Kolmevuotias

Raportti synttäriviikonlopusta tulee nyt vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai miten se meni...

Poika aloitti jalkapallon "nappulaliigassa", joka kestää kaksi kuukautta ja pelataan läheisillä ulkokentillä. Harjoitukset ovat 45 minuutin pituisia joka lauantaiaamu ja lapset jaetaan ikänsä puolesta kuuden pelaajan joukkueisiin. Ensimmäiset harjoitukset olivat toukokuun ensimmäisenä lauantaina ja poika oli aika innoissaan. Tosin tässä iässä unohtuu vielä maalien suunnat ja kenttien rajat ja välillä siellä heiteltiin palloa myös käsillä. Mutta ei se niin tarkkaa ole, tärkeintä on oppia pelaamaan ryhmässä ja ottamaan muut huomioon. Toisella harjoituskerralla poika osoitti mieltään, koska olisi halunnut pelata sinisellä pallolla. Valmentaja kun valitsi keltaisen pallon, eikä sillä voinut pelata. Näin se elämä opettaa... kolmas kerta menikin sitten ihan hyvin vaikka pallo olikin keltainen.

Jalkapalloilun jälkeen meillä oli sovittuna vappupiknikki kolmen muun Calgaryssa asuvan suomalaisen kanssa. Sää oli aika kolea, joten pääsimme oikeaan Suomen vappufiilikseen säänkin puolesta. Paikkana oli taas meidän vakiopuisto, jossa pääsi onneksi katoksen alle tuulta pakoon. Loppua kohden myös aurinko päätti pilkistää pilvien takaa.

Tältä näytti kaksi viikkoa sitten, nyt alkaa jo vihertymään täälläkin.

Puun sisällä oli jännä luola.

Poikaa juhlittiin suklaakakulla.

Sunnuntaina olimme kutsuneet pari ystäväperhettä juhliin. Lapsia oli yhteensä 11 joten aikamoinen meno meillä oli. Kakun kanssa pääsin tänä vuonna helpolla eli tilaamalla valmiin. Ruuan kanssa en sitten päässytkään yhtä helpolla, vaan jouduin oikein tulikokeen eteen. Kaikki vieraat olivat nigerialaisia ja tein kolmea eri nigerialaista ruokaa. Hieman arvelutti että saankohan kaikki onnistumaan niin että ne maistuvat myös oikealta, Onneksi kaikki meni nappiin ja ruokia jopa kehuttiin...arvauksen varaan jää oliko se vain vieraskoreutta vai oliko ruoka oikeasti niin hyvää...mutta kaikki meni joten pakko kai sen oli maistua.

Juhlat jatkuivat myöhään iltaan ja kun vieraat olivat lähteneet poika nukahti sohvalle sekunnissa. Juhlat olivat onnistuneet ja nyt meillä on sitten kolmevuotias poika. Voisiko ajan jotenkin pysäyttää, kiitos!

Suru

Kello 10.58 toukokuun viides päivän kolme vuotta sitten syntyi poikamme. Kolme vuotta myöhemmin toukokuun viides päivä kello 10.45 menetimme rakkaan vaarimme. Aivan liian aikaisin. Hyvät muistot vaarista elävät kuitenkin edelleen ja auttavat jaksamaan kaiken surun keskellä.

Myös lapset muistelevat vaaria lämmöllä.

Tytöt: - Vaari laulaa meille ja vaari tekee parhaita korvapuusteja. Kun harjoittelin ajamaan ilman apupyöriä, vaari kannusti ja sanoi, että ikinä ei kannata antaa periksi. Vaari sahaa puita ja korjaa pyöriä.

Esikoinen: Paras muisto vaarista on kun teimme lumiukkoja ja lumilinnoja yhdessä.Vaari on kiltti, hauska ja huolehtivainen.

Poika: Vaari ei ole kuollut. Vaari on lentokoneessa matkalla tänne.

Muistoissa on myös matka vuorille vaarin kanssa kaksi vuotta sitten.

Hautajaiset ovat noin kolmen viikon päästä ja olen menossa Suomeen. Tällä kertaa tosin yksin, sillä lapsilla on vielä koulua ja liput ovat kalliita. 

Pojan syntymäpäiviä ehdimme viettää jo ennen suru-uutista. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Hiljaista

Hiljaista on ollut täällä blogin puolella aika pitkään. Täällä ruudun toisella puolella taas ei niinkään. Kevät on mennyt taas niin hurjaa vauhtia, päivät ja viikot vain vaihtuvat aivan huomaamatta. On ollut lasten koulun kevätkonsertteja, esikoisen tanssikilpailuja, kavereiden syntymäpäiviä, hammaslääkäriaikoja, sairaspäiviä, vanhempainiltoja ym ym. Ja sitten vielä se arki, työ ja harrastukset. 

