2012 viimeiset tunnit

Tuntuu aivan kummalta, että nyt on jo vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on mennyt todella nopeasti.Vuosi 2012 oli hyvä vuosi. Olin töissä huhtikuun loppuun saakka. Poika syntyi toukokuussa. Heinäkuussa matkustimme Suomeen ja tulimme takaisin elokuussa. Loppuvuosi menikin yhdessä hujauksessa.

En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, enkä siis nytkään lupaa mitään. Yritän elää tässä päivässä ja se olkoon tavoitteena myös ensi vuodelle.

Tein listan haasteista ja toiveista vuodelle 2013. Loppuvuodesta voin sitten katsoa kuinka monta näistä kohdista on toteutunut.

• uuden auton osto
• lomamatka pääsiäislomalla, koska minulla ei varmasti ole paljon kesälomaa tänä vuonna
• uuden koulun löytäminen ja sinne ilmoittautuminen esikoiselle ja 4-vuotiaalle
• lastenhoidon järjestäminen ennen töiden alkua
• toiveena on saada vieraita Suomesta kesällä
• miehen yrityksen laajentaminen
• rahan säästäminen taloa varten

Tänään olemme vain kotona. Kaupungilla olisi ilotulitus, mutta emme viitsi sinne lähteä lasten kanssa. Pienemmät tytöt ovat varmasti jo nukkumassa yhdeksän aikaan. Enkä tiedä jaksanko itsekään valvoa kahteentoista, kyllä se vuosi vaihtuu ilman valvomistakin. Kylläpä olen taas tylsä :)

Kävimme eilen luistelemassa, kun olemme vihdoin saaneet hankittua sopivan kokoiset luistimet kaikille (tai no, miestä ei luistelemaan saa...). Luistelin itsekin esikoisen luistimilla ensimmäistä kertaa varmaan yli kymmeneen vuoteen ja kyllä se vieläkin hyvin sujui... Meidän lähellä on kiva luistinrata ja varmasti tullaan siellä käymään nyt usein. Tytöt olivat niin innoissaan.

Kuva on otettu kolmen jälkeen iltapäivällä, ja aurinko oli jo laskemassa.

Vuoden 2012 viimeinen aamiainen

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

(ja hyvää syntymäpäivää veljelle! :-)

Hetkinen...

Täällä on ollut hieman teknillisiä ongelmia. Ensin tietokoneen johto meni rikki, kun poika on päässyt vetämään sitä aika monta kertaa. Kun saimme uuden johdon hankittua, ei tietokone mene enää päälle ollenkaan. Seuraavana päivänä kamera meni rikki. Vahinko ei tule yksin, vai miten se sanonta menikään :-)

Eilen kävimme alennusmyynneissä ja saimme hankittua uuden kameran. Tietokone saa nyt odottaa ja yritän pärjätä tällä vanhalla läppärillä. Onneksi sain mieheltä joululahjan, joka pelastaa tässä hädässä. Eli tämän:

Tällä voin nyt ainakin skypettää. Aika hyvä kamerakin tässä on. (Oikeasti mies osti tämän itselleen, mutta ei haluakaan käyttää sitä, koska on töissä kadottanut puhelimensa ainakin kolme kertaa tänä vuonna. Eli tämäkin olisi varmasti kadonnut, joten sain sen sitten itselleni.)

Joulu sujui mukavasti. Ruoka oli hyvää ja sitä syödään vielä ainakin kaksi päivää. Meillä ei kyllästytä jouluruokaan, sitä kun saa vain kerran vuodessa ja se on niin hyvää :-)
Kanadalaisista jouluruuista meillä oli kalkkuna ja karpalohilloa. Suomalaisia ruokia oli porkkanalaatikko, lanttulaatikko ja silliä. Nigerialaisia ruokia olivat jollof rice, moin-moin ja fried chicken. Lisäksi salaattia ja pakollisia hillosipuleita. Jälkiruokia oli myös montaa sorttia. Parhainta oli mango-kookos "christmas log", eli kääretorttu. Ostin esikoisen toiveesta myös egg noggia, mutta siitä ei tykännyt kukaan. Muuten kaikki söivät hyvällä ruokahalulla, tosin 4v. söi lautaselta vain hillosipulit ja porkkanalaatikon.

Tässä jotain kuvia joulusta

                                                         Esikoisen taideteos,

                                                         
                                                         joka ei kauan kestänyt...

Jälkiruokia

Lasten on täytynyt olla  tänä vuonna erityisen kilttejä, koska jouluaamuna kuusen alla näytti tältä.

Kaikki lahjat olivat mieluisia ja ovat olleet kovassa käytössä. Tämä oli todellinen hitti pojalle. Tämän saa koottua kuutioksi ja kaikilla sivuilla on jotain mitä voi vetää, painaa ja pöyrittää. Toivottavasti johdot pysyisivät nyt rauhassa...

Lopuksi pakollinen ostos. Meillä on talossa kahdet jyrkät rappuset ja läheltä pitää tilanteita on jo ollut pari, kun poika on niin nopea. Ainut huono puoli näissä on se, että portit on vaikea avata ja sulkea, eli muu perhe joutuu hyppimään näiden porttien yli :-)

Hyvää Joulua!

