Loma

Se alkoi nyt....siis LOMA!
Nyt istun kotona aivan yksin, esikoinen meni kaverinsa luoksi yökylään ja muut lapset menivät Suomen vieraiden kanssa vesipuistoon. Nyt rupesin ajattelemaan, että tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta yli kolmeen vuoteen, kun olen kotona aivan yksin. Mitä sitten teen? Kirjoitan blogiin :)

Meillä on kolmen viikon ajan vieraita Suomesta, joiden kanssa lähdetään maanantai-aamuna pienelle road tripille...tai ei ihan niin pienellekään, vaan ajamme pienen mutkan kautta Jasperin luonnonpuistoon. Saa nyt nähdä meneekö kaikki suunnitelmien mukaan sillä tänä aamuna meidän autoon tuli joku ihme vika (niin tyypillistä...) ja se pitää saada huomisen aikana korjattua.

Mutta valmistauduttu on ja ilma on mitä mahtavin, ensi viikoksi on luvattu 25 asteen helteitä. Seuraavassa postauksessa on toivottavasti sitten mahtavia kuvia vuoristosta.

Pari yötä tulemme nukkumaan teltassa. Lapset ovat aivan innoissaan. Muistutus itselleni: muista ostaa hyttysmyrkkyä!

Happy Stampeding!

Heinäkuun alussa koko kaupunki muuttuu 10 päivän ajaksi villiksi länneksi... tai niin ainakin voisi luulla, sillä joka toisella on jalassa cowboy-bootsit ja päässä cowboy-hattu. Ja siis, kukaan ei ajattelekaan näyttävänsä nololta vaan kyseessä on Calgaryn ylpeydenaihe, Stampede. Viime vuonna vietettiin Stampeden 100. juhlavuotta, joten perinne on jokaisen aidon calgarylaisen veressä. Stampeden sanotaan olevan nykyään maailman suurin ulkoilmatapahtuma. Historiasta kiinnostuneet voivat lukea lisää täältä.

Stampede alkaa monta tuntia kestävällä paraatilla kaupungin läpi. Tänä vuonna paraati sai aivan erityisen merkityksen, sillä kaupunkia ja Stampeden aluetta oli tulvan jälkeen kunnostettu 24 tuntia päivässä. Tänä vuonna paraatin marsalkka oli astronautti Chris Hadfield. Kaksi vuotta sitten paraatissa oli mukana William ja Kate, joista näin vilauksen auton ikkunan läpi :)

Stampeden alueella on huvipuisto, ruokakojuja ja kaikkea muuta mahdollista, itse Stampeden kentällä on rodeo ja wagon-kilpailuja, eli hevosen perässä vedetään pieniä kärryjä. Joka päivä on myös konsertteja, suurin esiintyjä on tänä vuonna Nelly. Carly Rae Jepsen joutui perumaan konserttinsa, sillä konserttiareenaa ei saatu korjattua tulvan aiheuttavilta vahingoilta ajoissa. Ensi viikolla areenalla olisi pitänyt olla myös Bruno Marsin konsertti ja sekin jouduttiin perumaan.

Mutta tapahtumat eivät rajoitu ainoastaan tälle alueelle, vaan jokainen kaupunginasukas voi halutessaan käydä ilmaisella Stampede-aamiaisella, joita järjestetään ympäri kaupunkia. Poika oli tänä aamuna hoitopaikkansa kanssa yhdellä. Myös meillä oli töissä Stampede breakfast, johon kuuluu pannukakkuja, makkaroita ja hashbrown (perunaa).

Joten jos tulet Calgaryyn Stampeden aikana, älä pelästy, ei täällä aina ihmiset kulje cowboy-vaatteissa :) YEE-HAW!

Tanssia

Nyt on koululaisilla sitten virallisesti loma. Maanantaina on Canada Day ja minullakin siis vapaata.
Meillä ei ole mitään suunnitelmia. Tuntuu, että viimeiset päivät ovat olleet todella raskaita tulvan takia ja muutenkin, niin ollaan nyt vaan kotona. Ehkä käydään uimassa jos ehditään.