Kevät on tullut myös ulos aivan huomaamatta. Tänään vasta havahduin siihen, että ei ehkä enää tarvitse käyttää talvitakkia. Iltapäivällä oli +25 astetta. Mutta ainahan voi vielä luntakin sataa...

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja päivitän myös blogia vaikka iltaisin sänky houkutteleekin. 

Koska kuvallisia postauksia on kiva lukea, lisään tähän vielä pari random kuvaa. 

Viime viikon päivällinen. Joskus yksinkertainen on vain parasta!

Keinu- ja leikkikenttäkausi on myös avattu!

Laskiainen ilman laskua ja marsipaania

Meillä on takana pitkä viikonloppu. Tänään oli Family Day eli yleinen vapaapäivä, mutta koululaiset ovat olleet lomalla torstaista lähtien. Myös meillä oli töistä perjantai vapaa. Eli ihana pitkä viikonloppu, jolloin on saanut levätä ja rentoutua... tai sitten ei. Kuinkahan sitä huomenna jaksaa herätä töihin. On nimittäin ollut aika rankka viikonloppu. Onneksi on kuitenkin ehditty myös tekemään kaikenlaista lasten kanssa, sillä sehän tämän vapaapäivän tarkoitus olikin, viettää aikaa perheen kanssa.

Viime viikolla kolmasluokkalaisella oli koulussa Science Fair, eli kaikkien piti tehdä projekti haluamastaan aiheesta. Tämä sitten esiteltiin koko koululle ja myös halukkaille vanhemmille koulun liikuntasalissa. Esitelmän lisäksi piti olla tehtynä aiheeseen liittyvä koe tai pienoismalli. Meidän tuleva lääkäri valitsi aiheekseen solut. Jokin vähän yksinkertaisempi aihe olisi kyllä kelvannut minulle hieman paremmin, sillä koulussa oletetaan, että vanhemmat kotona auttavat tässä projektissa. Aika paljon on itseltäni tainnut unohtua yläasteen tai lukion biologian tunneilta, ja nämä ovat vasta kolmasluokkalaisia! Aika paljon luotin siis googlen apuun. Pienoismallina teimme värillisestä jellosta solun muotoisen pallon ja karkeista siihen sitten kaikki solun osat. Tämä oli kuulemma ollut muista oppilaista hyvin mielenkiintoista. Ja esitys meni myös hyvin. Mutta onneksi se on nyt ohi.

Perjantain ja lauantain siivosin kotia hullun lailla. Vihdoinkin sain siivottua kaikki vaatekaapit ja sen lisäksi myös keittiön kaapit. Aika monta jätesäkillistä tuli taas pieniä ja rikkinäisiä vaatteita, jotka odottavat nyt kierrätystä. Sunnuntaina meillä oli suunnitelmana viettää laskiaista pulkkamäessä. Harmi vain täällä oli oikein keväistä ja +10 astetta eikä lumesta tietoakaan. Lisäksi pojalle nousi kuume lauantaina, joten siinä oli meidän laskiainen. Laskiaispullia kuitenkin tein vaikka en onnistunut löytämään mistään marsipaania. Ja laskiaispulla ilman marsipaania on pyhäinhäväistys, johon itse kuitenkin pakon edestä jouduin syyllistymään. En kuitenkaan itse pystynyt syömään pullia hillolla, kun se ei vain ole oikein, mutta kyllä se ihan hyvältä maistui vain kermavaahdollakin. Eikä meidän pullat nyt muutenkaan kovin paljon aitoa laskiaispullaa muistuttanut. Maku on kuitenkin tärkein tässäkin asiassa.

Sunnuntai vietettiin sitten sisällä, mikä ei lapsia paljon haitannut. Kerrankin saivat leikkiä koko päivän ilman keskeytyksiä. Ja tyttöjen leikithän voivat kestää monta päivää. Nyt oli meneillään ystävänpäivä, jolloin kaikki yli 50 pientä ukkelia oli tehnyt toisilleen ystävänpäiväkortit. Näitä kortteja tehtiin pari tuntia, koska kaikissa oli pieni runo ja nimi tietenkin. Sitten kortteja jaettiin ja kaikki saivat vielä pistaasipähkinänkuoresta tarjoillun pienen helmen. Leikki jatkui tästä vielä monta tuntia.

Tänään poika oli jo vähän parempi ja kuume oli laskenut. Koska mitään talviurheilua ei voinut ulkona harrastaa, menimme sitten halliin luistelemaan. 

Suurimman osan ajasta poika vietti tässä asennossa, mutta kyllä sitten loppua kohden pysyi jo hyvin pystyssäkin. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua.