Suomessa on nyt jouluaaton aamu. Kinkut paistuvat uunissa ja odotetaan joulurauhan julistusta. Ehkä käydään myös joulukirkossa. Lapset ovat rauhattomia, mutta onneksi tv:stä tulee joulupukin kuuma linja (tuleekohan vieläkin?). Kello kolme syödään jouluateria ja sitten odotetaankin jo malttamattomana joulupukkia.

Täällä on huomenna vielä normaali työpäivä ja mies meneekin aamulla töihin. Minä aloitan kokkaamisen ja kello kuusi illalla mennään joulukirkkoon. Sen jälkeen sitten rauhoitutaan ja avataan muutama lahja, joita on jo ilmestynyt joulukuusen alle. Mielessä on myös kaikki siellä Suomessa.

 Joulupäivän aamuna kuusen alle onkin sitten ilmestynyt lisää lahjoja, kun joulupukki on yön aikana ehtinyt meillekin käymään. Lahjojen avaamisen jälkeen teemme ruuat valmiiksi ja iltapäivällä syödään. Loppupäivän ollaan rauhassa kotona. Tänä jouluna saamme olla erityisen kiitollisia siitä, että olemme koko perhe yhdessä, olemme terveitä ja että meillä on kaikkea mitä tarvitsemme.

                           Rauhallista joulua kaikille!

Valmiina

Joululahjat on nyt ostettu. Samoin joulun ruokatarvikkeet. Ensi viikonloppuna pitää vielä kerran käydä ruokakaupassa jotain pientä hakemassa ja sitten ollaan valmiita joulun viettoon.

Jouluostoksien teko eroaa täällä kyllä Suomesta sen verran, että ajattelin listata tähän jotain omia huomioita:

- Minulle tuli vähän ikävä oman kotikaupunkini keskustaa, josta saa kaiken tarvittavan samalla kertaa. Auton voi jättää johonkin parkkiin ja sitten kävellen käydä eri kaupoissa ja samalla nauttia tunnelmallisista jouluvaloista ja poiketa kahville ym.. Täällä ajetaan autolla kaupan parkkipaikalle, kaikki neljä lasta ulos autosta, takit ja hatut päähän, haetaan ostoskärryt ja tehdään ostokset. Sitten taas takaisin autoon, turvavyöt päälle, ostokset takakonttiin, ostoskärryt takaisin ja ajetaan pari kilometriä seuraavaan kauppaan. Ja toistetaan tämä sama uudelleen. Jos pitää käydä vaikka viidessä eri kaupassa niin aika hiki tässä tulee. 

- Olin lauantai-iltana lelukaupassa kello 11 illalla ja ajattelin, että en olisi millään saanut lahjoja ostettua jos kaupat eivät olisi näin myöhään auki. Enkä ollut todellakaan ainut kaupassa tähän aikaan. Joululahjoja kun ei niin helposti osteta lasten kanssa ja miehen työn takia minulla on auto käytössä vain viikonloppuisin. Kaupan asiakkaista oli suurinosa varmasti samassa tilanteessa.

- Täällä ei ole tietoakaan "jouluruuhkasta". Suomessa ihmiset stressaantuvat, kun kaupassa on ruuhkaa ja tönivät jonoissa ja ovat muutenkin epäystävällisiä. Tälläinen mielikuva minulla ainakin on. Ehkä suomalaiset ahdistuvat, kun on liikaa ihmisiä ympärillä. Kyllä täälläkin kaupoissa on nyt tavallista enemmän ihmisiä, mutta viikonlopun aikana en huomannut tälläistä ilmapiiriä ollenkaan. Päinvastoin. Kuulin monta kertaa, että " voi, menkää te vain ensin", "anteeksi, voisinko päästä ohi"  tai jos joku vahingossa tönäisee ostoskärryjä, niin  "voi anteeksi kauheasti, kylläpä täällä on tänään paljon ihmisiä" ja tästä alkaakin sitten pitkä small talk. 

- Lelut ovat täällä paljon halvempia ja alennusmyynnit alkavat jo ennen joulua. Helposti tulee ostetuksi kaikkea muutakin kuin mitä oli tarkoitus jos ei pidä päätä kylmänä :) Winnersistä löysin kaikkea ihanaa. Samoin kävin Gapin tehtaanmyymälässä ja olisin voinut ostaa vaikka mitä. Siellä on nyt jo melkein kaikki vaatteet - 60% alennuksessa. Pystyin kuitenkin vastustamaan kiusausta, ja menen sitten joulun jälkeen uudestaan.

Löysin mm. tälläisen puuauton pojalle 2 dollarilla. 

Ja tämän 6v:lle. 

- Lopuksi muitutuksena itselleni, että joululahjoja ei ehkä kannata ostaa kaikkia yhdellä kertaa. Jos niitä ostelee vähitellen, niin ei samalla tavalla huomaa kuinka paljon rahaa niihin meneekään :)

Tästä viikosta tulee taas kiireinen. Keskiviikkoiltana on 6v:n joulukonsertti ja torstaina on esikoisen. Perjantaina koulua on vain puolipäivää ja sitten alkaa kauan odotettu loma. 

