Takaisin

Täällä on ollut piuhat poikki pari viikkoa. Tietokone sanoi taas itsensä irti enkä päässyt nettiin pariin viikkoon. Tälläinen tauko tekee kyllä välillä ihan hyvääkin, ainakin menin aikaisemmin nukkumaan kuin yleensä. Usein tulee katseltua netistä suomalaisia ohjelmia iltamyöhään.

Halloween tuli ja meni ja sitten tänne tuli talvi. Ulkona on nyt ainakin 15 senttiä lunta. Olen yrittänyt miettiä miksi tykkään talvesta? Kun eihän tästä kylmästä ja märästä ja pimeästä kaiken järjen mukaan voi tykätä... mutta on ihana olla kotona lasten kanssa, eikä mihinkään ole pakko mennä. Kesällä tulee aina sellainen olo, että on pakko mennä ulos kun on niin hieno ilma. Nyt voi viettää kiireettömiä viikonloppuna ja vain "olla". Lisäksi lumi tekee maasta niin kauniin ja onhan pulkkamäessäkin kiva käydä. Irlannissa asuessamme tälläisiä talvia oli ikävä, joten Kanada on juuri oikea maa meille ainakin ilmaston puolesta. Ja kesä tulee myös aina talven jälkeen ja sekin on ihanaa...

Perjantaina eli pyhäinpäivänä sain Suomesta huonoja uutisia. Isoäitini kuoli.
Olen tulossa Suomeen hautajaisiin vaikka mitä maksaisi. En ole töistäkään pyytänyt vielä vapaata, mutta eiköhän se onnistu. Isoäiti oli erittäin rakas enkä voinut olla hänen kanssaan viimeisiä hetkiä, joten en mistään hinnasta olisi poissa hautajaisista.

Kirjoittelen myöhemmin taas vähän iloisemmista aiheista. Tänä viikonloppuna muistellaan isoäitiä ja sytytetään kynttilä hänen muistolleen. Onneksi kauniita ja iloisia muistoja on paljon.

Ihana, ihana syksy

Joka vuosi sen unohtaa kuinka ihana syksy onkaan. Ruska-aika Kanadassa on aivan mahtava, ja yritän nauttia siitä niin kauan kuin sitä vain kestää.

Tänä vuonna ei ollut leutoa syksyä, vaan piti siirtyä teepaidoista suoraan toppatakkiin. Perjantaina maa oli aamulla jo valkoinen.

Tänä viikonloppuna on Thanksgiving, ja maanantaina on yleinen vapaapäivä. Huomenna aiomme paistaa kalkkunan, vaikka se oikea päivä olisi ehkä ollut tänään? Olen yrittänyt kysellä koska se kalkkuna pitäisi syödä, ja jotkut syövät sunnuntaina ja jotkut maanantaina joten ota siitä nyt selvää... 

Yritämme viettää myös kanadalaisia juhlia, kun kerran täällä asumme. Ja lapsille se on tärkeää, koulussa kuitenkin puhutaan aiheesta ja askarrellaan Thanksgiving-kalkkunoita. Meillä mies saa hoitaa kalkkunan paiston. Kerran olen yrittänyt, ja siitä tuli kuivaa. Vaikka ehkä tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin...

Kuvat ovat varhaisillan kävelylenkiltä. Tänään nukuin pari tuntia päiväunia pojan kanssa, ja esikoinen oli sillä välin tehnyt kurpitsajuustokakun. Sitä päästään myös huomenna maistamaan.

Läksyjä

Lupasin kertoa lisää lasten kouluista. Kaksi nuorempaa tyttöä aloittivat tänä syksynä uudessa koulussa, joka kuuluu Traditional Learning Centre - ohjelmaan. Koulu poikkeaa muista kouluista ainakin siinä, että heillä on koulupuku. Opetussuunnitelmassa painotetaan jokaisen oppilaan omaa vastuuta omasta oppimisestaan, ja asiat opitaan enemmän tekemällä kuin vain kirjasta lukemalla. Läksyjä tulee myös paljon. 

