Ja asteita oli -3. Valvoin viime kello kahteen yöllä, koska minun piti soittaa työasioista Ruotsiin paikallista aikaa kello 9. Ja nukuin tietysti pommiin. Sain kuin ihmeen kaupalla kaikki neljä puolessa tunnissa alakertaan ja aamupalalle. Vanhin tyttö on koulussa liikenteenohjaajana (school patrol, mitä lie suomeksi?) ja hänet pitää viedä kouluun aikaisemmin eikä voi mennä bussilla. No, tänään oli tietenkin tälläinen aamu. Kymmenessä minuutissa sain tehtyä lounaat valmiiksi ja sitten ulkovaatteet päälle. Kahdelle piti etsiä toppahousut, yhden hanskat on kateissa. Toinen haluaakin laittaa kumpparit, talvisaappaat on rumat. Sulloin vauvan talvihaalariin ensimmäistä kertaa ja siitä se huuto sitten alkoikin. Haalari oli pakko riisua, kun vauva ei suostunut olemaan se päällä minuuttiakaan. Vihdoin sain kaikki autoon ja vauva alkoi taas itkemään. Ja auton ikkunat olivat tietysti umpijäässä, enkä löytänyt mitään millä niitä olisi voinut kravata. Tässä vaiheessa olimme vasta 5 minuuttia myöhässä. Auton tuuletin ja lämpö täysille ja tuulilasin pyyhkijät päälle. Viiden minuutin päästä pääsimme matkaan. Kun pääsimme koululle vauva nukahti ja hengitin syvään pari kertaa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta mitä tästä opimme? Pommiin nukkumiseen ei ole varaa ja tästä lähtien kaikkien ulkovaatteet on oltava valmiina edellisenä iltana.
No comments:
Post a Comment