Luistelun päätteeksi menimme syömään pannukakkuja amerikkalaiseen Ihop ketjuravintolaan. Lautasesta ei ole kuvaa, koska kaikki ehti mennä parempiin suihin ennen kuin ehdin kaivaa kameran taskusta. Ja tähän loppuu myös tämä raportti "mitä teimme viikonloppuna".

Aktiivisemman elämän alku

Tänne Kanadaan muuton jälkeen meidän elämä on ollut aika yksitoikkoista. Meinasin ensin kirjoittaa että tylsää, mutta lapset kyllä pitävät huolen siitä, että tylsää se ei ainakaan ole. Arki on kuitenkin sitä samaa viikosta toiseen, eikä me oikeastaan koskaan tehdä mitään erikoista. En ole myöskään etsimällä etsinyt uusia kavereita ja tuttavapiiri on täällä aika pieni. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin ollut, sillä näin neljän lapsen kokopäivätyössä käyvänä äitinä ei sitä aikaa oikeastaan olekaan käydä kaikenmaailman tapahtumissa tai vierailuilla. Sitä paitsi olen aika paljon kotona viihtyvä tyyppi, enkä kauheasti kaipaakaan tapahtumarikkaampaa elämää. Tai näin olen luullut.

Viime kuukausien aikana kaikki on kuitenkin jostain syystä muuttunut. Osaksi tämä johtuu ehkä työpaikan vaihdosta, sillä olen nyt tavannut paljon ihmisiä, joiden kanssa on paljon yhteistä. Toisaalta se voi johtua myös itsestäni, sillä olen nykyään jostain syystä paljon avoimempi kuin ennen. Tai sitten olemme saavuttaneet sen neljän vuoden maagisen rajan, jolloin uusi kotimaa ei enää tunnu uudelta ja elämä täällä siirtyy uudelle asteelle. Oli miten oli, kalenteri on alkanut täyttymään tapaamisista ja melkein joka viikonloppu olemme käyneet jossain. Lisäksi olen luvannut esikoiselle, että suunnittelemme yhden paikan joka kuukausi, jonne menemme kaikki yhdessä. Koska yleensä menemme pienempien lasten ehdoilla, jää esikoinen aina suosiolla kotiin enkä oikeastaan vietä ollenkaan aikaa hänen kanssaan. Myös tähän on siis tultava muutos.

Pari viikkoa sitten vein tytöt Calgary Flamesin (paikallinen NHL-joukkue) järjestämälle päivän kestävälle liikuntaleirille. Lapset saivat paljon vinkkejä terveelliseen elämään ja siihen kuinka kunnosta voi pitää huolta. Koko leiri oli ilmainen, sillä joukkue lahjoittaa rahaa joka vuosi lasten liikunnan edistämiseen. 

Viime viikonloppuna menimme "sisäleikkipuistoon" (anteeksi taas suomi, en jaksa googlata mitä nämä paikat on suomeksi, kun eihän tälläisiä paikkoja ollut silloin kun vielä Suomessa asuin). Tämä oli ensimmäinen kerta myös lapsille, sillä minulla on ollut jonkinlaisia ennakkoluuloja koko paikkaa kohtaan. Mutta lapsilla oli kivaa, ja olimme siellä lopulta jopa viisi tuntia. Äiti oli aika väsynyt tämän jälkeen...

Aktiivisemman elämän myötä blogiinkin on ehkä enemmän materiaalia, kun ei siitä arjesta aina jaksa kirjoittaa. Eikä sitä kukaan jaksa lukea, että tänään taas siivottiin ja laitettiin ruokaa ja sitten ajoissa nukkumaan, kun seuraavana päivänä on työpäivä. Kun ei niitä "arjen pieniä iloja" kuitenkaan joka päivä löydä. 

Isompia ja pienempiä ongelmia

Viime viikko on ollut aikamoinen. Olen elämäni aikana oppinut, että kaikki ongelmat tapaavat tulla aina samaan aikaan. Ensin on pitkä aika, jolloin elämä on tasaista ja kaikki menee hyvin. Sitten taas yhtäkkiä kaikki menee väärin ja tulee ongelmia ongelmien perään. Onneksi nämä "huonon onnen" kaudet kestävät yleensä vain hetken. Tämän jälkeen elämä on taas sitä normaalia, kunnes taas jonkin ylemmän voiman mielestä on taas aika vähän kärsiä.