Olen ollut tyytyväinen kouluun vaikka tosin mielestäni täällä kaikissa kouluissa on todella tasokasta opetusta. (Olen kirjoittanut tästä aiheestä täällä ennenkin...). 5-vuotias on Kindergarten-luokalla, ja heillä on koulua joka päivä kolme tuntia. 7-vuotias aloitti toisen luokan, ja koulupäivä on 8.05 - 15.00. Tytöt lähtevät aamuisin yhdessä koulubussilla. Takaisin he tulevat sitten eri busseilla, ja hoitotäti hakee nuoremman, kun hän tulee takaisin 11.40. Ehdin itse vanhempaa tyttöä vastaan, kun tulen kotiin töistä.

Läksyjä pitää tehdä joka päivä 30 minuuttia jo Kindergartenissa. He ovat aloittaneet kirjoittamisen harjoittelun ja joka päivä pitää kirjoittaa yksi sivu. Ensimmäisinä viikkoina harjoiteltiin erilaisia viivoja, ja nyt on siirrytty jo kirjaimiin. Lisäksi pitää piirtää jotain tällä kirjaimella alkavaa.

(Anteeksi huonot kuvat, meillä ei edelleenkään ole sitä kameraa)

Yllä on tämän viikon läksyt ja alemmassa kuvassa on ensimmäisten viikkojen viivaharjoituksia.

Toisella luokalla läksyinä on 4 sanaa joka päivälle. Sanat pitää kirjoittaa monta kertaa ja sen jälkeen pitää kirjoittaa yksi lause, jossa tätä sanaa käytetään. Perjantaisin heillä on sanakoe koko viikon sanoista, ja ne pitää osata kirjoittaa oikein. Lisäksi läksyinä on matematiikkaa.

Koulussa on jokaisella luokalla kolme rinnakkaisluokkaa, ja oppilaat on jaettu englannin ja matematiikan tasoryhmiin. Eli paremmin suoriutuvat oppilaat ovat näiden tuntien aikana yhdessä luokassa, kun taas enemmän apua tarvitsevat yhdessä. Tämä on mielestäni todella hyvä käytäntö, sillä näin opettajalla ei mene kaikki aika hitaimpiin oppilaisiin, vaan tehtävät ovat oppilaiden tasoa vastaavia. Meidän 2-luokkalainen on matematiikassa hyvin edistyvien ryhmässä ja englannissa "keskivertoryhmässä".

Esikoinen on katolisessa koulussa, eikä hänellä muka ikinä ole mitään läksyjä...oikeasti on, mutta hän on aina tehnyt ne jo koulussa. Hänellä on nyt alkanut myös ranska oikein kunnolla, aikaisempina vuosina ranskan opetus on ollut enimmäkseen sanontoja ja lauluja. Olin ihan innoissani auttamassa häntä ranskan tehtävissä, ja ihmeekseni muistin kyllä vielä kaiken. Ranska on niin ihana kieli! Harmi vaan, ettei sitä täällä päin paljon kuule.

Viime viikolla vanhenin taas vuodella. En ole vuosiin viettänyt syntymäpäiviäni, eikä me miehen kanssa osteta lahjoja toisillemme. Mutta kakku aina tehdään tai ostetaan, ja se on aina yllätys :) 

7-v. oli tehnyt minulle kortin ja oli ihan itse runoillut kauniin runon. 

"I love you with your sweet eyes and care for you ever time"

Voihan nyt avaimet ja bassoklarinetti

Arki on taas vienyt mukanaan. Kuinka nyt voikaan olla jo syyskuun loppu?

Perjantaina heräsin kello 5.40. Kuudelta pitäisi olla jo lähdössä töihin, joten olin ihan varma, että olen myöhässä. No, uskokaa tai älkää 20 minuutissa sain puettua, pestyä hampaat, herätettyä kaikki lapset, puettua kolme lasta, keittämään puuron, tehtyä kolmet lounaat ja kattamaan aamupalan lapsille. Kuudelta lähdin töihin. Voiko tehokkaampi enää ollakaan (hehe...).

