Onni on...

Onni on... 7-vuotiaan upouudet lenkkarit - oli jo aikakin kuten kuvasta näkyy!

Onni on... pitkä viikonloppu! Mitä kaikkea sitä ehtiikään tehdä, kun maanantai on vielä vapaa. Sadekaan ei voi pilata tätä viikonloppua!

Onni on... lahjakas ja taiteellinen tyttö! Kaikki alkoi tästä:

Esikoisen huone oli maalattu ruskeaksi, kuten kaikki yläkerrran huoneet. Lisäksi huone on kapea ja pienen ikkunan takia myös aika pimeä. Meidän oli pitänyt maalata tämä huone jo pitkään, mutta siihen ei ikinä ollut aikaa. Yhtenä viikonloppuna sitten päätin, että nyt se on tehtävä. 

Väriksi valikoitui "Blue Silk". Ja tämä oli oikein hyvä valinta. Huoneesta tuli heti paljon valoisampi. Itse maalaus ei ollutkaan niin helppoa kuin olin ajatellut ("siitä vaan pensselillä väriä seinään ja parin tunnin päästä on valmista"). Jo reunojen teippaus kesti ainakin tunnin. Maalia piti myös laittaa runsaasti, jotta lopputulos olisi tasainen. Aloitin urakan aamulla, ja iltapäivällä piti pyytää apujoukkoja, kun puolet huoneesta oli vielä maalaamatta. Onneksi apulaiset olivat innokkaita ja iltaan mennessä huone oli valmis.

Maalaus oli kuitenkin vain alkua ja seuraavien viikkojen aikana alkoi esikoisen sisustusprojekti. Tai DIY-projekti. Vanha rikkinäinen sänky vaihdettiin toiseen. Garage salesta löysimme uuden yöpöydän ja lampun. Ja nämä piti tietenkin tuunata oman näköisiksi. 

Uuden huoneen ensimmäinen koekäyttäjä. Testissä siskon työpöytä, paperi, kynä, silmälasit ja peli.

Sitten piti ostaa kaksi canvasta. Kun "voin tehdä taulut itse, kaupasta ei löydy mitään hienoja".

DIY-tyyny ja kynäteline.

DIY-kirjaimet, kynttiläkuppi ja taulu.

Projekti jatkuu vielä, mutta muutos huoneessa oli valtava. Nyt huoneessa todella viihtyy ja tuli taas todistettua, että pienellä rahalla ja itse tekemällä voi saada ihmeitä aikaan.

PS. On se onni oikeasti jotain muuta, mutta kyllä pienistä asioistakin voi tulla onnelliseksi!

PSS. Tämä oli tämän blogin ensimmäinen ja luultavasti myös viimeinen "sisustuspostaus".

Kaksivuotias

Pikku hiljaa alan itsekin ymmärtämään ettei meillä ole enää vauvaa... vai onkohan se niin, että nuorin lapsi on äidille aina se vauva.

Tänä päivänä kaksi vuotta sitten odotin vauvaa syntyväksi, laskettu aika oli toukokuun ensimmäinen, joten sen yli oli menty jo neljällä päivällä. Esikoisella oli koulussa näytös vanhemmille ja ajoin noin 5 kilometrin matkan pyörällä koululle ja takaisin. Olo oli aika painava sen matkan jälkeen. Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin pari kertaa tukalaan tunteeseen, mutta kun aamulla heräsin noin seitsemän aikaan alkoivat supistukset. Sanoin miehelle, että nyt pitää varmaan lähteä sairaalaan. Mies sanoi "ai minkä takia?" (tämä naurattaa näin myöhemmin, miehet...). Laitoin tytöille nopeasti jotain aamiaista ja sitten lähdettiin. Sairaalan ovella sanoin vielä miehelle, että soittelen sitten kun jotain alkaa tapahtumaan. Sisään päästyäni se olikin sitten menoa, eikä siihen puheluun ollutkaan aikaa. Poika syntyi kello 10.58, kaksi tuntia sen jälkeen kun olin tullut sairaalaan. Tänä lauantaina kaksi vuotta sitten satoi lunta, ja samana iltana oli vielä Super Moon.

Pojan oikea syntymäpäivä on siis huomenna, mutta pidimme juhlat tänään. Syntymäpäiväsankari oli juhlista innoissaan. Happy birthday on tänään laulettu monta kertaa, tosin poika ei laula sitä itselleen, vaan nimenä on aika joku siskoista tai äiti. Kun pojalta kysyttiin mitä hän haluaa syntymäpäivälahjaksi oli vastaus aina mehua ja lahjoja. 