Kuten arvata saattaa, viime viikolla mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Alkuviikosta meidän hella ja uuni meni rikki, mikä vaikeutti elämää huomattavasti. Pari päivää elettiin kylmällä ruualla ja pizzalla. Kun sitten saimme hellan korvattua, meiltä meni sähköt. Mistään yleisestä sähkökatkosta ei ollut kyse, sillä olimme ainut talo meidän kadulla ilman sähköjä. Sähkölaitokselta luvattiin tulla katsomaan vikaa seuraavana aamuna ja joku kaapeli (?) oli kuulemma viallinen. Lopulta olimme ilman sähköjä 48 tuntia, mikä tuntui ikuisuudelta pimeässä ja kylmässä talossa. Tämän lisäksi viikkoon mahtui myös paljon muitakin erinäisiä ongelmia, mm. koulubusseista myöhästymisiä ja muuta pientä. Nyt on kaikki taas kunnossa ja voin aloittaa viikonlopun pesemällä uudestaan pyykkejä, jotka olivat jumissa pesukoneessa sähkökatkon ajan.

Minun piti oikeastaan kirjoittaa toisesta ongelmasta, ennen kuin kaikki nämä oikeat ongelmat ilmaantuivat. Minulla on nimittäin kenkäongelma. En ikinä löydä kenkäkaupoista sopivia kenkiä. Voi kuulostaa kummalliselta, mutta niin se vain on. Tuntuu, että sellaisia kenkiä ei tehdä, jotka olisivat juuri minun näköiseni. Sitten kun vihdoin löydän jotkut sopivat niin pidän niitä sitten aivan joka päivä. Minulla onkin yleensä vain yhdet kengät. Viime viikolla (tietenkin!) Suomesta viime kesänä ostamani luottokenkien pohja meni rikki, ja uudet piti löytää heti, kun enhän nyt kehdannut mennä töihin rikkinäisillä kengillä. Ruokatauon aikana kiersin kaikki ostoskeskuksen kymmenen kenkäkauppaa läpi, eikä yhtäkään sopivaa kenkäparia löytynyt, Tai no, oli siellä yhdet 200 dollaria maksavat, mutta en ollut valmis maksamaan niin paljon. Sitten päätin vielä katsoa eräästä vaatekaupasta, ja siellähän ne oli! Löysin jopa kaksi eri paria, eikä hinta päätä huimannut. Näillä pärjää nyt ainakin vähän aikaa. Vaikka onhan se ekologisempaa ostaa yhdet kalliit kuin kaksi halpaa, jotka eivät varmasti kestä yhtä kauan käytössä, niin tälläiselle kenkäongelmaiselle kuin minä määrä korvaa laadun tässä tapauksessa.

2015

Joululoma on sujunut oikein rauhallisissa merkeissä. On levätty, 

katsottu elokuvia, pelattu pelejä ja syöty hyvin. Mikään aktiiviloma ei ole siis ollut kyseessä, mutta kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Pari kertaa olemme kuitenkin käyneet pulkkamäessä, kun ilmat ovat olleet vähän leudompia. Alkuviikosta täällä oli -25 asteen pakkaset, eikä ulos oikein huvittanut mennä. 

Vuosikin ehti jo vaihtua. Olin suunnitellut uudeksi vuodeksi rauhallista koti-iltaa, mutta mies olikin kutsuttu illanviettoon ja lähti sinne kaikkien lasten kanssa. Olisin itsekin tietenkin voinut mennä, mutta elokuvien katselu sohvalla houkutti kuitenkin enemmän. Kun sitä niin harvoin voi olla yksin kotona ja katsoa aivan mitä itse haluaa! Elokuvaillasta muodostuikin sitten oikein nyyhkyilta, kun valitsin tietenkin romanttisia ihania elokuvia (PS. I love you ja intialainen The lunchbox...aaahhh, suosittelen!), vuosi vaihtui siis kyynelehtiessä mennettä ja tulevaa. No, onneksi omassa elämässä ei kuitenkaan ole niin paljon aihetta kyyneliin! Mies ja lapset tulivat kotiin vasta kello kaksi yöllä, ja tänään nukuttiin pitkään.

Otin viime vuonnakin kuvan vuoden viimeisestä aamiaisesta, joten jatketaan samaa linjaa. Nyt oli teetä, pannukakkuja ja omenaa.

Aamupalan (tai oikeastaan lounaan) jälkeen lähdin pienempien lasten kanssa kävelylle joen rantaan. Lapset keksivät heti kaikenlaisia seikkailuja, ja metsässä meni monta tuntia.

Jos olisi tullut kalastusvehkeet mukaan, niin tälläisiä kaloja olisi joesta voinut saada. 

Hämärän alkaessa lähdimme takaisin kotiin. Illalla leivoin vielä nigerialaisia lihapiirakoita ja syötiin niitä illalliseksi keiton kanssa. Vuoden ensimmäinen päivä oli siis erittäin onnistunut. Toivottavasti seuraava vuosi tuo tullessaan onnea ja iloa sekä myös muutoksia!

Hyvää uutta vuotta kaikille!