Tytöillä piti olla viime sunnuntaina tanssiesitys kaupungin teatterissa, mutta se sitten jouduttiin perumaan. Tanssikoulu teki kuitenkin parhaansa löytääkseen uuden esityspaikan, mikä ei todellakaan ollut helppoa. Mutta koska tansseja oli harjoiteltu monta kuukautta ja esityspuvut ja kaikki ostettu, niin kyllä tytöt olivat iloisia, kun pääsivät sittenkin esiintymään. Esiintymispaikka oli 20 kilometriä kaupungin ulkopuolella, mutta kaikki vaiva oli kyllä sen arvoista. Esitykset olivat aivan mahtavia. Esikoinen esitti baletin kanssa Fuerzan ja jazz-tanssi oli "jumpstart". 6-vuotiaan balettiesitys oli "If you can dream" ja 4-vuotias esitti tap-tanssin "See you later alligator".

Paikka oli keskellä ei mitään...ja kyllä harmitti ettei ollut kunnon kameraa mukana. Maisemat olivat henkeäsalpaavat.

Yksi iloinen balettitanssija esityksen jälkeen.

Aftermath

Tässä tulee vähän päivitystä kaiken kaaoksen keskeltä. Kuvat lainattu täältä.







Keskusta on vielä suljettuna ainakin keskiviikkoon asti. Siellä syntyneet tuhot ovat miljoonaluokkaa, tai paremminkin sanottuna biljoona. Nyt pitää rakentaa uudet tiet, junaradat ja sillat. Puhumattakaan ihmisten taloista, joista monet vaativat perusteellisen korjauksen.









Vesi ei ole vieläkään laskenut joillakin alueilla vaikka useimmat asukkaat ovatkin päässet jo katsomaan talojansa. Tällä hetkellä evakointikeskuksissa on vielä noin 800 ihmistä.



Eläintarhan leikkikenttä ennen ja jälkeen. Eläintarhan eläimet oli kaikki saatu turvaan. Siinä oli kyllä ollut varmasti kauhea työ! Vain pari kalaa ja lintua oli kuollut.

Toinen ennen ja jälkeen kuva.


Keskusta näyttää aivan sotarintamalta. Suljettujen teiden edessä on sotilaiden check-point ja autioilla kaduilla ajaa sotilaita panssariautoissa.



Kaikki koulut ovat kiinni torstaihin asti. Torstaiaamuna lapset käyvät hakemassa vain todistukset ja sitten alkaakin kesäloma. Syy miksi koulut ovat kiinni näin pitkään on siinä, että ei haluta lisää ihmisiä teille aamuisin. Ruuhkat ovat nyt jo valtavat, sillä useimmat tiet ovat suljettuja.

Kaikesta tuhosta huolimatta voimme olla kiitollisia siitä, että ihmisuhreilta on vältytty. Ainoat kuolemat tapahtuivat meiltä etelään High Riverissä, ja nekin vain siksi, että ihmiset eivät noudattaneet evakointimääräystä. Kaupunki on hoitanut koko tilanteen todella hyvin, varsinkin mayor (pormestari) on ollut tilanteen tasalla. Jos ihmisiä ei olisi evakoitu ajoissa olisi uhreja varmasti tullut.



Tänään keskikaupungille meni 600 vapaaehtoisen joukko, joka alkoi siivoamaan jälkiä. Ja tälläinen henki täällä on ollut koko ajan, toisia autetaan hädässä ja kaikki ovat halukkaita tekemään osansa, jotta kaupunki saadaan nopeasti takaisin entiselleen. Siinä voi kyllä mennä monta kuukautta.

Sataa sataa...

Ja satoi kolme päivää ja yötä.
Nyt koko kaupunki on julistettu hätätilaan ja yli 100 000 ihmistä on evakoitu kodeistaan, useat vain 20 minuutin varoitusajalla. Koko keskikaupunki ja monet joen varrella olevat asuinalueet ovat tulvan alla. Kaikki kaupungin koulut ovat tänään kiinni.

Itse menin aamulla töihin, mutta meidät käskettiin lähtemään takaisin kotiin koska ei ole varma pääsemmekö myöhemmin lähtemään, monet tiet ovat suljettu.
Meidän asuinalue on onneksi kuiva eikä täällä ole mitään hätää. Vesijohtovettä pitää kuitenkin käyttää vain pakollisiin tarpeisiin.