Cookie Monster

Järjestimme "Cookie exchangen" äitiryhmässä. Eli jokainen leipoo haluamiansa keksejä, ja sitten ne jaetaan ryhmän kesken. Meitä oli 6, joten jokainen leipoi 36 keksiä ja sai sitten 6 jokaista sorttia kotiin vietäväksi. Kiva idea mielestäni. Ja kyllä kanadalaiset leipoo vaikka toisin väitetään! Tai sitten olen vain sattunut tapaamaan niitä harvoja leipovia tyyppejä :) 

Cookiesit kuuluvat täällä jouluun. Tavallisempia ovat sugar cookies, mutta kaikenlaisia keksejä tehdään. Tai ei näitä oikeastaan voi edes kutsua kekseiksi sanan oikeassa merkityksessä, vaan ovat enemmänkin leivonnaisia. Piparkakut eivät ole täällä kovin yleisiä, vaikka niitäkin näkee joskus. En siis tehnyt pipareita vaan "suklaa-lumipalloja". Näistä tuli niin hyviä, että näitä teen kyllä toistekin.

Ensimmäinen satsi katosi parempiin suihin, joten jouduin tekemään uusia tähän tarkoitukseen.

Ja tässä ylhäällä sitten saamani keksit. Mielikuvitusta ei ainakaan puuttunut näiltä leipojilta. Tässä on home made oreos, black bottom cupcakes, peppermint kisses brownies, chocolate rolo cookies ja sugar cookies. 

Pipareita aiotaan kyllä tehdä joskus lähiaikoina, koska ne kuuluvat jouluun! Samoin pitää muistaa ehtiä käydä Ikeassa, jotta saa glögiä pipareiden kanssa. Onneksi ruokatarvikkeet ovat kassojen ulkopuolella, joten ei tarvitse kiertää koko Ikeaa vain tämän takia :-) Muut suomalaiset jouluruuat kyllä onnistuvat täältä saaduilla tuotteilla. Porkkanalaatikkoa  ja riisipuuroa varten minulla on Suomesta viime kesänä tuotuja riisipuuroriisejä. Meillä on joulupöydässä yleensä suomalaiset, nigerialaiset ja kanadalaiset jouluruuat sulassa sovussa. 

Löysin yhtenä päivänä Superstoresta Pandan lakuja, ja oli pakko ostaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näen täällä jotain suomalaista. Näitä lakuja sai kyllä Irlannistakin, mutta siellä ne olivat myynnissä luontaistuotekaupassa. Pandan markkinointiosasto on näköjään saanut idean markkinoida näitä täällä jonkin kuuluisan suomalaisen kuvalla varustettuna. Ja kukapa olisi kuuluisampi kuin Teemu Selänne (kukaan tuntemani kanadalainen ei tiedä kuka Teemu Selänne on... ehkä hän on suositumpi Amerikassa?). Calgarylaiset tuntevat Miikka Kiprusofin ja Olli Jokisen, koska he pelaavat täkäläisessä joukkueessa, mutta harva tietää, että he ovat suomalaisia, kun ei sitä yleensä tule ilmi. Tuossa yläkulmassa lukee kuitenkin "My favorite from Finland" Teemu Selänne, The Finnish Flash.

Päivitystä

No niin, työ on palautettu ja nyt on taas hieman aikaa hengähtää. Viimeiset päivät ovat olleet todella kiireisiä muutenkin. Perjantaina ei ollut koulua, koska oli vanhempaintapaamiset opettajan kanssa. Meillä oli heti aamusta tapaaminen esikoisen opettajan kanssa ja sen jälkeen 6v.:n luokassa. Saadaan olla ylpeitä taas tytöistä, sen verran hyvää palautetta tuli kummastakin. Näitä tapaamisia on kolme kertaa vuodessa, ja tämä päivä on aina vapaapäivä. Jos kummatkin vanhemmat ovat töissä, niin aikamoista säätämistä se on aina päästä tapaamiseen ja järjestää lastenhoito loppupäiväksi. Ei mikään ihme, että täällä on niin paljon kotiäitejä.

Perjantai-iltapäivällä oli myös joulukonsertti 4v:n esikoulussa. Lapset esittivät monta (ainakin 10!) laulua. Parilla tytöllä pääsi välillä itkukin, kun heitä niin jännitti. Mutta meidän tyttö oli ylpeänä eturivissä eikä jännityksestä ollut tietoakaan. Jännä nähdä, kuinka hän on kasvanut ja kehittynyt nyt koulun aloitettuaan, hän kun jää aina välillä kotona siskojensa varjoon.

