2012 viimeiset tunnit

Tuntuu aivan kummalta, että nyt on jo vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on mennyt todella nopeasti.Vuosi 2012 oli hyvä vuosi. Olin töissä huhtikuun loppuun saakka. Poika syntyi toukokuussa. Heinäkuussa matkustimme Suomeen ja tulimme takaisin elokuussa. Loppuvuosi menikin yhdessä hujauksessa.

En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, enkä siis nytkään lupaa mitään. Yritän elää tässä päivässä ja se olkoon tavoitteena myös ensi vuodelle.

Tein listan haasteista ja toiveista vuodelle 2013. Loppuvuodesta voin sitten katsoa kuinka monta näistä kohdista on toteutunut.

• uuden auton osto
• lomamatka pääsiäislomalla, koska minulla ei varmasti ole paljon kesälomaa tänä vuonna
• uuden koulun löytäminen ja sinne ilmoittautuminen esikoiselle ja 4-vuotiaalle
• lastenhoidon järjestäminen ennen töiden alkua
• toiveena on saada vieraita Suomesta kesällä
• miehen yrityksen laajentaminen
• rahan säästäminen taloa varten

Tänään olemme vain kotona. Kaupungilla olisi ilotulitus, mutta emme viitsi sinne lähteä lasten kanssa. Pienemmät tytöt ovat varmasti jo nukkumassa yhdeksän aikaan. Enkä tiedä jaksanko itsekään valvoa kahteentoista, kyllä se vuosi vaihtuu ilman valvomistakin. Kylläpä olen taas tylsä :)

Kävimme eilen luistelemassa, kun olemme vihdoin saaneet hankittua sopivan kokoiset luistimet kaikille (tai no, miestä ei luistelemaan saa...). Luistelin itsekin esikoisen luistimilla ensimmäistä kertaa varmaan yli kymmeneen vuoteen ja kyllä se vieläkin hyvin sujui... Meidän lähellä on kiva luistinrata ja varmasti tullaan siellä käymään nyt usein. Tytöt olivat niin innoissaan.

Kuva on otettu kolmen jälkeen iltapäivällä, ja aurinko oli jo laskemassa.

Vuoden 2012 viimeinen aamiainen

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

(ja hyvää syntymäpäivää veljelle! :-)

Hetkinen...

Täällä on ollut hieman teknillisiä ongelmia. Ensin tietokoneen johto meni rikki, kun poika on päässyt vetämään sitä aika monta kertaa. Kun saimme uuden johdon hankittua, ei tietokone mene enää päälle ollenkaan. Seuraavana päivänä kamera meni rikki. Vahinko ei tule yksin, vai miten se sanonta menikään :-)

Eilen kävimme alennusmyynneissä ja saimme hankittua uuden kameran. Tietokone saa nyt odottaa ja yritän pärjätä tällä vanhalla läppärillä. Onneksi sain mieheltä joululahjan, joka pelastaa tässä hädässä. Eli tämän:

Tällä voin nyt ainakin skypettää. Aika hyvä kamerakin tässä on. (Oikeasti mies osti tämän itselleen, mutta ei haluakaan käyttää sitä, koska on töissä kadottanut puhelimensa ainakin kolme kertaa tänä vuonna. Eli tämäkin olisi varmasti kadonnut, joten sain sen sitten itselleni.)

Joulu sujui mukavasti. Ruoka oli hyvää ja sitä syödään vielä ainakin kaksi päivää. Meillä ei kyllästytä jouluruokaan, sitä kun saa vain kerran vuodessa ja se on niin hyvää :-)
Kanadalaisista jouluruuista meillä oli kalkkuna ja karpalohilloa. Suomalaisia ruokia oli porkkanalaatikko, lanttulaatikko ja silliä. Nigerialaisia ruokia olivat jollof rice, moin-moin ja fried chicken. Lisäksi salaattia ja pakollisia hillosipuleita. Jälkiruokia oli myös montaa sorttia. Parhainta oli mango-kookos "christmas log", eli kääretorttu. Ostin esikoisen toiveesta myös egg noggia, mutta siitä ei tykännyt kukaan. Muuten kaikki söivät hyvällä ruokahalulla, tosin 4v. söi lautaselta vain hillosipulit ja porkkanalaatikon.

Tässä jotain kuvia joulusta

                                                         Esikoisen taideteos,

                                                         
                                                         joka ei kauan kestänyt...

Jälkiruokia

Lasten on täytynyt olla  tänä vuonna erityisen kilttejä, koska jouluaamuna kuusen alla näytti tältä.

