Aamu valkeni aurinkoisena, herätyskellon soidessa kävin suihkussa, söin aamiaisen ja lähdin töihin. Lapset heräsivät seitsemältä, söivät aamupalan ja lähtivät kouluun. Mies vei pojan ja 4v:n hoitoon ennen kymmentä ja lähti töihin. Töiden jälkeen ajoin kotiin, kello oli 3.30 kun hain pojan hoidosta. Sitten haettiin tyttö ja tultiin kotiin. Esikoinen ja 6v. olivat jo kotona. Söimme pientä välipalaa, lapset leikkivät ja itse sain luettua sähköpostit ja blogit. Sitten aloin tekemään ruokaa. Syönnin jälkeen tiskasin astiat ja lähdimme puistoon. Takaisin tulimme kello 7.00. Tein 6v:n kanssa läksyt. Sitten olikin jo aika laittaa yöpuvut, annoin lapsille jotain pientä iltapalaa, harjattiin hampaat, luettiin iltasatu ja tytöt menivät sänkyihinsä ja nukahtivat melkein heti. Laitoin pojan nukkumaan omaan sänkyynsä. Tämän jälkeen katsoin telkkaria kunnes menin nukkumaan kello kymmenen.
Vai menikö se sittenkään näin?
Monista blogeista saa lukea ihanasta perhe-elämästä ja kauniista kodeista. Valitettavasti se ei aina mene näin, ainakaan meillä. Tai voisin tietenkin jättää kertomatta kaikki huonot asiat, mutta siinä ei mielestäni ole mitään järkeä. Miksi pitäisin blogia, joka ei kerro totuutta meidän elämästä?
Eli this is what really happened....
Herätyskello soi kello 5, painoin torkkua ja nukuin vielä 30 min. Sitten poika heräsi. Yritin saada häntä nukahtamaan uudestaan mutta ei onnistunut... yritin herättää miestä ottamaan pojan, että saan puettua. Itkuhan siinä tuli, kun poika olisi halunnut olla minun kanssani. Puin nopeasti, harjasin hampaat ja menin alakertaan. Kello oli jo 6. Nyt olisi jo pitänyt olla lähdössä. Nopeasti laitoin tyttöjen eväät valmiiksi, otin mukaan mysliä rasiassa ja omenan ja leivän lounaaksi. Sitten ajoin töihin. Olin 10 minuuttia myöhässä. Töissä sitten söin aamiaisen työpöydän ääressä... (Irlannissa olin tottunut syömään aamiaisen töissä. Siellä kaikki söivät aamiaista töissä, täällä ei kukaan...miksiköhän?).
Lapset heräsivät, söivät aamiasta ja juoksivat koulubussille, taas melkein myöhässä. Mies vei pojan ja 4v:n (ja unohti ottaa pojan repun mukaan).
Kello 3 lähdin töistä ja ajoin hiljalleen läpi ruuhkan, taas oli onnettomuus sulkenut yhden kaistan. Hain pojan ja tytön ja olimme kotona neljältä. Poika huusi nälkää, koska oli juuri herännyt päiväunilta kun hain hänet. Annoin hänelle banaania ja leipää. Sitten kannoin itkuista poikaa ja yritin siivota aamupalan jälkiä, keittiö oli kuin myrskyn jäljiltä. Aloin laittamaan ruokaa itkevä poika jalasta roikkuen. Esikoinen ja 6v. riitelivät ja jouduin lähettämään esikoisen omaan huoneeseensa. Kun ruoka oli valmista sain syötettyä pojan ja sitten oli rauha taas maassa. Yritin saada 4-vuotiasta syömään, lopulta minun piti syöttää hänelle pari lusikallista, jotta hän olisi syönyt edes jotain. Kello oli jo 6.30 ja lähdimme puistoon, koska olin luvannut tytöille. Tulimme kotiin seitsemän jälkeen ja laitoin pölyiset lapset suihkuun. Pyysin monta kertaa 6v:tä tekemään läksyt, en pystynyt auttamaan, koska poika oli joka paikassa. Hän oli avannut kaikki kaapit ja vetänyt kaikki tavarat lattialle. Esikoinen kertoi juttujansa ja suuttui, kun en ehtinyt kuuntelemaan. Poikaa piti taas kantaa.
Sain tytöt siivoamaan lelunsa alakerrasta ja pesemään hampaat. Yritin lukea iltasatua pojan yrittäessä vetää kirjaa kädestä. Sanoin hyvää yötä ja menin laittamaan poikaa nukkumaan. Tytöt alkoivat taas leikkimään ja pitivät niin kovaa meteliä, että poika ei saanut nukuttua. Yritin saada tytöt menemään sänkyihinsä, mutta meteli jatkui. Kello oli 9, kun kaikki vihdoin nukahtivat. Pyysin esikoista monta kertaa menemään sänkyyn.
Sitten oli aika laittaa vaatteet ja reput valmiiksi aamuksi. Astiat piti tiskata ja yritin siivota alakertaa edes vähän. Olin valmis kymmeneltä. Mies tuli töistä. Katsoin nopeasti sähköpostin ja blogit ja sitten piti alkaa tekemään toista työtä, projektin palautuspäivä on tämän viikon lopussa. Jaksoin kirjoittaa pari tuntia ja sitten pääsin vihdoinkin nukkumaan. Viiden tunnin yöunien jälkeen herätyskello soi taas uuteen päivään...
Näkymä työpaikan ikkunasta kello 6.30 aamulla. Tälläisiä maisemia tuijottelen päivät pitkät. (No ei, kyllä siellä töitäkin tehdään..)
PS. Toivottavasti kymmenen vuoden päästä näistä vuosista muistaa vain ne kivat asiat.
No comments:
Post a Comment