Eilen illalla me tavattiin äitiryhmän kanssa ravintolassa. Vauva tuli tietenkin mukaan, kun en voi häntä vielä jättää pitemmäksi ajaksi yksin. Olin tosin kotona jo puoli kymmeneltä. Ei vanha enää jaksa...:)

Viikonloppuna laitettiin joulukoristeet ja joulukuusi. Minun piti nyt antaa periksi tässä asiassa, ja joulukuusi tuli näin aikaisin tänä vuonna. Mutta kyllähän se tuo tunnelmaa. Muuten en ole ostanut vielä yhtäkään joululahjaa. Eikä paniikkikaan ole vielä iskenyt. Minulla ei ole ikinä elämässäni ollut joulustressiä, ehkä en aseta itselleni liikaa paineita. Eikä meillä kukaan välitä siitä onko kaikki kaapit joulusiivottu. Lapset ovat tyytyväisiä siihen mitä saavat ja ruuat tehdään edellisenä päivänä.

Töitä ja leipomista

Teen aina välillä töitä kotoa. Projektit ovat eri suuruisia ja samoin niiden palautusaika on eri pituinen. Nyt sain todella ison projektin, jonka on oltava valmiina ensi viikolla. Tämä tarkoittaa valvottuja öitä, sillä päivisin en pysty töitä tekemään. Yritän nukkua aina illalla tunnin lasten mentyä nukkumaan ja herään sitten noin kymmenen aikaan kirjoittamaan. Ihan mielelläni näitä töitä kuitenkin teen, sillä se on kivaa! Ja ensi viikolla saa sitten taas nukkua. 

 Tänään teki mieli korvapuusteja ja aloin heti leipomaan. Kun olin sekoittanut hiivan nesteeseen huomasin, että jauhot olivat melkein lopussa. En päässyt kauppaan, joten mikä avuksi? Meillä ei ollut mitään muita jauhoja koko talossa paitsi riisijauhoja. Ajattelin, että kyllähän riisijauhoja käytetään leipomiseen ja laitoin niitä sitten taikinaan. Taikina kohosi kunnolla ja oli muutenkin hyvän näköinen. Luin sitten netistä, että riisijauhoja ei voisikaan käyttää hiivataikinaan, sillä niissä ei ole gluteenia. Odotin pahinta, mutta pullista tulikin oikein hyviä. Tosin maku on raskaampi kuin vehnäjauhoilla leivotuissa, mutta riisijauhot eivät maistu liikaa. Vehnäjauhoja näissä on noin puolet ja sen takia ehkä onnistuivatkin. Näitä ei ainakaan tule syötyä liikaa, kun yhdestä tulee jo täyteen :)

Meillä noustaan nyt tukea vasten seisomaan. Alas tullaan sitten vaihtelevalla menestyksellä. Nyt sitä konttauskypärää tarvittaisiin, mutta en ole nähnyt niitä täällä. Enkä ole varma hankkisinko sellaista edes vaikka niitä täältä saisikin. Kolme edellistä ovat selvinneet hengissä ja ilman päävammoja tästä vaiheesta. Tosin kukaan tytöistä ei ole näin aikaisin noussut seisomaan.

Ikkuna on nyt lempipaikka. Ulkona on niin paljon kiinnostavaa nähtävää.

Kultaiset vuodet

11-vuotias esikoinen on todella tarkka pukeutumisestaan. Farkkujen on oltava kapealahkeiset, vain tietynlaiset paidat kelpaavat ja hiuksien laitossa menee ainakin puoli tuntia joka aamu. Mies oli hänen kanssaan ostarilla viime viikonloppuna ja tarkoituksena oli löytää uusi takki. Kolmen tunnin ja monen kymmenen kaupan jälkeen hän löysi viimeinkin takin, joka kelpasi. Onneksi mies oli hänen kanssaan, sillä minulla olisi mennyt hermot.

Aloin sitten miettimään millainen olin itse tuossa iässä. Ja samanlaistahan se oli. Halusin samoja vaatteita mitä kavereillakin oli, ja kaikki luokan tytöt pukeutuivat samaan tyyliin. Farkkujen piti olla Levikset, tai sitten leveistä farkuista leikattiin saumat irti ja siihen väliin ommeltiin joku kukkakangas. Paidan piti olla tasaraita-paita, jossa oli huppu. Tai sitten farkkupaita. Minulla oli valkoinen kauluspaita, jossa oli sinisiä kukkia. Jalassa piti olla purjehduskengät. Pipoa ei voinut pitää talvella, koska kampaus olisi mennyt pilalle. Otsatukka oli nimittäin tupeerattu korkeaksi "aalloksi" ja siinä oli niin paljon hiuslakkaa, että se pysyi itsestään pystyssä. Tai sitten se oli laitettu "kuplalle". Hiusten piti myös olla nutturalla. Kaulassa roikkui kokoelma erivärisiä muovisia tutteja, joita kerättiin. Huone oli täynnä julisteita. Kaikki olivat New kids on the block- faneja (suosikkini oli Danny). Muita artisteja olivat Raptori, Ressu Redford, Neon 2. Kuuntelin myös Bryan Adamsia ja Whitney Houstonia. Kasetille nauhoitettiin aina radiosta hyviä kappaleita ja niitä sitten kopioitiin kavereilta. Voi 90-luku, älä tule koskaan takaisin!

Kun menin yläasteelle en enää välittänyt siitä kuinka muut pukeutuivat. Toivottavasti näin tapahtuu myös oman tyttären kohdalla. Nyt pitää vain yrittää kestää tämä vaihe.