Ja mehua ja lahjoja hän saikin. 

Tein kevään kunniaksi mansikkakakun oikein perinteiseen tapaan, täytteenä oli vaniljakastiketta ja mansikoita.

Lisäksi tein vapun kunniaksi omenamunkkeja. Vappu on ehkä ainut juhla, jota en ole koskaan ulkomailla osannut viettää. Siihen tunnelmaan kun ei pääse missään muualla kuin Suomessa. (Kuvassa munkit näyttävät jostain syystä aika mustilta...todellisuudessa ne eivät olleet noin palaneita vaan oikein hyviä). Lisäksi meillä oli lihapiirakoita, kun jotain suolaistakin piti olla.

Mansikkakakusta huolimatta ulkona ei näyttänyt kovin keväiseltä...

Miksi tykkään pääsiäisestä?

• Pääsiäistä vietetään aina saman kaavan mukaan. Ensin on pitkäperjantai, jolloin levätään. Lauantaina leivotaan ja illalla mennään pääsiäisyön jumalanpalvelukseen. Sunnuntaiaamuna lapset etsivät piilotettuja munia, minkä jälkeen mennään kirkkoon. Sunnuntaina syödään pääsiäisateria. Maanantaina mennään perinteisesti jonnekin retkelle. 
• Perinteet tekevät pääsiäisestä "helpon". Ei tarvitse miettiä mitä tekisi ja koska. Joistakin perinteet voivat tuntua tylsiltä, mutta itse tykkään pääsiäisestä juuri näiden perinteiden vuoksi. Ja lapsetkin nauttivat niistä (ainakin vielä).
• Pääsiäiseen ei liity niin paljon paineita kuin esim. jouluun. Vaikka en jouluakaan yleensä niin paljon stressaa on pääsiäinen kuitenkin paljon rennompi.
• Suklaamunat. Tähän ei varmasti tarvitse perusteluita.
• Siskon syntymäpäivät. Vaikka en niitä nyt konkreettisesti pääse viettämäänkään on pääsiäinen siskon juhla.
• Kevät. Pääsiäinen on ainakin täällä kevään ensimmäinen pitkä viikonloppu, jolloin lumi on melkein kokonaan sulanut. Niin tänäkin vuonna. (Tosin perjantaina satoi vielä lunta, mutta se onneksi suli pois.)

Kävelyretki aurinkoisessa kevätsäässä. Voiko parempaa ollakaan!

Sillan päällä ja sillan alla.

Joen rannalla. Hetki näiden kuvien jälkeen poika oli vedessä polvia myöten. Onneksi olimme jo muutenkin pian lähdössä kotiin.

Kulttuuria ja Jollof Rice

Tämä ja viime viikonloppu on mennyt esikoisen tanssikilpailuissa. Tyttö oli mukana  11-12 vuotiaiden musikaaliteatteriesityksessä. Itse kilpailuissa ei saanut ottaa valokuvia, mutta esitys meni todella hienosti ja he voittivat hopeaa sarjassaan. Katsomossa oli todella viihdyttävää istua koko kilpailun ajan. Olin iloinen siitä, että kilpailussa oli todella hyvä henki, eikä ollenkaan sellaista "Dance Mama" meininkiä vaan kaikki kannustivat toisiaan ja tanssijoilla näytti oikeasti olevan kivaa lavalla. Tänä keväänä on edessä vielä yksi kilpailu (onneksi), sillä siinä vaaditaan kyllä vanhemmiltakin panostusta ja aikaa kuljettaa lapsia kilpailuihin, jotka eivät aina ole lähellä.

Palkintopöytä.

Tänään olen saanut nauttia toisenlaisesta kulttuurista, sillä pienemmät tytöt tekivät nukketeatteriesityksen. Puitteet olivat hienot. Oli sitä kauan valmisteltukin...

Itse esitys kesti kauan. 7v. oli sanoittanut laulun esityksen teemaan liittyen, ja yleisön piti laulaa se sitten yhteislauluna lopuksi. Sanat oli kätevästi kaikkien nähtävillä. (Huonoja kuvia taas, puhelimen kamera ei riitä pimeässä...seuraavaksi ostoslistalla on kunnon kamera).

Esityksen aikana minulle tuli yhtäkkiä mieleen toskapiirakka. Saan aina välillä tälläisiä kummallisia mieleyhtymiä. Toskapiirakkaa en ole tehnyt sitten yläasteen kotitaloustuntien, enkä ole edes muistanut koko piirakan olemassaoloa. Heti piti googlata ohjeita ja koska meillä oli kaikki aineet kotona, päästiin heti teatterin jälkeen leipomaan.

