Huonoja häviäjiä

Meillä pelataan viikonloppuisin aika paljon pelejä. Enimmäkseen muistipelejä, palapelejä, muuttuvaa labyrinttia sekä nyt uusinpana Afrikan tähteä. Joskus myös Wii:llä tanssipeliä. Ennen tytöt pelasivat hienosti keskenään, mutta nykyään tarvitaan hermoja, kun 4-vuotias ei kestä häviämistä. Joskus myös 6-vuotias itkee kuin palosireeni ja huutaa... Mä vihaan tätä peliä, mä siis todella vihaan tätä peliä..., kun on hävinnyt. Muistipelissä 4-vuotiaan on saatava itselleen kaikki hienot parit (ts. kaikki pinkit ja prinsessat) ja jos joku muu saa nämä niin siitä seuraa taas huutoa. Vanhinkaan ei voi yhtään antaa periksi pienemmilleen, kun haluaa myös voittaa. Eli kivat pelihetket ovat muuttuneet yhdeksi taisteluksi. Yritän aina selittää, että sellaista se pelaaminen on, joskus voittaa ja joskus häviää. Eikä pelata voittaakseen vaan siksi, että se on kivaa.  6v. ja 4v. leikkivät todella hienosti keskenään leluilla, joskus voivat leikkiä neljä tuntiakin ilman pausseja. Mutta pelaaminen on sitten vakavampaa. Tässä on kyse elämästä ja kuolemasta. Toivottavasti tämä kausi menee pian ohi.

 

Tein eilen lättyjä ja maistui hyvältä pitkästä aikaa. Mulla on jäänyt trauma lapsuudesta, kun yritettiin tehdä lättyjä, eikä ne ikinä onnistuneet. Ensimmäiset meni aina pilalle ja taikinasta tuli aina vaan pari onnistunutta kappaletta. Nyt hallitsen tämän taidon ja lätyistä tulee täydellisiä (hehe...). Salaisuus on siinä, että taikinaa pitää turvottaa ainakin 30 min. ennen paistamista ja hellan on oltava juuri sopivalla lämmöllä. Vanhin tyttö oppi eilen myös kääntämään lätyn ilmassa. (Sori huono kuva taas kerran).

 

 

 

 

Viikonloppuisin saan vähän hengähtää, sillä vanhin tyttö on saanut tehtäväkseen tiskata kaikki astiat lauantaisin ja sunnuntaisin. Tämä on toiminut eikä paljon valita (ainakaan vielä...). Mies sanoi, että teki jo hänen iässään ruokaa koko perheelle ja tämä on toiminut motivaattorina.

 

Tänään alkaa Amazing Race! Ainut sarja, jota jaksan katsoa. Tosin aloin seuraamaan vasta vuosi sitten ja nyt on jo ties kuinka mones kausi alkamassa. Tämä on yksi harvoista ohjelmista, jota katsotaan yhdessä miehen kanssa. Varmaan hakisimme kilpailijoiksi, jos asuisimme Amerikassa. Luulisin, että voisimme olla aika hyviä tässä. Joten tänään kello 9 lasten on oltava nukkumassa.

Perjantaimietteitä

Lähipuistossa tänään. +26 astetta kuuma eikä sitä syksyä siis vieläkään!

 

 

 

 

 

Viikonlopulle ei ole mitään erikoista suunnitteilla. Huomenna on vanhimman tytön konfirmaatiotapaaminen aamulla ja lauantaisin on myös kahden nuorimman tytön tanssitunnit. Katolisessa kirkossa konfirmaatio on siis kuudennella luokalla. Toisella luokalla oli kommuunio, jonka jälkeen saa käydä ehtoollisella kirkossa. Täällä nämä kurssit tehdään kirkossa, eikä siis koulussa kuten Irlannissa. Tytöt olivat katolisessa koulussa Irlannissa asuessamme, koska paljon muita vaihtoehtoja ei ollut. Tänne muutettuamme he aloittivat myös katolisessa koulussa, koska ne ovat tasoltaan hieman parempia kuin yleiset koulut. Tätä kouluasiaa olemme miettineet lähiaikoina paljon ja teen siitä erillisen postauksen piakkoin.