Kaikki lahjat olivat mieluisia ja ovat olleet kovassa käytössä. Tämä oli todellinen hitti pojalle. Tämän saa koottua kuutioksi ja kaikilla sivuilla on jotain mitä voi vetää, painaa ja pöyrittää. Toivottavasti johdot pysyisivät nyt rauhassa...

Lopuksi pakollinen ostos. Meillä on talossa kahdet jyrkät rappuset ja läheltä pitää tilanteita on jo ollut pari, kun poika on niin nopea. Ainut huono puoli näissä on se, että portit on vaikea avata ja sulkea, eli muu perhe joutuu hyppimään näiden porttien yli :-)

Hyvää Joulua!

Suomessa on nyt jouluaaton aamu. Kinkut paistuvat uunissa ja odotetaan joulurauhan julistusta. Ehkä käydään myös joulukirkossa. Lapset ovat rauhattomia, mutta onneksi tv:stä tulee joulupukin kuuma linja (tuleekohan vieläkin?). Kello kolme syödään jouluateria ja sitten odotetaankin jo malttamattomana joulupukkia.

Täällä on huomenna vielä normaali työpäivä ja mies meneekin aamulla töihin. Minä aloitan kokkaamisen ja kello kuusi illalla mennään joulukirkkoon. Sen jälkeen sitten rauhoitutaan ja avataan muutama lahja, joita on jo ilmestynyt joulukuusen alle. Mielessä on myös kaikki siellä Suomessa.

 Joulupäivän aamuna kuusen alle onkin sitten ilmestynyt lisää lahjoja, kun joulupukki on yön aikana ehtinyt meillekin käymään. Lahjojen avaamisen jälkeen teemme ruuat valmiiksi ja iltapäivällä syödään. Loppupäivän ollaan rauhassa kotona. Tänä jouluna saamme olla erityisen kiitollisia siitä, että olemme koko perhe yhdessä, olemme terveitä ja että meillä on kaikkea mitä tarvitsemme.

                           Rauhallista joulua kaikille!

Valmiina

Joululahjat on nyt ostettu. Samoin joulun ruokatarvikkeet. Ensi viikonloppuna pitää vielä kerran käydä ruokakaupassa jotain pientä hakemassa ja sitten ollaan valmiita joulun viettoon.

Jouluostoksien teko eroaa täällä kyllä Suomesta sen verran, että ajattelin listata tähän jotain omia huomioita:

- Minulle tuli vähän ikävä oman kotikaupunkini keskustaa, josta saa kaiken tarvittavan samalla kertaa. Auton voi jättää johonkin parkkiin ja sitten kävellen käydä eri kaupoissa ja samalla nauttia tunnelmallisista jouluvaloista ja poiketa kahville ym.. Täällä ajetaan autolla kaupan parkkipaikalle, kaikki neljä lasta ulos autosta, takit ja hatut päähän, haetaan ostoskärryt ja tehdään ostokset. Sitten taas takaisin autoon, turvavyöt päälle, ostokset takakonttiin, ostoskärryt takaisin ja ajetaan pari kilometriä seuraavaan kauppaan. Ja toistetaan tämä sama uudelleen. Jos pitää käydä vaikka viidessä eri kaupassa niin aika hiki tässä tulee. 

- Olin lauantai-iltana lelukaupassa kello 11 illalla ja ajattelin, että en olisi millään saanut lahjoja ostettua jos kaupat eivät olisi näin myöhään auki. Enkä ollut todellakaan ainut kaupassa tähän aikaan. Joululahjoja kun ei niin helposti osteta lasten kanssa ja miehen työn takia minulla on auto käytössä vain viikonloppuisin. Kaupan asiakkaista oli suurinosa varmasti samassa tilanteessa.

- Täällä ei ole tietoakaan "jouluruuhkasta". Suomessa ihmiset stressaantuvat, kun kaupassa on ruuhkaa ja tönivät jonoissa ja ovat muutenkin epäystävällisiä. Tälläinen mielikuva minulla ainakin on. Ehkä suomalaiset ahdistuvat, kun on liikaa ihmisiä ympärillä. Kyllä täälläkin kaupoissa on nyt tavallista enemmän ihmisiä, mutta viikonlopun aikana en huomannut tälläistä ilmapiiriä ollenkaan. Päinvastoin. Kuulin monta kertaa, että " voi, menkää te vain ensin", "anteeksi, voisinko päästä ohi"  tai jos joku vahingossa tönäisee ostoskärryjä, niin  "voi anteeksi kauheasti, kylläpä täällä on tänään paljon ihmisiä" ja tästä alkaakin sitten pitkä small talk. 

