Viisi yötä jouluun on

Lauantaiaamu. Takana on todella hektinen viikko, joka sisältää ylityötunteja, lasten harrastuksiin kuskaamisia sekä muun stressin aiheuttamaa painetta. Talo on kaaoksessa, jääkaappi on tyhjä, lahjat on ostamatta eikä edes pipareita ole vielä leivottu. 

Mutta nyt alkaa loma! Ulkona on -10 astetta pakkasta ja viime yönä on satanut metri lunta. Kuuntelen suomalaisia joululauluja, jotka saavat aina kyyneleet silmään (joulupukki vanha ukki käypä tänne emme pelkää...nyyh nyyh). Varpunen jouluaamuna on vähän liikaa kyllä joten sen yli pitää aina hypätä. 

Mitä siitä vaikka koti ei olekaan aivan tip top, ruokia ei ole sataa sorttia eikä meillä ole glögiä. Saamme kuitenkin olla niin paljosta kiitollisia. Meillä on katto pään päällä, varaa ostaa lahjoja lapsille sekä ruokaa pöytään. Meillä on kummallakin työpaikat toisin kuin 15 000 muulla, jotka ovat jääneet työttömiksi tässä kaupungissa tänä vuonna. Meillä on terveet ja hauskat ja ihanat lapset. 

Nyt on aika raivata kaaosta, käydä kaupassa ja sitten leipoa niitä pipareita. Huomenna mennään katsomaan jos lähiluistelukenttä on jäädytetty ja samalla mennään pulkkamäkeen. Sitten vain ollaan ja tehdään mitä ikinä tuleekaan mieleen, kunnes taas tammikuun neljäs päivä hypätään takaisin arjen pyöriin.

Esimakua joulusta saimme jo viikko sitten Calgaryn suomiseuran joulujuhlista.

Joulutunnelmaa koulun konsertissa.

Vaellusta

En yleensä halua suunnitella kauheasti menoa viikonlopuiksi, sillä viikot ovat niin kiireisiä että viikonloppuisin kaipaa lepoa. Ja sitten tietenkin siivous, kaupassakäynti ym...Eikä mieleen tulisikaan lähteä minnekään ilman lapsia, sillä lastenhoitajan järjestäminen on vaikeaa. Joten kaikki suunnelmat jäävät aina suunnitteluasteelle, kun se on niin vaikeaa. Jos ei sitten vain päätä kahden päivän varoitusajalla, että lauantaina lähden vaeltamaan ilman lapsia. Ja niin siinä myös kävi!

Suomalainen ystäväni kutsui juhlistamaan syntymäpäiviään vaellukselle. Paikaksi valikoitui lopulta Nihani Ridge, joka on noin 50 min ajomatkan päästä kaupungista. Valinnanvaraahan täällä on, mutta muut sadat kukkulat odottavat sitten seuraavaa reissua. Meitä oli lopulta neljä naista sekä esikoinen, joka halusi tulla mukaan kaikista varoitteluista huolimatta (suomalaisten naisten naisten huonot vitsit).

Päivä ja ilma eivät olisi voineet olla parempia. Saimme nauttia 20 asteen lämmöstä eikä huipulla edes tuullut!

Matka vuoren päälle ja takaisin oli yhteensä noin 10 kilometriä, ja kävely oli välillä raskasta sillä rinne oli jyrkkä. Mutta näkymä vuoren päältä oli kyllä kaiken arvoista! Myös alaspäin tulo oli vaikeaa, sillä polulla oli paljon pieniä kiviä joihin helposti liukastui. Mutta selvisimme kaikki eikä edes karhuja tullut vastaan vaikka meillä olikin karhusuihke mukana kaiken varalta. Ruska on täällä jo melkein ohi mutta siitä huolimatta oli todella kaunista. Tästä päivästä sai niin paljon energiaa että jaksaa taas pari viikkoa arkea. 

Kesän muistelua

Monen kuukauden tauon jälkeen palaan taas blogin puolelle. Tauko ei ollut mitenkään suunniteltu vaan elämä on vain ollut kiireistä. Lisäksi tietokoneen näyttö meni rikki eikä blogia tehnyt mieli puhelimella päivitellä. 

Haluan kuitenkin vielä pitää tätä blogia pystyssä sillä viikot ja kuukaudet vaihtuvat kuin lennossa ja on kiva olla edes jotain merkintöjä tältä ajalta kun lapset ovat pieniä. 

Viimeisin postaus oli toukokuussa joten koko kesä tuli ja meni. Kesällä nautittiin aurinkoisista päivistä, joita tänä kesänä oli paljon. Lisäksi saimme vieraita Suomesta, mikä olikin kesän kohokohta. 

Tiivistän koko kesän tapahtumat tähän kuvien avulla.

Kesäkuussa osallistuimme Calgaryn suomalaisten juhannusjuhlille. Tässä kaupungissa asuvista suomalaisista useimmat ovat jo vanhempia tai toisen polven suomalaisia, mutta on meitä uusia lapsiperheitäkin pari.

