta virtaa, mutta olin 45 minuuttia töistä myöhässä.
Töissä oli kaikenlaista säätämistä ja niin kiire, etten ehtinyt edes syömään. Iltapäivällä alkoi sataa lunta ja sitä sitten satoi ja satoi... joten kotiin lähtiessä oli jo todellinen liikennekaaos. Olin sitten noin tunnin normaalia myöhemmin kotona.

Lapset olivat nälkäisiä ja aloinkin heti laittamaan ruokaa. Kaikki olivat huonolla tuulella, paitsi poika, joka kävi ylikierroksilla. Ja sitä poikaa sai sitten olla hakemassa pois milloin mistäkin, sillä hän sai tuhoa aikaan missä tahansa olikin. Kun lapset olivat syöneet (en itse ehtinyt edes istua alas), aloimme tekemään läksyjä. 2-luokkalaisen piti palauttaa huomiseksi tiedeprojekti. "Tee laite, joka pitää jääpalan sulamatta mahdollisimman pitkään". Tässä vaiheessa en tiennyt itkeäkö vai nauraako.

Jotain saimme sitten kuitenkin aikaiseksi. Sitten piti vielä viedä esikoinen balettitunnille. Tämän jälkeen ajattelin, että vihdoinkin kello on niin paljon, että lapset voivat mennä nukkumaan.

Tytöt menivät pesemään hampaita yläkerran vessaan. Pian sieltä kuului todella epäilyttävä ääni. Poika oli ehtinyt laittaa vessanpöntön täyteen vessapaperia ja vetämään sen monta kertaa. Kuten arvata saattaa, tuli kaikki vesi lattialle ja sitä vettä oli paljon. Lattian kuivaamiseen meni ainakin kymmenen pyyhettä. Tällä välin lähetin lapset alakertaan. Samalla kun kuivasin vessan lattiaa poika oli saanut keittiössä käsiinsä tiskiainepullon. Ja siinä ei kauan kestänyt, kun koko pullo oli tyhjennetty keittiön lattialle.

Nyt pitikin lähteä hakemaan esikoista kotiin. Kun sain pojan vihdoinkin nukkumaan siivosin ensin vessan perusteellisesti ja laitoin pesukoneen päälle. Sitten pesin keittiön lattian ja tiskasin koko päivän tiskit.
Kello on nyt 11.12 ja syön ensimmäistä kertaa koko päivänä. Toivottavasti huomenna olisi vähän parempi päivä.

Nyt olisi ehkä viisasta mennä nukkumaan, mutta aloin katsomaan kanadalaista versiota amerikkalaisesta sarjasta Undercover Boss. Ja tässä jaksossa ollaan täällä kotikaupungissa. Myös Youtubesta löytyi tämä jakso:

Frozen ja jätskiä

Taas arkea... ja taas on joka aamu tehtävä nämä:

On olemassa vain kaksi kotityötä, joita inhoan. Toinen on tiskaaminen ja toinen lasten eväiden teko kouluun. Ensinnäkin siihen menee paljon aikaa aamuisin enkä ikinä jaksa panostaa ja laittaa erilaisia ja uusia lounasvaihtoehtoja joka päivälle. Esikoisen lounasta en enää tee, vaikka hänen mukaansa kavereiden äidit kyllä tekevät heidän lounaansa. Mutta mielestäni 12-vuotias on kyllä tarpeeksi vanha tekemään omat eväänsä ja näin säästyn myös ainaisilta valituksilta, kun teen aina muka jotain väärin.  Nuoremmat tytöt eivät onneksi ainakaan vielä valita vaan syövät kyllä kaiken mitä laitan.

Eväiden teko ei ole ainut syy miksi vihaan aamuja. Aina on kiire vaikka heräisi kuinka aikaisin (tai no, myönnetään että en ikinä herää minuuttiakaan aikaisemmin kuin on aivan pakko) ja se on aina haaste saada lapset puettua ja aamupalalle ennen kuin pitää lähteä kello kuusi. Au pairille olisi kyllä tarvetta. Harmi vain ettei meillä ole tässä talossa vapaata huonetta.

Viimeinen lomaviikonloppu oli kiva. Lauantaina kävimme synttäreillä ja siellä meni melkein koko päivä. Sunnuntaina kävin kahden tytön kanssa katsomassa Frozen-elokuvan. Tytöt tykkäsivät ja niin äitikin. Frozen on ehkä paras Disney-elokuva pitkään aikaan... tosin olin vähän hämmentynyt siitä, mihin maahan elokuvan tapahtumat sijoittuivat. Välillä oli kuin olisi oltu Norjassa tai Venäjällä. Mutta heidän puhumansa kieli kuulosti ihan hollannilta. No, amerikkalaiset eivät varmasti tälläistä ajattele. Tai sitten se oli vain jokin mielikuvitusmaa. 

Elokuvan jälkeen lähdimme kotiin jäisellä autolla, ja tuntui kuin olisimme itsekin siellä Frozen-maassa. Täällä on nyt uutisten mukaan kylmin talvi sitten vuoden 1900. Eikä talvi ole vielä edes kunnolla alkanut! Lunta on ollut joulukuun puolesta välistä asti pari metriä ja kylmimmillään on ollut -32 astetta. Onneksi välillä saamme aina nauttia Chinook-tuulista. Ja kesää kohden mennään...

Viikonloppuna löysin kaupasta myös tiikerijäätelöä! Ja oli pakko ostaa, vaikka me ei miehen työn takia ikinä osteta kaupasta jäätelöä, kun sitä on pakastimet täynnä. Mutta lakritsia en ole ikinä ennen nähnyt täällä jäätelössä. Pettymykseksi maku ei kyllä päässyt Valion tiikerijäätelön tasolle vaan appelsiini maistui liian vahvasti. 

Tästä tuli taas tälläinen "mitä on taas tehty"-postaus. Blogi on muutenkin jäänyt vähän taka-alalle, kun postauksia teen yleensä keskiyöllä. Meillä ei myöskään ole vieläkään uutta kameraa ja hävettää aina laittaa tälläisiä kännykkäkuvia tänne. Toisaalta tämä ei kyllä olekaan mikään valokuvablogi, mutta olisi kuitenkin kiva pitää edes jotain tasoa. Paljon on postausaiheita mielessä, joten toivottavasti tätä jaksaa edes joku lukea. Kun ei sitä ole aina kiva itselleen kirjoitella. Yksi uuden vuoden lupauksista saa siis olla blogin ahkerampi päivittäminen.