Tokaluokkalaisella oli koulussa ollut tehtävänä kirjoittaa muurahaisista. Ensin piti valita, että jos näkee muurahaisen tappaako sen vai pitääkö sen hengissä ja sitten siihen piti kirjoittaa perustelut. Tämä oli aika hellyyttävä:
Pitäisin muurahaisen hengissä, koska se on elävä olento. Muurahaiset ovat vahvoja ja auttavaisia. En halua myöskään tappaa muurahaisia, koska niillä on lapsia. Niiden pitää myös tehdä lisää työtä.
Rakkaat terveiset muurahaisten ystävälle! Suloinen postaus tähän kylmään ja pimeään päivään!
ReplyDeleteMuurahaiset ovat monella tapaa sympaattisia. Ei vain niiden käsittämätön maine ahkerina ja pelottomina pesänsä puolustajina. Esim. kekomuurahaisten organisoitunut yhdyskunta eri työtehtävineen on varmaan lähellä täydellisyyttä, kuten mehiläisten ja varmaan miljoonien muiden hyönteisen elo. Chaplin elokuvassa "Nykyaika" todistaa ihmisen heikkouden samanlaiseen yhteistyöhön ja ranskalainen ohjaaja/koomikko J.Tati elokuvassa "Enoni on toista maata".
ReplyDeleteTai ei tarvitse katsoa kuin peiliin...,
Muurahaisiksi kutsuttuja hyönteisiä on monia lajeja (Suomessa 60). Lapsuudesta muistan kusiaisiksi kutsutut pienet punervat muurahaiset, jotka elelevät rantakivien alla. Jos pesäkiven nosti, niin sieltä vilisemällä lähti lauma puolustamaan yhdyskuntaansa. Se todella tuntui kun tämmöinen pieni ötökkä puraisi varpaaseen. Vihollisen koolla ei näköjään ole näille mitään merkitystä. Kunnioitettava asenne!
Kolmas vastaantullut lajike ei varmaan ole niin mieluisa, vaikka eivät mitään pahaa tarkoita toimillaan. Hevosmuurahainen iskee pehmeään puuhun tehdäkseen itselleen viihtyisän asuinpaikan. Kun näitä on satoja, ei hirsirakenteisen talon isäntä/emäntä näitä alivuokralaisia ymmärrettävästi siedä.
Takavuosina Suomen Karijoella oli erään talon pohjoiseen suuntautuvalla seinällä tilanne, missä tarvittiin kovia aseita. Hevosmuurahaiset olivat asettuneet "taloksi" alimpiin hirsikerroksiin. Se oli tietenkin merkki puulaadun lahoamisesta.
Vedettiin ulkovuorauslaudat auki ja paikallistettin muurahaisten tekemät käytävät. Sitten mentiin Osuuskauppaan ja ostettiin todella myrkyllistä valkeaa pulveria. Oikein huolellisesti levittelin jauhetta pitkin ja poikin näkyviin uriin. Voi sanoa, että aikaa meni vain pari tuntia kun tilanne lopullisest rauhoittui.
Tämä viimeinen tapaus oli esimerkki alkuperäiselle kysymysasettelulle. Mielestäni...on käsittämätöntä liittymättä varsinaisesti aiheeseen: kun home- ja kosteusvauriot ovat arkipäivää Suomessa. Koska osataan taas rakentaa? jk