 

Tämän viikonlopun jälkeen lämpötilojen tulisi vihdoinkin pudota ja meille se merkitsee sitä, että miestä nähdään kotona enemmän. Hänen yrityksensä toimii vain kesäisin ja talvella on sitten toinen "talvityö". Tämä tarkoittaa myös sitä, että tulot laskevat huomattavasti talvisin. No, kaikella on aina kaksi puolta.

Syksy

Vihdoinkin!
Kesä on aina kiva, mutta se voisi ihan hyvin loppua elokuun loppuun mennessä. Täällä on ollut vielä ainakin tämän viikon lämpötilat + 20 asteen toisella puolella eikä ole vielä kertaakaan tarvinnut takkia. Mutta helteet saisi jo riittää, rakastan nimittäin syksyä! Varsinkin täällä syksyllä on aivan ihana ruska ja värit mitä uskomattomimpia.

 Kävimme viime viikonloppuna tässä lähellä olevassa luonnonpuistossa kävelyllä ja tässä kuvasatoa.

Kotiäidin arkea

Bloggaus on jäänyt vähän vähemmälle viime viikkojen aikana sattuneesta syystä... kun olin töissä niin ajatus äitiyslomasta oli, että sitten mulla on niiiiiin paljon aikaa tehdä kaikkea, vaan toisin kävi.

Päivä alkaa 6.30, kun on noustava ja herätettävä vanhin ja toiseksi vanhin kouluun. Koulubussi lähtee korttelin päästä kello 8.20 ja siihen on ehdittävä, jos ei ehdi niin kouluun onkin sitten vaikeampaa päästä. Tähän mennessä muutkin ovat heränneet ja aamupala on syöty yhdeksään mennessä. Mies lähtee töihin ennen kahtatoista ja aamu menee aina sinne tänne säätäessä. Jos on käytävä kaupassa, niin se pitää tehdä ennen kuin mies lähtee, koska sitten ei ole autoa. Lähikauppaan menee kävellessä 30 min yhteen suuntaan ja sitten voikin ostaa vain yhden kassillisen ruokaa, että sen jaksaa kantaa kotiin. Maito on 4 litran tölkeissä ja se viekin koko vaunujen tavarakorin. Keskiviikkoisin nuorin tyttö käy esikouluohjelmassa YMCA:ssa.
Iltapäivisin käydään ulkona tai ollaan vain. Pian 5 kuukautta oleva vauva on päättänyt, että liikkeessä on oltava koko ajan ja mielellään äidin sylissä. Tuolissaan istuu hyvällä säkällä max 5 minuuttia. Onneksi nukkuu päivässä pari kertaa noin 30 min kerrallaan. Kolmen jälkeen on alettava tekemään ruokaa, kun koululaiset tulevat koulusta 3.45. Ja kaiken aikaa neljävuotias roikkuu kaulassa mami, I love you... no se on ihan hellyyttävää mutta rajansa kaikella.
 Sitten on harrastukset, ja maanantaista torstaihin teemme läksyjä yhdessä tunnin joka ilta. Yhdeksään mennessä kaikki on sängyssä ja sen jälkeen on tiskattava päivän tiskit. (on meillä tiskikone, mutta se on niin huono, että pakko pestä käsin).
 Sitten onkin sitä omaa aikaa... (tulee mieleen se Suomessa joskus tullut Berocca-mainos, yritin etsiä sitä youtubesta, mutta ei löytynyt, sen sijaan löysin kaikkea muuta kivaa ja nauroin kyyneleet silmissä näille vanhoille mainoksille).
Mies tulee töistä kymmenen aikaa illalla ja viimeistään yhdeltätoista ollaan jo nukkumassa, tosin sammun kyllä sohvalle jo aikaisemmin jos yritän katsoa telkkaria.