Jotain ruokaakin piti tehdä. Sunnuntain kunniaksi ajattelin tehdä pitkästä aikaa nigerialaista jollof ricea. Tätä syödään perinteisesti synttäreillä, ristiäisissä, hautajaisissa, jouluna tai ihan minä juhlana hyvänsä! Nyt ei ollut aihetta juhlaan, mutta voihan sitä arjestakin tehdä vähän juhlavampaa! Lisäksi tätä voi tehdä ison kattilallisen, eikä viikolla tarvitse miettiä mitä söisi. Loput voi vaikka pakastaa.
Innostuin ottamaan oikein vaihekuviakin kokkauksesta. Eli tässä tulee ohje nigerialaiseen jollof riceen:


Aloita paloittelemalla kanankoivet tai haluamasi liha. Laita liha kattilaan ja peitä se vedellä. Lisää mausteet. Meillä vältetään suolan käyttöä, eikä käytetä ollenkaan valmiita lihaliemikuutioita. Perinteisesti tähän kuuluisi maggi-kuutioita, mutta meillä on tässä tinjamia, mustaa pippuria, sipulijauhetta, paprikajauhetta ja salviaa.

Seuraavaksi tarvitset sipulin, tomaattimurskaa, tomaattipyrettä ja pippurin (maun mukaan voi laittaa vaikka kaksi...meillä ei kyllä lapset sitten söisi). Laitan yleensä myös varsiselleriä, mikä ei kuulu alkuperäiseen ohjeeseen, mutta sopii tähän hyvin. 

Laita kaikki yllämainitut aineet tehosekoittimeen ja pyöräytä murskaksi. Tämä seos laitetaan sitten kattilaan ja annetaan kiehua hiljaisella lämmöllä aika kauan, kunnes tomaatti ei enää maistu kitkerältä.

 

Kun lihat ovat kiehuneet noin 20 minuuttia, ota ne pois kattilasta ja laita uunipellille. Tässä vaiheessa lisään lihojen päälle oliiviöljyä (tekee rapean pinnan) ja mausteita. Sitten uuniin noin 225 astetta ja lihat sinne.
Lisää lihojen keitinveteen huuhdottu riisi niin että riisi juuri ja juuri peittyy vedellä. Anna riisin kiehua matalalla lämmöllä kunnes se on melkein pehmeää.

 Tässä vaiheessa voi paistaa kasvikset. Tässä on pakastinkasviksia ja herkkusieniä. Perinteisesti tässä kuuluisi myös olla paistettua maksaa, mutta siitä ei kukaan meillä tykkää. Eli paista kasviksia paistinpannulla kunnes ne ovat pehmeitä.

Nyt tomaattiseoskin on jo valmis.

Kun riisi on melkein valmista lisää tomaattiseos riisin joukkoon. Tässä vaiheessa pitää olla tarkkana, että riisissä on tarpeeksi nestettä. Jos sitä on liian vähän ei riisi kypsy tarpeeksi. Jos sitä on liikaa, tulee riisistä liian pehmeää. Muista myös sekoittaa ihan pohjasta asti, sillä riisi palaa helposti pohjaan. Anna hautua kannen alla, kunnes riisi on valmista.




Lisää kasvikset riisin joukkon ja sekoita. Tässä vaiheessa lisään myös yleensä vähän voita. Maun takia, ei niinkään terveellisyyden...

 Nyt kanatkin ovat valmiita.

Valmista nautittavaksi. Oli meillä salaattiakin...

Tulisiko se kevät vihdoinkin?

Tänään oli vihdoinkin vuoden ensimmäinen kunnon kevätpäivä!

Leikkikentällä koettiin onnistumisen riemua. Poika osasi ihan itse kiivetä portaat ylös ja laskea liukumäestä alas. Sitä tehtiinkin sitten ainakin kymmenen kertaa onnellinen hymy naamalla. 5-v. keskittyi etsimään uusia kiviä kivikokoelmaansa.

Lapset puhdistivat koko korttelin katuojat lehdistä ja roskista. Nyt saa lumet sulaa vapaasti.

Kaiken ulkoilun ja muun seurauksena olin aika väsynyt illalla. Ja tämä kaupasta ostettu pääsiäisleipä jaksoi naurattaa (tiedän, ei se nyt oikeasti niin hauska ole...mutta mutta).

Viime viikonloppuna sain esikoisen huoneen maalattua. Kuvia on tulossa kunhan se huone olisi joskus kuvauskelpoinen.