- Lelut ovat täällä paljon halvempia ja alennusmyynnit alkavat jo ennen joulua. Helposti tulee ostetuksi kaikkea muutakin kuin mitä oli tarkoitus jos ei pidä päätä kylmänä :) Winnersistä löysin kaikkea ihanaa. Samoin kävin Gapin tehtaanmyymälässä ja olisin voinut ostaa vaikka mitä. Siellä on nyt jo melkein kaikki vaatteet - 60% alennuksessa. Pystyin kuitenkin vastustamaan kiusausta, ja menen sitten joulun jälkeen uudestaan.

Löysin mm. tälläisen puuauton pojalle 2 dollarilla. 

Ja tämän 6v:lle. 

- Lopuksi muitutuksena itselleni, että joululahjoja ei ehkä kannata ostaa kaikkia yhdellä kertaa. Jos niitä ostelee vähitellen, niin ei samalla tavalla huomaa kuinka paljon rahaa niihin meneekään :)

Tästä viikosta tulee taas kiireinen. Keskiviikkoiltana on 6v:n joulukonsertti ja torstaina on esikoisen. Perjantaina koulua on vain puolipäivää ja sitten alkaa kauan odotettu loma. 

Cookie Monster

Järjestimme "Cookie exchangen" äitiryhmässä. Eli jokainen leipoo haluamiansa keksejä, ja sitten ne jaetaan ryhmän kesken. Meitä oli 6, joten jokainen leipoi 36 keksiä ja sai sitten 6 jokaista sorttia kotiin vietäväksi. Kiva idea mielestäni. Ja kyllä kanadalaiset leipoo vaikka toisin väitetään! Tai sitten olen vain sattunut tapaamaan niitä harvoja leipovia tyyppejä :) 

Cookiesit kuuluvat täällä jouluun. Tavallisempia ovat sugar cookies, mutta kaikenlaisia keksejä tehdään. Tai ei näitä oikeastaan voi edes kutsua kekseiksi sanan oikeassa merkityksessä, vaan ovat enemmänkin leivonnaisia. Piparkakut eivät ole täällä kovin yleisiä, vaikka niitäkin näkee joskus. En siis tehnyt pipareita vaan "suklaa-lumipalloja". Näistä tuli niin hyviä, että näitä teen kyllä toistekin.

Ensimmäinen satsi katosi parempiin suihin, joten jouduin tekemään uusia tähän tarkoitukseen.

Ja tässä ylhäällä sitten saamani keksit. Mielikuvitusta ei ainakaan puuttunut näiltä leipojilta. Tässä on home made oreos, black bottom cupcakes, peppermint kisses brownies, chocolate rolo cookies ja sugar cookies. 

Pipareita aiotaan kyllä tehdä joskus lähiaikoina, koska ne kuuluvat jouluun! Samoin pitää muistaa ehtiä käydä Ikeassa, jotta saa glögiä pipareiden kanssa. Onneksi ruokatarvikkeet ovat kassojen ulkopuolella, joten ei tarvitse kiertää koko Ikeaa vain tämän takia :-) Muut suomalaiset jouluruuat kyllä onnistuvat täältä saaduilla tuotteilla. Porkkanalaatikkoa  ja riisipuuroa varten minulla on Suomesta viime kesänä tuotuja riisipuuroriisejä. Meillä on joulupöydässä yleensä suomalaiset, nigerialaiset ja kanadalaiset jouluruuat sulassa sovussa. 

Löysin yhtenä päivänä Superstoresta Pandan lakuja, ja oli pakko ostaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näen täällä jotain suomalaista. Näitä lakuja sai kyllä Irlannistakin, mutta siellä ne olivat myynnissä luontaistuotekaupassa. Pandan markkinointiosasto on näköjään saanut idean markkinoida näitä täällä jonkin kuuluisan suomalaisen kuvalla varustettuna. Ja kukapa olisi kuuluisampi kuin Teemu Selänne (kukaan tuntemani kanadalainen ei tiedä kuka Teemu Selänne on... ehkä hän on suositumpi Amerikassa?). Calgarylaiset tuntevat Miikka Kiprusofin ja Olli Jokisen, koska he pelaavat täkäläisessä joukkueessa, mutta harva tietää, että he ovat suomalaisia, kun ei sitä yleensä tule ilmi. Tuossa yläkulmassa lukee kuitenkin "My favorite from Finland" Teemu Selänne, The Finnish Flash.