Noin kello yhdeksän mies soitti minulle töihin, että ei löydä auton avaimia mistään. Hän oli lähdössä viemään poikaa hoitoon ja oli etsinyt koko talon läpikotaisin. Se, että avaimet olivat hukassa ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä auton avaimet ovat pojalle aivan se kaikista paras lelu juuri nyt, ja hän osaa etsiä ne käsiinsä vaikka mistä. Yritin sitten ehdotella paikkoja, joista ne ovat ennen löytyneet (mm. kengistä, laukuista, kaapeista), mutta mies oli ollut koko yön töissä eikä hänellä ollut todellakaan voimia tälläiseen. Siinä ei sitten muu auttanut, kun lähteä töistä kotiin kesken päivän. Kun tulin kotiin, olivat mies ja poika kummatkin nukkumassa. Menin sitten itsekin nukkumaan ja nukuin yli kahden tunnin päiväunet. Tämän jälkeen olin kuin uudesti syntynyt. Näin alkoi siis tämä viikonloppu...

Ne avaimet löytyivät myöskin...kaikista loogisimmasta paikasta tietenkin!

Lasten koulut ovat alkaneet hyvin. Esikoinen aloitti nyt seitsemännen luokan ja heillä on ensimmäistä kertaa valinnaisaineita. Kaksi ainetta piti valita ja vaihtoehdot olivat taide, kuoro, orkesteri, draama eli näyttely ja tietokoneet (Robotics). Näistä hän valitsi taiteen ja orkesterin. Ja hänen soittimensa orkesterissa on bassoklarinetti. Olisi ollut ihan kiva, jos meiltä vanhemmilta olisi kysytty mielipidettä ennen tätä valintaa...mutta ei, esikoinen on (ja on aina ollut) oman tiensä kulkija...olisimme ehkä ehdottaneet jotain pienempää soitinta kuten huilu tai marakassit :) No ei, kyllä hän saa tottakai soittaa mitä haluaa. Tätä soitinta pitää harjoitella kotona joka päivä vähintään 20 minuuttia (voi korvaparat ja naapureita käy sääliksi...)

7+5

Kahden nuorimmaisen tytön syntymäpäivien välissä on vain 9 päivää, joten aika usein pidetään heille yhteiset synttärit. Niin tänäkin vuonna. Lauantaina meillä oli 7 tyttöä ja yksi poika juhlimassa kolmen tunnin ajan. Yhteensä lapsia oli siis 12, ja meno oli kyllä välissä aika hurjaa, niin kuin vain voi odottaa tälläiseltä laumalta. Päätin sitten viedä kaikki lapset leikkikentälle puoleksi tunniksi ja sitten tultiin taas sisälle juhlimaan, kaikki olivat rauhallisia tämän jälkeen :)

Tältä näytti ennen juhlien alkua. Joku sisustusintoilija voi saada tästä kuvasta hjärtslaagin... kaikki ei tosiaankaan ollut sävy sävyyn eikä huonetta oltu koristeltu itse askarrelluilla maalaisromanttisilla koristeilla. Tytöt olivat itse innoissaan valitsemassa halumiansa lautasia ja kuppeja, näin on Peppi Pitkätossu, Barbit, keijut ja kukat sulassa sovussa. He saivat juuri sellaiset synttärit kuin halusivat, ja tärkeintä on mielestäni se, että kaikilla on hauskaa. Kun lapset kasvavat niin kauhean nopeasti, että neljän vuoden päästä meillä ei olekaan enää tyttöjen lastenjuhlia, niin saavat nyt ottaa kaiken irti näistä vuosista.

Helium-pallot olivat hitti. 

Tässä avataan lahjoja. Täällä on syntymäpäiväetiketin mukaan tapana avata lahjat vasta aivan viimeisenä ennen juhlien loppua, ja näin teimme mekin. (7v. halusi aivan välttämättä laittaa isosiskonsa vanhan mekon, joka on kyllä vähän liian iso vielä )

Kortti parhaalta kaverilta.

Tältä näytti sitten juhlien jälkeen. Mitään ei paljon jäänyt...

Lahjaleluilla leikkimistä.