Kuulostaa aika valitukselta tää postaus, mutta itseasiassa nautin tästä ajasta ja ahdistaa jo koko töihin paluu.
Paljon on postausaiheita mielessä ja yritän niitä saada postattua.

Lopuksi kuva kakusta, joka syntyi noista aiemmassa kuvassa olevista kakkupohjista, hyvää oli!

Itkua ja juhlintaa

Vauveli sai eilen ensimmäiset rokotukset. Oli oikein reipas poika ja naureskeli ja kikatteli neuvolantädille, eikä paljon itkenytkään ennen kuin päästiin kotiin. Sitten nousi kuume ja vain äidin syli kelpasi. Mun olisi pitänyt eilen siivota huomisia juhlia varten, mutta istuin koko illan sohvalla vauvan kanssa. Tänään poika on vieläkin levoton enkä taaskaan saa mitään tehdyksi... meillä ei kenellekään tytöistä tullut ikinä mitään reaktioita rokotuksista, mutta nyt on sekin koettu.

Tänään aamulla sain käytyä kaupassa ostamassa lahjan ja tarvikkeet huomista varten. Meidän keskimmäinen tyttö täyttää tänään nimittäin 6 vuotta ja huomenna on kaverisynttärit, jonne on tulossa 8 tyttöä.  Tänään saa lahjan ja keksejä tultuaan kotiin koulusta ja huomiseksi teen kakun.

                                            Chocolate chip cookies

                                           kakkupohjat odottamassa...

Maistiaisia nuorimmaiselle tytölle...

Groundnut soup

Tein tänään ensimmäisen koulupäivän kunniaksi groundnut soupia. Tällä kertaa tein maapähkinävoista, ja tulos oli paljon pehmeämpi kun jos olisin käyttänyt kokonaisia pähkinoitä. Lisäksi maku oli tietenkin makeampi ja basmatiriisin kanssa niin herkkua! Tätä voi syodä myos pounded yam:in kanssa ja varmaan syodäänkin, kun tein niin ison kattilallisen, että riittää moneksi päiväksi.

Meillä syodään aika paljon nigerialaista ruokaa sekä suomalaista joskus. Paikallista ruokaa ei juuri ollenkaan, kun en ole edes varma mitä se voisi olla? Täällä on niin paljon eri kulttuureja, että se näkyy ruokavalikoimassakin. Samoin meillä kotona syodään mm. kiinalaista, intialaista ja filippiiniläistä (itse tehtynä), me ei harrasteta ravintoloissa syontiä melkein koskaan. Toisaalta siksi, että se tulee niin kalliiksi ja toisaalta siksi, etta kotona tehty on paljon parempaa :-) Enkä tarkoita, että me oltaisi mitään mestarikokkeja, mutta meille vaan maistuu itse tehty parhaiten. Tai ehkä me ei olla käyty oikeissa paikoissa...

 

maapähkinävoi ja groundnut soup kanalla

Yrittäjähenkeä

Viime sunnuntaina vanhin tytär sanoi haluavansa myydä langasta tekemiään "tähtiä". Myyntipaikkana oli lähipuisto, jonka tien varteen hän vei tuolin. Itse olin alussa aika pessimistinen myyntituloksesta, mutta tunnin istuttuaan hänellä oli kasassa jo yli 10 dollaria ja kaikki 5 valmista tähteä myyty. Pikkusiskot olivat apulaisina ja hyppivät tienvarressa herättäen ohikulkevien autojen huomion.

Eikä ole vaikea arvata mistä on yrittäjähenkisyytensä perinyt, (ei minulta, vaan isältään)...

.

Nostalgiaruoka

Herkkua! Olin jo unohtanut koko herkun kunnes nain tata Suomessa ja oli pakko ostaa mukaan. Tasta tulee niin mieleen lapsuus, kun isoaitini kanssa soimme aina talkkunaa piiman ja pensaasta poimittujen mustaherukoiden kanssa kesamokilla. Muistan, etta oli aika hapanta, kun ei isoaitini tapaan laitettu ehka ollenkaan sokeria (?). Mutta tykkasin kuitenkin.