Tälläisiä maisemia oli tänä aamuna 10 minuutin päässä meiltä:

Sunnuntaina veden pitäisi alkaa laskemaan....täksi päiväksi ja huomiseksi on vielä luvattu sadetta.


Hyvää juhannusta kuitenkin kaikille! Täällä sitä ei nyt pahemmin vietetä.

Sekalaista

Tästä tulee nyt tälläinen "mitä olemme tehneet viime aikoina"-postaus.

Poika on ollut touhukkaana, aina on jotain tekemistä. Nyt kyllä huomaa, että pojissa ja tytöissä on todella paljon eroa. Meidän tytöt eivät olleet pienempinä ollenkaan näin kekseliäitä, vaikka aktiivisia olivatkin.

Meillä oli keittiössä juomavesisäiliö, jonka päällä oli pumppu. Poika huomasi, että pumpun saa pois ja sitten sinne säiliöön alkoi kertymään kaikenlaista tavaraa, esim. esikoisen huulirasva, neljä haarukkaa, lusikoita, avaimet, legoja, ruokaa ym. Nyt säiliö on väliaikaisesti kellarissa. 

Lisäksi poika on aina änkeämässä mitä kummallisimpiin paikkoihin. Hän on mm. istunut kukkaruukuissa, kiipeillyt ikkunalaudoille ja mennyt kuivausrumpuun. Meillä on lattiassa tälläiset lämmitysaukot, jonka ritilän poika saa nyt irti. Sinne aukkoon olisi niin jännä mennä sisälle. Näistä aukoista saa myös kaivaa kaikenlaista pikkutavaraa vähän väliä, sinne on kiva pudotella kaikkea. Piti kerran ottaa oikein kuvakin, kun poika oli puuhaillut sen parissa varmasti yli 20 minuuttia.

  

Kuten kuvasta näkyy, leikkasimme pojan hiukset nyt ensimmäistä kertaa. Ja oli kyllä aikakin. Ihmiset kyselivät usein, että onko hän tyttö vai poika, kun hiukset ovat niin pitkät :)

Viikonloppuna olimme katsomassa kansainvälisiä estehyppykilpailuja. Sain töistä ilmaiset liput ja koska tämä kenttä on meiltä vain kivenheiton päässä niin pitihän sinne mennä.

Täällä oli kilpailijoita aina Euroopasta ja Etelä-Amerikasta saakka. Rupesin sitten miettimään, että kuinka hevoset matkustavat tälläisiä pitkiä lentoja, ei ne kai lentokoneeseen mahdu? Ehkä ne sitten tulevat laivalla, mutta sekin tuntuu vähän kummalta, kun matka kestää monta viikkoa. No, oli miten oli, kilpailua oli kiva seurata.

Tänään oli 4-vuotiaan preschoolin päättäjäiset ja lapset saivat todistuksen. Todistuksen jaon jälkeen tyttö tuli luokseni ja alkoi itkemään. Hän oli niin surullinen, koska tämä oli viimeinen päivä, eikä hän enää ikinä näe opettajia eikä pääse enää tähän kouluun. Muut lapset olivat iloisia ja hyvillä mielin, joten yritin sitten lohduttaa, että pitää olla iloinen, koska pääsee oikeaan kouluun syksyllä. Tuli itsellenikin kyllä vähän haikea mieli, kun tytöllä oli aina ollut niin kivaa tässä koulussa. 

Muilla tytöillä on koulua vielä ensi viikko, tosin viimeinen viikko on täynnä kaikkea muuta kuin koulunkäyntiä.  Heillä on ensi viikolla myös Lip Sync, eli Talent Show. Esikoinen on tehnyt sinne tanssin. Otin jo töistä vapaata ja menen sitten katsomaan. 

Anteeksi kauhean sekalaisesta postauksesta :) Tälläistä tämä on, kun ei ole ikinä aikaa istua alas silloin, kun olisi jotain kivaa kirjoitettavaa.

Kulttuurieroja osa 1

Meidän työpaikan kahvihuoneessa on seinällä tälläinen lappu:

Suomessa samassa lapussa lukisi varmaan: Jos kahvi on loppu keitä lisää!