Matka jatkuu

Aamupalan jälkeen pakkasimme taas auton ja lähdimme Whistler-vuorelle. Tämä vuori on 2277 metriä korkea, joten näkymät olivat upeat. Ylös vuorelle pääsi köysiradalla, ja köysiradan pysähdyspaikasta voi jatkaa vielä kävellen aivan vuoren huipulle. Lapset kiipesivätkin mummin ja vaarin kanssa huipulle, itse odottelin heitä siellä ylhäällä pojan kanssa, sillä hän nukahti köysiradan pysähdyttyä. Matka huipulle ja takaisin kesti noin tunnin.

Tältä näytti vuoren huipulta. 

Sää oli koko matkan tosi hyvä, vaikka välillä olikin kyllä vähän liian kuuma. Tuolla huipulla oli kuitenkin vain noin 12 astetta, joten takkia tarvittiin.

Loppupäivästä kävimme uimassa vuoristojärvessä, jossa oli aivan kirkkaan sinistä vettä. Vesi oli niin kirkasta siksi, että se tuli jäätiköltä. Ja oli se aika kylmääkin, mutta juuri sopivan vilpoista näin kuumaan päivään. Kun olimme ajamassa uimapaikalle näimme pienen mustan karhun, joka ylitti tietä meidän edestä.

Illalla menimmekin sitten leirintäalueelle, jonne oli varannut telttapaikan kahdeksi yöksi. 

Leirintäalue oli siisti ja iso. Nuotiolla paistettiin illallista ja lasten pyynnöstä vähän kaikkea muutakin. Pimeän tullen olivat kaikki jo nukkumassa.

Seuraavana päivänä ajoimme katsomaan Malignen kanjonia. Kanjonin ympäri oli tehty eripituisia kävelyreittejä, joita pitkin kanjonia pääsi ihailemaan. Kävelimme tunnin reitin, vaikka lapset alkoivat olla loppumatkasta aika väsyneitä. Tämän jälkeen oli pakko mennä uimaan, sillä oli todella kuuma päivä.

 Illalla kävimme syömässä Jasperissa. Nämä kuvat ovat Jasperin kaupungista, tai oikeammin sanottuna kylästä, sillä asukkaita siellä on vain noin 5000.

Jasperin rautatieasemaa komisti toteemipaalu.

Illalla palasimme leirintäalueelle. Telttojen keskellä kulki tälläisiä valkohäntäpeuroja.

Sitten olimmekin jo valmiita nukkumaan, sillä seuraava päivänä oli edessä kotimatka. Teen tästä viimeisestä päivästä erillisen postauksen, sillä näimme sen päivän aikana todella paljon.