Uusi takki

Lempparit

Sain Toinen koti -blogista haasteen kertoa lempiasioista ja tässä vastaukset:

Lempinumero: Numero 1. Ihan vaan siitä syystä, että ykkösenä on hyvä olla. Lisäksi se on syntymäpäiväni.

Alkoholiton suosikkijuoma: Tällä hetkellä tämä:

Lempieläin: Kirahvi. En haluaisi kotieläimeksi, mutta niissä on jotain niin ylvästä.

Facebook vai Twitter: Jos pitää jompi kumpi valita, niin Twitter, vaikka en sitä käytäkään. Facebookiin olen jo kyllästynyt. Twitterin kautta voi vaikuttaa enemmän.

Intohimoni: Urheilu, mutta nykyään siihen ei ole aikaa. Toisena intohimona on matkustelu. Jos vain aikaa ja rahaa olisi tarpeeksi, matkustelisimme varmasti monta kertaa vuodessa.

Suosikkiviikonpäivä: Sunnuntai. Ainut päivä viikossa, kun ei tarvitse tehdä mitään pakollista.

Suosikkikukka: Auringonkukka. Pellot täynnä auringonkukkia ovat todella kauniita.

Haaste piti jakaa viidelle blogille, mutta en nyt haasta ketään. Tämä on jo ollut aika monessa blogissa, mutta jos haluat vastata kysymyksiin niin ota haaste itsellesi!

Markkinoilla

Viikonloppu meni taas aivan liian nopeasti. Lauantaina mies oli tyttöjen kanssa ostoksilla ja sain siivottua koko talon, pestyä neljä koneellista pyykkiä ja laitettua ruokaa. Vauva viihtyy jo lattialla yksikseen pidempiä aikoja, joten pystyn tekemäänkin jotain. Poikaa ei tosin voi jättää hetkeäkään valvomatta. Minuutti vain ja hän on jo toisella puolella huonetta. Ja miksi vauvat ovat aina ensimmäisinä pureskelemassa johtoja tai kaukosäädintä vaikka ympärillä olisi kasa leluja?

Sunnuntaina kävimme joulumarkkinoilla. Paikka oli todella iso ja aivan täynnä ihmisiä. Markkinat olivat kansainväliset ja tarjolla oli käsitöitä ja ruokaa eri puolilta maailmaa. Yritin ottaa kuvia, mutta siellä oli todellakin niin paljon ihmisiä, että harva kuvia onnistui niin, ettei niissä näy kenenkään naamaa ja voin täällä julkaista.

Ulkona oli tälläinen leikkimökki. Tässä on haastetta leikkimökkiä suunnitteleville.

Ulkona ja sisällä oli myyntikojuja. Sisällä oli myös musiikki- ja tanssiesityksiä. Jos olisi halunnut käydä kaikki kojut läpi olisi varmasti kannattanut tulla ilman lapsia. Toisaalta juuri lasten takia tänne tultiinkin, sillä lapsille oli paljon nähtävää.

Lapset saivat ratsastaa, tosin vain taluttajan kanssa.

Siellä oli myös pieniä eläimiä, joita sai silitellä. Nämä puput olivat niin söpöjä.

Lampaita.

Myös joulupukin porot olivat ehtineet paikalle.

Yksi kojuista.

Joulutunnelmaa.

Nämä hiiret saivat meiltä uuden kodin. Ostimme myös kaikkea pientä syötävää.

Ei voisi uskoa, että ensi viikolla on jo joulukuu. Koko syksy on mennyt niin nopeasti. Juurihan oli kesä?

.

Talvi tulee, oletko valmis?

Tästä on tulossa tämän blogin ensimmäinen muotipostaus. Ja luultavasti myös viimeinen. Kuolisitte tylsyyteen, jos alkaisin laittamaan tänne päivän asuja tai kodin sisustuskuvia. Uskokaa tai älkää, niissä ei ole mitään nähtävää.

Teen tämän postauksen ihan vain siksi, koska täällä talvipukeutuminen on aivan oma lajinsa. Kuten sanottu, täällä on kylmät talvet ja pukeutuminen on aika erilaista kuin esim. Torontossa tai Vancouverissa. Calgarylaiset osaavat pukeutua tarpeen tullessa hyvin. Toisaalta täällä on kahta eri tyyppiä ihmisiä. Ensimmäiset tyypit ovat niitä, jotka hyppäävät autoihinsa kotiovelta, ajavat työpaikalle js sieltä taas suoraan kotiin. Tällöin asuna voi olla kesäsandaalit ja t-paita. Takkia ei tarvita, kun onhan autossa lämmitys. Toinen tyyppi on sitten extreme-talvipukeutujat. Yhteistä näille kummallekin tyypille on kuitenkin kädessä oleva termosmuki tai Tim Hortons mukillinen kahvia, jota sitten juodaan koko aamun. Joskus harvemmin voi nähdä myös Starbucks-kuppeja. Näkisitte, mitkä jonot autoja on joka aamu Tim Hortonin take out-luukulla.