Nyt syon aamupalaksi luonnonjogurtin ja hillon kanssa. Lapset ei ole kovin innokkaita tata syomaan...

Onkohan niin etta talkkunasta on tullut taas vahan suositumpaa kuin meidan sukupolven ollessa lapsia (80-luvulla)? Meilla ei ainakaan ikina syoty kotona talkkunaa, kun olin pieni.

PS. yritan saada suomalaisen nappaimiston toimimaan kun vaan on aikaa siihen perehtya! Yritan myos parantaa kuvien laatua. Isani on ammattivalokuvaaja, mutta tassa asiassa omena on kylla pudonnut kauas puusta...

Suomi loma 2012

Pitkan tauon jalkeen paasimme vihdoin Suomeen. Muutimme Kanadaan elokuussa 2010 eli melkein tasan kaksi vuotta sitten, eika taalta niin helposti lahdetakaan kuin silloin, kun asuimme Irlannissa. Syyna on myos se, etta tyossakayvalla ei ole niin pitkia lomia, etta pidempi visiitti olisi mahdollista. Nyt aitiyslomalla minulla oli siis mahdollisuus vihdoinkin matkustaa.

Ja kun ostetaan liput koko meidan porukalle ei kyseessa ole mikaan pikku summa ja silloin tietenkin haluaa olla Suomessa mahdollisimman pitkaan 'koko rahan edesta'. Tosin talla kertaa mies jai kotiin.

Pienten passihankaluuksien (mm. matkan Torontoon uutta passia hakemaan ja vauvan passin odottamisen) jalkeen paasimme vihdoin matkaan 5. heinakuuta. Lennot olivat Air Transatilla Calgarysta Lontooseen ja Lontoosta Turkuun Ryanairilla. Lontoossa olimme yhden yon, mika olikin hyva, silla saimme nukuttua aikaeroa pois. Turkuun saavuttuamme matka jatkui viela autolla Vaasaan. Matka meni ihmeellisen vaivattomasti, kun ottaa huomioon sen, etta minulla oli yksi sylivauva, yksi 3-vuotias seka 5- ja 11-vuotiaat seka 5 laukkua. Huh huh!

 Matkalla olimme kokonaiset kuusi viikkoa. Takaisin tulimme Tukholman kautta, muuten samaa reittia ja matkalaukkujen kilot olivat melkein tuplaantuneet Suomesta ostettujen pakollisten ostosten vuoksi. Mutta kylla oli ihana loma!

Suomessa mm.

 

Ihailtiin valoisia oita

 

 

 

Leikittiin ulkona

 

 

Paistettiin makkaraa

 

 

Kalastettiin (rautakaloja!)

 

 

Syotiin

 

 

Ihailtiin merta

 

 

Nautittiin kesasta

 

 

Ja taas syotiin...

 

 

Juhlittiin synttareita

 

 

Uitiin

 

 

Risteiltiin

 

 

Ja taas uitiin

 

 

Ihailtiin kanoja mummin kanssa

 

 

Mutta kaikista parasta lomassa oli tietenkin perheen ja sukulaisten nakeminen! Toivottavasti paastaan taas viimeistaan kahden vuoden kuluttua uudestaan!

 



Syyskuun ensimmainen

Calgary +18 astetta ja pilvista.
Labour day viikonloppu ja viimeinen viikonloppu ennen koulujen alkua. Vauva sylissa, tytot ylakerrassa, mies toissa, ruoka tulella ja kerrankin rento paiva eika tarvitse menna minnekaan!
Tasta tulee paivakirjamainen selostus arjesta, ruuanlaitosta, lapsista ja kaikesta mahdollisesta.
Tervetuloa seuraamaan meidan elamaa!

Nakyma olohuoneen ikkunasta