Heinäkuussa vietettiin Kanadan kansallispäivää. Vietimme päivän Bow Wow -tapahtumassa, jossa alkuperäisasukkaiden eri heimot esittelevät pukujaan ja tanssejaan tanssikilpailussa. 

Rummuttajat.

Heinäkuussa kaupungissa oli myös tornadovaroitus. Alla oleva kuva on työpaikan ikkunasta. Aikamoista hysteriaa tornado aiheuttikin ja ihan aiheesta myös. Kyllähän ne ovat vaarallisia. Tämä tornado koski maahan onneksi vasta kaupungin ulkopuolella.

Esikoinen kävi mumminsa kanssa hevosvaelluksella.

Teimme myös matkan parin sadan kilometrin päässä olevalle Unescon perintökohteelle. Tältä alueelta on löydetty dinosauruksen luita ja kaivaukset jatkuvat vielä tänäkin päivänä. Aika vaikuttava paikka olikin.

Telttailuelämää.

Alla olevat kuvat ovat Banffista, joka on aina yhtä henkeäsalpaava. Näistä vuorista ei koskaan saa tarpeekseen. 

Elokuussa teimme päiväretken toisenlaisiin maisemiin. Kävimme maatilalla, jossa sai itse kerätä marjoja.

Päivän saalis. Mustat marjat ovat saskatoonin marjoja, suomeksi tämä puu on sanakirjan mukaan nimeltä marjatuomipihlaja. Punaiset ovat hapankirsikoita.

En yleensä ikinä käy kaupungin keskustassa muutakuin töissä, mutta eräänä viikonloppuna teimme sinne retken lasten kanssa. Yllä on Calgary Tower, joka oli aikaisemmin kaupungin korkein rakennus. Nykyään monet pilvenpiirtäjät ovat jättäneet tornin varjoonsa. Keskustassa järjestettiin lapsille konsertti, minkä takia oikeastaan sinne menimmekin.

Nyt ollaan jo syyskuussa, jolloin juhlimme 9-vuotiasta ja 7-vuotiasta syntymäpäiväsankaria. Tein ensimmäistä kertaa itse jäätelökakun, josta tulikin oikein hyvä.

Nyt ollaan jo lokakuussa ja syksy on parhaimmillaan. Seuraavassa postauksessa sitten vähän ajankohtaisempia asioita.

Kolmevuotias

Raportti synttäriviikonlopusta tulee nyt vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai miten se meni...

Poika aloitti jalkapallon "nappulaliigassa", joka kestää kaksi kuukautta ja pelataan läheisillä ulkokentillä. Harjoitukset ovat 45 minuutin pituisia joka lauantaiaamu ja lapset jaetaan ikänsä puolesta kuuden pelaajan joukkueisiin. Ensimmäiset harjoitukset olivat toukokuun ensimmäisenä lauantaina ja poika oli aika innoissaan. Tosin tässä iässä unohtuu vielä maalien suunnat ja kenttien rajat ja välillä siellä heiteltiin palloa myös käsillä. Mutta ei se niin tarkkaa ole, tärkeintä on oppia pelaamaan ryhmässä ja ottamaan muut huomioon. Toisella harjoituskerralla poika osoitti mieltään, koska olisi halunnut pelata sinisellä pallolla. Valmentaja kun valitsi keltaisen pallon, eikä sillä voinut pelata. Näin se elämä opettaa... kolmas kerta menikin sitten ihan hyvin vaikka pallo olikin keltainen.

Jalkapalloilun jälkeen meillä oli sovittuna vappupiknikki kolmen muun Calgaryssa asuvan suomalaisen kanssa. Sää oli aika kolea, joten pääsimme oikeaan Suomen vappufiilikseen säänkin puolesta. Paikkana oli taas meidän vakiopuisto, jossa pääsi onneksi katoksen alle tuulta pakoon. Loppua kohden myös aurinko päätti pilkistää pilvien takaa.

Tältä näytti kaksi viikkoa sitten, nyt alkaa jo vihertymään täälläkin.

Puun sisällä oli jännä luola.

Poikaa juhlittiin suklaakakulla.

Sunnuntaina olimme kutsuneet pari ystäväperhettä juhliin. Lapsia oli yhteensä 11 joten aikamoinen meno meillä oli. Kakun kanssa pääsin tänä vuonna helpolla eli tilaamalla valmiin. Ruuan kanssa en sitten päässytkään yhtä helpolla, vaan jouduin oikein tulikokeen eteen. Kaikki vieraat olivat nigerialaisia ja tein kolmea eri nigerialaista ruokaa. Hieman arvelutti että saankohan kaikki onnistumaan niin että ne maistuvat myös oikealta, Onneksi kaikki meni nappiin ja ruokia jopa kehuttiin...arvauksen varaan jää oliko se vain vieraskoreutta vai oliko ruoka oikeasti niin hyvää...mutta kaikki meni joten pakko kai sen oli maistua.

