9 kuukautta

Poika on huomenna tasan 9 kuukautta. Mihin tämä aika on oikein mennyt? Aika menee aivan liian nopeasti, eikä meillä olekaan pian enää vauvaa. Joskus toivon, että ajan voisi pysäyttää juuri tähän hetkeen. Vaikka toisaalta on myös kiva seurata, kun poika kehittyy.

Meidän päivärytmi on suunnilleen tälläinen jos ollaan koko päivän kotona (tosin aika harvoin on sellaisia päiviä, ettei ole menoja):

Poika herää noin 6.30 - 7 välillä tai aikaisemmin, jos kuulee, että siskot ovat heränneet.
Puetaan päälle ja mennään alakertaan. Teen tytöille aamupalan ja poika leikkii lattialla sillä aikaa.
Kun tytöt ovat lähteneet kouluun, syötän hänelle vauvapuuroa. Sitä menee pieni lautasellinen. Sitten lisää leikkiä ja noin kello 9.30 -10 poika alkaa olla väsynyt ja nukahtaa. Hän nukkuu noin 20 - 45 minuuttia. Herätessään lisää leikkiä. Lempipuuhaa on nyt kaikkien kaappien avaaminen ja tavaroiden tutkiminen. Aika hyvin poika viihtyy myös siskojensa leikeissä (niin kauan, kun siskot vain häntä jaksavat). Keskipäivällä annan pojalle esim. banaania tai jogurttia. Noin kahden aikaan hän alkaa olla taas väsynyt ja voi nukkua 10 minuutista tuntiin. Neljän viiden aikaan poika syö taas pienen lautasellisen ruokaa (joko vauvanruokaa tai sitten muusattuna samaa mitä me syömme). Ilta menee sitten leikkiessä ja tutkiessa paikkoja. Joskus poika voi nukkua noin 10-20 minuuttia kuuden aikaan illalla, mutta ei aina. Nukkumaan mennään 7-8 välillä, kun olen saanut tytöt sänkyihin. Imetän vielä päivän aikana monta kertaa, ja samoin nukkumaan mennessä. Öisin poika herää monta kertaa syömään ja joskus aamulla tuntuu, että hän on ollut koko yön rinnalla. (En siis jaksa nostaa häntä takaisin omaan sänkyynsä).

Mielipuuhaani. Kaikki on niin mielenkiintoista. Valitettavasti tyhmä äiti käy aina hakemassa minut pois täältä.

Uusia taitoja on seisominen ilman tukea ja käsien taputus. Poika tykkää myös laulamisesta ja musiikista. Hän on aina hyväntuulinen, eikä paljon turhia itkeskele.

Olen yrittänyt saada häntä syömään enemmän päivisin ja ennen nukkumaan menoa, jotta yöt olisivat vähän helpompia. Mutta poika ei osaa juoda tuttipullosta, eikä halua myöskään puuroa iltaisin. Lopetan varmasti imettämisen kokonaan parin kuukauden kuluttua. Esikoinen oli samanlainen vauvana, ja silloin lopetin imettämisen 8 kuukauden iässä. Kaksi nuorempaa tyttöä ovat molemmat juoneet korviketta pullosta päivisin, sillä jouduin menemään aikaisin takaisin töihin. Kiinteän ruoan aloittaminen oli heille tämän takia paljon helpompaa.