Keskityn tässä nyt kuitenkin näihin extreme-pukeutujiin. Jos tehtäisiin otos normaalina arkiaamuna C-junassa (maan päällä kulkeva lähijuna) nähtyihin vaatteisiin (huom! tutkimuksen luotettavuutta ei ole tieteellisesti todistettu) noin 80 % ihmisistä on juuri näitä extreme-pukeutujia. Tällöin ei panosteta siihen, että näyttää hyvältä, vaan siihen, että pysyy lämpimänä. Loput ovat sitten joko tänne juuri muuttaneita immigrantteja tai muotilehtiä lukevia ja sen mukaan pukeutujia.
Esimerkkejä vaatteista:

Ski mask (varsinkin miehillä). Tämä on aika extremeä.

Takkeina näkee tälläisiä:

 tai:

 

Yleisimpiä merkkejä on Columbia tai North Face. Canadan Goose takkeja ei täällä oikeastaan näe melkein koskaan, vaikka voisi näin luulla. Laskettelutakkeja näkee myös todella paljon. Ja tapana on, että takeissa roikkuu kaikki käytetyt hissikortit ainakin kolmen vuoden ajalta. Mitä enemmän hissikortteja, sitä parempi.

 

Kenkinä on kumipohjaiset saappaat. Todella käytännölliset. Yleensä nämä pitävät lämpimänä - 30 tai - 40 asteeseen asti. Eli villasukkia ei tarvitse.

 

 

Nuorilla taas näkee paljon alkuasukaskansojen kenkien mukaan tehtyjä saappaita, joiden nimi on mukluks. Nämä ovat todella suosittuja ja olet oikein muodikas, jos sinulla on tälläiset.

Myös Uggseja näkee aika paljon nuorilla. Tosin uggsit eivät ole täällä kovin käytännöllisiä, sillä ne menevät nopeasti pilalle lumesta ja varsinkin tiellä käytettävästä suolasta.

Päässä on pipo, jota täällä kutsutaan nimellä toque. Ei siis hat. Tämä voi olla minkälainen pipo tahansa. Hanskoina on yleensä jonkinlaiset lasketteluhanskat.

Lapsilla on kaikilla saman malliset talvisaappaat, eli snow boots. Meillä oli tänne tullessa jotain Suomesta ostettuja talvikenkiä, eikä ne pärjää näille saappaille missään vertailussa. (Tosin en ole aivan varma minkälaisia kenkiä siellä nykyään on saatavilla). Nämä pitävät lämpöä - 30 asteeseen saakka ja kumipohja pitää ne myös kuivana. Aivan parhaat. Tältä ne näyttävät:

Näitä saa sitten erivärisinä ja kuviollisina, mutta malli on kaikissa sama. Toinen suosittu talvikenkä on Bogs. Näitä voi käyttää syksyllä, talvella ja keväällä ja toimivat samalla kumisaappaina. Talvella nämä kestävät myös - 30 pakkasta, mutta hengittävät niin, etteivät kumisaappaina käytettyinä ole liian kuumat. Älä kysy, kuinka tämä on mahdollista...

Haalareita täällä ei käytetä yli vuoden ikäisillä lapsilla ollenkaan. Kaikilla on snow pants ja takki. Ihan kätevää siinä mielessä, että lapsia kuljetetaan autolla joka paikkaan, eikä toppahousuja tarvitse laittaa jalkaan autossa. Suosittuja merkkejä on Columbia ja OshKosh Kids.

Talvivaatteet eivät ole kovinkaan halpoja, ainakaan nämä suositut merkit. Halvempia saa kyllä esim. Walmartista. Täällä toimii myös hyväntekeväisyysjärjestö, joka kierrättää käytettyjä talvivaatteita. Jos opettajat kouluissa huomaavat, että lapsilla ei ole kunnon talvivaatteita, he voivat sanoa vanhemmille, että käyvät hakemassa vaatteet tästä paikasta. Sieltä voi myös kuka tahansa pyytää vaatteita, jos tuntuu, ettei ole varaa ostaa uusia. Koulussa mennään välitunnilla ulos vaikka pakkasta olisi - 20 astetta.

Tässä tämmöinen pieni katsaus. Lopuksi vielä kuva pojan talvihaalaripussista, joka on niin söpö :)

(Kuvat lainattu täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä)

Kylmä

Tänään oli niin kylmä, että henki salpautuu, vaatteet jäätyvät koviksi, naama on tunnoton ja silmäripset muuttuvat valkoisiksi. Meillä oli paljon menoa suunniteltu täksi aamuksi, mutta peruutin kaikki ja olimme sisällä lämpöisessä, JUST BECAUSE I CAN!