Synttäreiden jälkeen meidän päivä jatkui vielä iloisissa merkeissä. Pääsimme miehen "työsuhde-eduilla" huvipuistoon ja siellä meni iltaan asti. Harvoin teemme mitään tälläistä, joten lapset olivat aivan innoissaan. Varmasti muistavat tämän päivän vielä kauan. 

Supermies

Meidän supermies osaa 1 vuoden ja 4 kuukauden iässä laskea viiteen ja luetella aakkoset (laulaen). Tällä menolla hänestä on tulossa lapsinero.

(Jos joku ei ymmärtänyt, niin en tosissani tuota kirjoittanut. Mutta kyllä hämmästyin, kun ensimmäisen kerran kuulin hänen laskevan viiteen. Tämän on tietenkin oppinut kuuntelemalla siskojaan eikä häntä olla täällä päivät pitkät opetettu :) Mutta äiti saa olla ylpeä.)

Tässä supermies on uimavahtina (tai sitten tiellä menee auto...)

Supermies auttaa äitiä tiskaamaan.

Loppukevennykseksi hieno auringonnousu tänä aamuna. Täällä on vieläkin täysi kesä, ja uimassakin ollaan vielä käyty. 

Blogi on taas vähän jäänyt. Meillä on ollut pieniä teknillisiä ongelmia, ensin tietokone meni rikki ja sitten kamera. Kuulostaako tutulta? Kyllä, meidän uusi tietokone ja kamera kestivät melko tasan 9 kuukautta . Miksi meille aina käy näin?

Matka jatkuu

Aamupalan jälkeen pakkasimme taas auton ja lähdimme Whistler-vuorelle. Tämä vuori on 2277 metriä korkea, joten näkymät olivat upeat. Ylös vuorelle pääsi köysiradalla, ja köysiradan pysähdyspaikasta voi jatkaa vielä kävellen aivan vuoren huipulle. Lapset kiipesivätkin mummin ja vaarin kanssa huipulle, itse odottelin heitä siellä ylhäällä pojan kanssa, sillä hän nukahti köysiradan pysähdyttyä. Matka huipulle ja takaisin kesti noin tunnin.

Tältä näytti vuoren huipulta. 

Sää oli koko matkan tosi hyvä, vaikka välillä olikin kyllä vähän liian kuuma. Tuolla huipulla oli kuitenkin vain noin 12 astetta, joten takkia tarvittiin.

Loppupäivästä kävimme uimassa vuoristojärvessä, jossa oli aivan kirkkaan sinistä vettä. Vesi oli niin kirkasta siksi, että se tuli jäätiköltä. Ja oli se aika kylmääkin, mutta juuri sopivan vilpoista näin kuumaan päivään. Kun olimme ajamassa uimapaikalle näimme pienen mustan karhun, joka ylitti tietä meidän edestä.

Illalla menimmekin sitten leirintäalueelle, jonne oli varannut telttapaikan kahdeksi yöksi. 

Leirintäalue oli siisti ja iso. Nuotiolla paistettiin illallista ja lasten pyynnöstä vähän kaikkea muutakin. Pimeän tullen olivat kaikki jo nukkumassa.

Seuraavana päivänä ajoimme katsomaan Malignen kanjonia. Kanjonin ympäri oli tehty eripituisia kävelyreittejä, joita pitkin kanjonia pääsi ihailemaan. Kävelimme tunnin reitin, vaikka lapset alkoivat olla loppumatkasta aika väsyneitä. Tämän jälkeen oli pakko mennä uimaan, sillä oli todella kuuma päivä.

 Illalla kävimme syömässä Jasperissa. Nämä kuvat ovat Jasperin kaupungista, tai oikeammin sanottuna kylästä, sillä asukkaita siellä on vain noin 5000.

Jasperin rautatieasemaa komisti toteemipaalu.

Illalla palasimme leirintäalueelle. Telttojen keskellä kulki tälläisiä valkohäntäpeuroja.

Sitten olimmekin jo valmiita nukkumaan, sillä seuraava päivänä oli edessä kotimatka. Teen tästä viimeisestä päivästä erillisen postauksen, sillä näimme sen päivän aikana todella paljon.