Viime viikot in a nutshell

Joku on ehkä sattunut huomaamaan, että täällä blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista. Teknologia petti taas kerran. Tai onkohan se vain sitten niin, että nykyisten kannettavien tietokoneiden elinikä on noin kolme vuotta, eikä niitä ole tehtykään kestämään kauemmin. Varsinkaan lasten käsittelyssä.

Nyt meillä on kuitenkin upouusi ja kiiltävä tietokone, joten pääsen taas tänne Internetin ihmeelliseen maailmaan muutenkin kuin vain puhelimen näytöltä. 

Elämä ei ole tänä aikana kuitenkaan ollut kovin hiljaista. Lapsilla oli koko viime viikko Spring Break, eli kevätloma, vaikka sitä tänä vuonna voisikin mielummin kutsua hiihtolomaksi. Keväästä ei ole täällä vielä merkkiäkään vaan lunta sataa yhä vain ja lämpötilat ovat vielä pakkasen puolella. Tänä aamuna radiossa kysyttiin, että koska aurinko on paistanut viimeksi 6 päivää sitten tunnetko olevasi masentunut tästä "kaamoksesta" johtuen. 74% vastaajista sanoi, että on ollut masentunut viimeisten päivien aikana. Minua vain hymyilytti koko kysely. 

Mutta saisi se kevät kyllä jo tulla. 

Meillä on lomaa vietetty mm. yhden nyrjähtäneen nilkan kanssa.

Ja Marimekon housuissa leikkien. Nämä ovat niin ihanat housut, että niiden ei toivoisi jäävän ihan heti pieniksi. Toisia samanlaisia voi olla vaikea löytää. 

Yhtenä aamuna meidän ulkovalo oli saanut hienon jääpeitteen.

Ja nyt meillä suunnitellaan esikoisen huoneen maalausta. Suunnitelmat ovat suuret, toteutus vain puuttuu. Ja kukakohan sen huoneen sitten joutuu maalaamaan?

Tässä tuli viime viikot pähkinänkuoressa. Seuraavassa postauksessa onkin sitten toivottavasti jotain kunnon asiaakin.

So Long, Sochi!

So long Sochi! sanottiin tänään aamulla radiossa. Ja onhan se ihan kivaa elää taas tälläistä tavallista elämää ilman olympialaisia. Täällä talviolympialaiset ovat nimittäin todella suuri juttu, eikä niiltä voi välttyä vaikka kuinka haluaisi.

Viimeisten parin viikon aikana meillä ei ole työpaikalla muusta puhuttukaan. Jos oli käynnissä jokin finaali, vaikka miesten curling yms., kuului jostain päin toimistoa aina välillä kannushuutoja tai sitten luja hurraa-huuto, kun taas Kanadalle tuli mitali. Kahvihuoneen taululle tuli joka päivä päivitystä ja kannustusviestejä joukkueille. Tänä aamuna siellä oli olympialaisten mitalisaldo. 10 kultaa, 10 hopeaa ja 5 pronssia.

Tytöt kertoivat, että olivat katsoneet perjantaina koulussa naisten jääkiekkofinaalin. Siis koko koulu yhdessä juhlasalissa.

Ja kyllä kanadalaisetkin osaavat ironian vastustajiaan kohtaan. Varsinkin USA - Kanada jääkiekkopeliä ennen. Kuten näistä Facebookissa kiertäneistä kuvista voi päätellä.

Jääkiekkofinaali alkoi täällä sunnuntaiaamuna kello 5. Monet olivat valvoneet koko yön vain odottaakseen peliä. Baarit ja ravintolat olivat saaneet erikoisluvan tarjoilla alkoholia jo viideltä aamulla, ja arvata saattaa, että voittojuhlat olivat riehakkaat. Ja olihan se Kanadan joukkue ihan hyvä (nyt voin sen vasta myöntää, kun aikaisemmin olin kaikille kehunut kuinka hyvä joukkue Suomella on ja että meillä on mahdollisuus voittoon.)

Itsekin seurasin olympialaisia mielenkiinnolla. Kun ajattelee, millainen työ jokaisen urheilijan on tehtävä päästäkseen olympialaisiin kilpailemaan niin onhan se todella motivoivaa.  Eikä siihen lähes kaikkikaan pysty.

Tästä pääsenkin kivasti aasinsillalla seuraavaan kuvaan.

Esikoinen on tehnyt itselleen motivaatiokalenterin. Tässä lasketaan päiviä sekä kesäloman alkuun että tulevaan Suomen matkaan. Heinäkuun alussa olemme menossa Suomeen. Tämä on päätetty, vaikka lippuja ei vielä ole ostettu eikä niihin ole vielä edes rahat kasassa. Mutta päätetty mikä päätetty.