Suunnitelma ei aivan toteutunut, koska tyttö piti viedä ja hakea koulusta. Onneksi iltapäivällä alkoi sataa lunta ja ilma oli vähän leudompi. Pukeuduimme Michelin-ukoiksi ja kävelimme nopeaa tahtia. Kylmyyttä pystyi juuri ja juuri kestämään ne pakolliset 15 minuuttia. Täällä tälläisinä päivinä on siis todella kylmä, en muista ikinä Suomessa kokeneeni tälläistä kylmyyttä, sillä siellä ilma on aina kuitenkin hieman kostea (ainakin rannikolla). Täällä kylmyys on aivan erilaista, koska ilma on niin kuiva. Olemmehan keskellä preeriaa. Elämä kuitenkin jatkuu normaaliin tapaan, eikä esim. koulut ole kiinni vaikka ulkona olisi - 35 astetta kylmä. Toisaalta täällä ihmiset pukeutuvat sään mukaan ja vaatteet ovat todella lämpimiä. Kirjoitan "talvimuodista" seuraavaksi, sillä se on aivan erilaista täällä, kuin missään muualla.

Yritin ottaa ulkona kuvia kylmyydestä, mutta tällä kameralla ei kyllä kovin hienoja kuvia saa. Puut olivat todella kauniita jäisine oksineen.

 

 

Eilen lapset kirjoittivat joulupukille. Kirjeet jätettiin takan eteen illalla ja aamulla ne olivat hävinneet. En tiennytkään, että myös tontut tulevat savupiipusta hakemaan kirjeitä. Varsinkin, kun meidän takka toimii kaasulla, eikä siinä ole savupiippua. Mutta ei puututa yksityiskohtiin...

 

Vanhin tyttö on panostanut visuaaliseen puoleen tyylilleen uskollisena. Kaikkia listassa olevia asioita ei taida saada.

 

4-vuotiaan lista on helpompi toteuttaa. Paitsi kynsilakat...

 

Joulupukki tarvitsee ehkä hieman tulkinta-apua 6-vuotiaan listan lukemiseen...

 

 

Nukkumisesta vielä

Kun vauva syntyi, sairaalasta saatiin tiukat ohjeet siitä kuinka vauva saa nukkua. Selällään, jalat sängyn päädyssä, ei peittoa eikä sängyssä saa olla mitään muuta kuin vauva. Eikä missään nimessä vanhempien sängyssä. En viitsynyt sanoa, että tytöillä ei ole edes ollut omaa sänkyä vauvana. Nyt meillä oli sänky ja ajattelin ainakin yrittää noudattaa neuvoja.

Ensimmäisenä yönä nukuin ehkä yhteensä tunnin. Tätä jatkui noin pari viikkoa. Aina, kun vauvan laittoi selälleen sänkyyn hän heräsi. Sitten alkoi lipsumaan... kun yöllä vauvaa imetti omassa sängyssä uni tuli automaattisesti ja nukuimme aamuun asti heräämättä. Sitten aloin laittamaan vauvan nukkumaan vatsalleen omaan sänkyynsä ja hän nukkui monta tuntia putkeen heräämättä. Kokeilin taas selällään nukkumista, mutta se ei taaskaan onnistunut. Ajattelin silloin, että jos tämä olisi ensimmäinen vauva niin olisin varmasti kuollut väsymyksestä ja olisi varmasti niin syyllinen olo, kun ei noudata neuvolan neuvoja.

 Näillä neuvoilla on varmasti ihan hyvät perustelut estää kätkytkuolemia. Mutta eikö vain joitakin vuosia sitten ohjeistettu, että vauvojen tulisi nukkua vain vatsallaan? Tuskin niitä kätkytkuolemia oli enemmän silloin kun nyt. Meillä se ei vaan toimi.
Kerran sitten neuvolassa käydessäsi sanoin tästä. Neuvolantäti kehui pojan pään muotoa niin täydelliseksi. Selällään nukkuvilla vauvoilla kun on yleensä "flat head" ja vauvoja pitäisi pitää vatsallaan monta kertaa päivässä, jotta tämä estettäisiin. Tästäkin saimme hienon esitteen, kuinka vauvojen "tummy time" toteutetaan. Sanoin sitten, että poika ei millään nuku selällään ja olen laittanut hänet vatsalleen nukkumaan. Neuvolantäti meni aika hiljaiseksi eikä tiennyt mitä sanoisi. Onneksi hän ei alkanut syyllistämään lisää, vaan sanoi että ohjeet on tälläiset ja alkoi puhumaan kätkytkuolemista. Hän antoi myös uuden esitteen siitä, kuinka vauvan saa helpommin nukkumaan. (Kyllä, täällä näitä esitteitä on ihan joka ikisestä asiasta). Esitteessä oli mm. neuvoja kuinka vauvan saa nukahtamaan omaan sänkyynsä yksin. Kun vauva alkaa olla uninen, hänet nostataan sänkyyn ja annetaan olla siellä kunnes nukahtaa. Tiedän jo ennen kokeilua, että tämä ei tule toimimaan. Meidän poika nukahtaa vain ja ainoastaan syliin tai liikkuviin vaunuihin.

Päätin, etten syyllistä asiasta itseäni enempää. Kolme aikaisempaa vauvaa ovat kaikki nukkuneet vieressäni kunnes olivat noin vuoden ikäisiä. Tunnen olevani onnistunut siinä, että saan pojan sentään nukkumaan omassa sängyssään ainakin osan yötä. Vauvat tarvitsevat läheisyyttä. Ja kunnon yöunet ovat todella tärkeitä, varsinkin kun en päivisin pysty nukkumaan (vaikka haluaisinkin...).