Päivitystä

No niin, työ on palautettu ja nyt on taas hieman aikaa hengähtää. Viimeiset päivät ovat olleet todella kiireisiä muutenkin. Perjantaina ei ollut koulua, koska oli vanhempaintapaamiset opettajan kanssa. Meillä oli heti aamusta tapaaminen esikoisen opettajan kanssa ja sen jälkeen 6v.:n luokassa. Saadaan olla ylpeitä taas tytöistä, sen verran hyvää palautetta tuli kummastakin. Näitä tapaamisia on kolme kertaa vuodessa, ja tämä päivä on aina vapaapäivä. Jos kummatkin vanhemmat ovat töissä, niin aikamoista säätämistä se on aina päästä tapaamiseen ja järjestää lastenhoito loppupäiväksi. Ei mikään ihme, että täällä on niin paljon kotiäitejä.

Perjantai-iltapäivällä oli myös joulukonsertti 4v:n esikoulussa. Lapset esittivät monta (ainakin 10!) laulua. Parilla tytöllä pääsi välillä itkukin, kun heitä niin jännitti. Mutta meidän tyttö oli ylpeänä eturivissä eikä jännityksestä ollut tietoakaan. Jännä nähdä, kuinka hän on kasvanut ja kehittynyt nyt koulun aloitettuaan, hän kun jää aina välillä kotona siskojensa varjoon.

Eilen illalla me tavattiin äitiryhmän kanssa ravintolassa. Vauva tuli tietenkin mukaan, kun en voi häntä vielä jättää pitemmäksi ajaksi yksin. Olin tosin kotona jo puoli kymmeneltä. Ei vanha enää jaksa...:)

Viikonloppuna laitettiin joulukoristeet ja joulukuusi. Minun piti nyt antaa periksi tässä asiassa, ja joulukuusi tuli näin aikaisin tänä vuonna. Mutta kyllähän se tuo tunnelmaa. Muuten en ole ostanut vielä yhtäkään joululahjaa. Eikä paniikkikaan ole vielä iskenyt. Minulla ei ole ikinä elämässäni ollut joulustressiä, ehkä en aseta itselleni liikaa paineita. Eikä meillä kukaan välitä siitä onko kaikki kaapit joulusiivottu. Lapset ovat tyytyväisiä siihen mitä saavat ja ruuat tehdään edellisenä päivänä.

Töitä ja leipomista

Teen aina välillä töitä kotoa. Projektit ovat eri suuruisia ja samoin niiden palautusaika on eri pituinen. Nyt sain todella ison projektin, jonka on oltava valmiina ensi viikolla. Tämä tarkoittaa valvottuja öitä, sillä päivisin en pysty töitä tekemään. Yritän nukkua aina illalla tunnin lasten mentyä nukkumaan ja herään sitten noin kymmenen aikaan kirjoittamaan. Ihan mielelläni näitä töitä kuitenkin teen, sillä se on kivaa! Ja ensi viikolla saa sitten taas nukkua. 

 Tänään teki mieli korvapuusteja ja aloin heti leipomaan. Kun olin sekoittanut hiivan nesteeseen huomasin, että jauhot olivat melkein lopussa. En päässyt kauppaan, joten mikä avuksi? Meillä ei ollut mitään muita jauhoja koko talossa paitsi riisijauhoja. Ajattelin, että kyllähän riisijauhoja käytetään leipomiseen ja laitoin niitä sitten taikinaan. Taikina kohosi kunnolla ja oli muutenkin hyvän näköinen. Luin sitten netistä, että riisijauhoja ei voisikaan käyttää hiivataikinaan, sillä niissä ei ole gluteenia. Odotin pahinta, mutta pullista tulikin oikein hyviä. Tosin maku on raskaampi kuin vehnäjauhoilla leivotuissa, mutta riisijauhot eivät maistu liikaa. Vehnäjauhoja näissä on noin puolet ja sen takia ehkä onnistuivatkin. Näitä ei ainakaan tule syötyä liikaa, kun yhdestä tulee jo täyteen :)

Meillä noustaan nyt tukea vasten seisomaan. Alas tullaan sitten vaihtelevalla menestyksellä. Nyt sitä konttauskypärää tarvittaisiin, mutta en ole nähnyt niitä täällä. Enkä ole varma hankkisinko sellaista edes vaikka niitä täältä saisikin. Kolme edellistä ovat selvinneet hengissä ja ilman päävammoja tästä vaiheesta. Tosin kukaan tytöistä ei ole näin aikaisin noussut seisomaan.

Ikkuna on nyt lempipaikka. Ulkona on niin paljon kiinnostavaa nähtävää.