Call me maybe...

Saan aina vähän väliä kaikenlaisia myyntipuheluja. Varsinkin pankki on todella ahkera soittelemaan asiakkailleen tarjoten vakuutuksia tai milloin mitäkin. Toinen ahkera soittaja on "olet voittanut matkan Bahamalle, paina numero 2 lunastaaksesi matkan" (ja anna meille pankkitietosi jotta voimme käyttää niitä omiin tarkoituksiin) - kukahan tähän pilaan enää uskoo? No, pointti oli, että en enää vastaa tuntemattomiin numeroihin varsinkin jos ne alkavat 1800. Töissä puhelin on aina äänettömällä, vastaajaan voi jättää viestin jos se oli jotain tärkeää.

 

Noin neljä kuukautta sitten alkoi tulla soittoja yhdestä ja samasta numerosta. Sieltä soitettiin joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Ikinä ei kuitenkaan jätetty viestiä. Kun tätä oli jatkunut jo varmasti kuukauden googlasin tämän numeron ihan uteliaisuuttani. Ja numero kuului velkojen perintäyritykselle. Ajattelin, että ei kyllä pitäisi olla mitään laskuja maksamatta, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Olin todella stressaantunut tästä asiasta. Nyt en todellakaan kaipaa mitään velkoja, kun on muutenkin vaikeaa. Joka päivä sitten kauhulla odotin näitä puheluita, mutta en kiusallanikaan vastannut puhelimeen. Aivan kun sitä ongelmaa ei olisi olemassa jos siitä ei tiedä... Varmasti myös velkojen perijä ajatteli, että periksi ei anneta - minähän soitan niin kauan että vastataan!

 

Lähdimme sitten Suomeen ja puhelin oli suurimman ajan suljettuna. Kun tulin takaisin ajattelin, että nyt ne on varmaan luovuttanut, kun puhelimeen ei saada yhteyttä. Mutta ei, heti ne soitot jatkui uudestaan. Aloin jo menettää yöunia tämän takia kun mietin kaikenlaisia kauhuscenarioita ja että kuinka saan nämä velat maksettua.

 

Mutta sitten yhtenä päivänä olikin jätetty viesti! Viesti alkoi " hello, can I speak to Susan please...". Mikä helpotus! Kaikki huolet tippui kerralla harteilta ja elämä oli taas ihanaa!

 

Sääliksi käy vain sitä velkojen perijää, joka on viiden kuukauden ajan soittanut väärään numeroon. Susanille olen ehkä tehnyt palveluksen.