Herra nukkuu "väärin"

 

Pesin tänään pyykin seassa rasiallisen piilolinssejä. Kuinka ne olivat joutuneet pesukoneeseen kysynpä vaan? Ihme kyllä pakkaukset eivät olleet avautuneet ja niitä voi vielä käyttää. Tämä ei kylläkään ole ensimmäinen kerta, kun pesen jotain muuta kuin pyykkejä. Olen pessyt miehen kännykän (ei voi enää käyttää) ja toisella kertaa miehen lompakon sisältöineen (meni pilalle). Oppisi tyhjentämään taskunsa.

 

Lopuksi vielä kuva vohveleista hunajalla. En alkuraskauden aikana voinut syödä mitään aamuisin ennen töihin menoa ja oli todella heikko olo. Ainut, mitä pystyin syömään olivat nämä vohvelit ja söin näitä joka päivä monta parin kuukauden ajan. Nyt ostin taas pitkästä aikaa ja hyvältä maistuu vieläkin!

 

 

Pitkä viikko

Tämä viikko on tuntunut niin pitkältä...maanantai meni siivotessa ja pyykkiä pestäessä. Tiistaina oli paljon asioita hoidettava, ja koska minulla ei ole nyt autoa käytössä päivisin, pitää joka paikkaan kävellä tai mennä bussilla. Olen kävellyt tämän viikon aikana yhteensä ainakin 10 tuntia, ja se alkaa tuntumaan jaloissa. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Keskiviikkona meillä oli äiti-lapsiryhmässä brunssi. Ryhmä on tosi kiva. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, minkälaisia nämä ryhmät voivat pahimmillaan olla. Eli omien lasten kehumista ja vertailua muihin. Mutta kaikki äidit tässä ryhmässä ovat "maanläheisiä" ja oikeasti kiinnostuneita muista. Myös lapset leikkivät hienosti keskenään. Eli mielellään siellä käyn.

Tämän jälkeen oli käytävä maksamassa pari kuukautta sitten saamani ylinopeussakko (öhöm....) registrar officessa. Täällä kaikille ylinopeussakoille annetaan aika ja päivä oikeudessa, ja jos sitä ei siihen mennessä maksa, niin oikeuteen on mentävä. Jos menee oikeuteen, niin saa vissiin lisäaikaa maksamiseen tai sitten voi yrittää todistaa olevansa viaton. En tiedä, kuinka tämä käytännössä toimii. Mielummin maksan heti suosiolla. Täällä sakot eivät mene tulojen mukaan, vaan summa on kaikille sama. Lisäksi jokaisesta sakosta tulee ajokorttiin pisteitä. Jos pisteitä on liikaa, niin ajokortti otetaan pois vähäksi aikaa.

Miehellä on alkanut töissä nyt joulusesonki ja ylitöitä on paljon. Tällä viikolla hän on tullut kotiin 10-11 aikaan illalla. Ja tälläistä tulee olemaan jouluun saakka. No, onneksi ylitöistä maksetaan ihan kivasti.

Eilen aamulla herätessä pojan silmät olivat täynnä keltaista rähmää ja turvonneet. Pesin niitä lämpimällä vedellä, mutta koska silmät olivat aivan punaiset, päätimme lähteä lääkäriin. Kello oli vähän vaille kymmenen ja walk in-klinikalla oli jo noin kahden tunnin odotusaika. Seuraava walk-in klinikka aukesi yhdeltä, joten päätin tulla sitten uudestaan. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja jo 30 minuutin odottamisen jälkeen pääsimme lääkärille. Silmätulehdushan se oli niinkuin olin arvellutkin. Nyt ne alkavat näyttää jo vähän paremmilta silmätippojen ansiosta. Pitää vain toivoa, että tulehdus ei tartu muihin lapsiin. Tänään ollaan siis sairaana kotona. Tälläisinä hetkinä olen kiitollinen siitä, että emme asu enää Irlannissa. Lääkärikäynnit ovat täällä ilmaisia, Irlannissa tämäkin olisi maksanut 50 euroa.

Vanhin tyttö on ollut koko viikon luokkansa kanssa field tripillä (suomeksi luokkaretki/tutustumiskäynti, huom. yritän jo ammattinikin vuoksi suosia suomalaisia sanoja suomea kirjoittaessani, mutta joskus suomalainen sana vaan kuulostaa niin väärältä asiayhteyteen...) ja ovat mm. tutustuneet kaikkiin kaupungin historiallisiin rakennuksiin (en itse tiennyt, että täällä edes on sellaisia :) sekä tutustuneet korkeimman oikeuden työhön. Tässä jotain kuvia mitä hän on ottanut.

 

Vanha luokkahuone. Tuo Tim Horton's kuppi pöydällä ei varmaan kuulu rekvisiittaan :)

 

Vuonna 1891 rakennettu Lougheed House on nyt museona.

 

Bow-joki jonkin korkean rakennuksen parvekkeelta nähtynä.

Tulipa pitkä postaus tästä niin pitkältä tuntuneesta viikosta. Kyllä tää kotiäitinä oleminen vaan on rankkaa... :)