Juhlat jatkuivat myöhään iltaan ja kun vieraat olivat lähteneet poika nukahti sohvalle sekunnissa. Juhlat olivat onnistuneet ja nyt meillä on sitten kolmevuotias poika. Voisiko ajan jotenkin pysäyttää, kiitos!

Suru

Kello 10.58 toukokuun viides päivän kolme vuotta sitten syntyi poikamme. Kolme vuotta myöhemmin toukokuun viides päivä kello 10.45 menetimme rakkaan vaarimme. Aivan liian aikaisin. Hyvät muistot vaarista elävät kuitenkin edelleen ja auttavat jaksamaan kaiken surun keskellä.

Myös lapset muistelevat vaaria lämmöllä.

Tytöt: - Vaari laulaa meille ja vaari tekee parhaita korvapuusteja. Kun harjoittelin ajamaan ilman apupyöriä, vaari kannusti ja sanoi, että ikinä ei kannata antaa periksi. Vaari sahaa puita ja korjaa pyöriä.

Esikoinen: Paras muisto vaarista on kun teimme lumiukkoja ja lumilinnoja yhdessä.Vaari on kiltti, hauska ja huolehtivainen.

Poika: Vaari ei ole kuollut. Vaari on lentokoneessa matkalla tänne.

Muistoissa on myös matka vuorille vaarin kanssa kaksi vuotta sitten.

Hautajaiset ovat noin kolmen viikon päästä ja olen menossa Suomeen. Tällä kertaa tosin yksin, sillä lapsilla on vielä koulua ja liput ovat kalliita. 

Pojan syntymäpäiviä ehdimme viettää jo ennen suru-uutista. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Hiljaista

Hiljaista on ollut täällä blogin puolella aika pitkään. Täällä ruudun toisella puolella taas ei niinkään. Kevät on mennyt taas niin hurjaa vauhtia, päivät ja viikot vain vaihtuvat aivan huomaamatta. On ollut lasten koulun kevätkonsertteja, esikoisen tanssikilpailuja, kavereiden syntymäpäiviä, hammaslääkäriaikoja, sairaspäiviä, vanhempainiltoja ym ym. Ja sitten vielä se arki, työ ja harrastukset. 

Kevät on tullut myös ulos aivan huomaamatta. Tänään vasta havahduin siihen, että ei ehkä enää tarvitse käyttää talvitakkia. Iltapäivällä oli +25 astetta. Mutta ainahan voi vielä luntakin sataa...

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja päivitän myös blogia vaikka iltaisin sänky houkutteleekin. 

Koska kuvallisia postauksia on kiva lukea, lisään tähän vielä pari random kuvaa. 

Viime viikon päivällinen. Joskus yksinkertainen on vain parasta!

Keinu- ja leikkikenttäkausi on myös avattu!

Laskiainen ilman laskua ja marsipaania

Meillä on takana pitkä viikonloppu. Tänään oli Family Day eli yleinen vapaapäivä, mutta koululaiset ovat olleet lomalla torstaista lähtien. Myös meillä oli töistä perjantai vapaa. Eli ihana pitkä viikonloppu, jolloin on saanut levätä ja rentoutua... tai sitten ei. Kuinkahan sitä huomenna jaksaa herätä töihin. On nimittäin ollut aika rankka viikonloppu. Onneksi on kuitenkin ehditty myös tekemään kaikenlaista lasten kanssa, sillä sehän tämän vapaapäivän tarkoitus olikin, viettää aikaa perheen kanssa.

Viime viikolla kolmasluokkalaisella oli koulussa Science Fair, eli kaikkien piti tehdä projekti haluamastaan aiheesta. Tämä sitten esiteltiin koko koululle ja myös halukkaille vanhemmille koulun liikuntasalissa. Esitelmän lisäksi piti olla tehtynä aiheeseen liittyvä koe tai pienoismalli. Meidän tuleva lääkäri valitsi aiheekseen solut. Jokin vähän yksinkertaisempi aihe olisi kyllä kelvannut minulle hieman paremmin, sillä koulussa oletetaan, että vanhemmat kotona auttavat tässä projektissa. Aika paljon on itseltäni tainnut unohtua yläasteen tai lukion biologian tunneilta, ja nämä ovat vasta kolmasluokkalaisia! Aika paljon luotin siis googlen apuun. Pienoismallina teimme värillisestä jellosta solun muotoisen pallon ja karkeista siihen sitten kaikki solun osat. Tämä oli kuulemma ollut muista oppilaista hyvin mielenkiintoista. Ja esitys meni myös hyvin. Mutta onneksi se on nyt ohi.

Perjantain ja lauantain siivosin kotia hullun lailla. Vihdoinkin sain siivottua kaikki vaatekaapit ja sen lisäksi myös keittiön kaapit. Aika monta jätesäkillistä tuli taas pieniä ja rikkinäisiä vaatteita, jotka odottavat nyt kierrätystä. Sunnuntaina meillä oli suunnitelmana viettää laskiaista pulkkamäessä. Harmi vain täällä oli oikein keväistä ja +10 astetta eikä lumesta tietoakaan. Lisäksi pojalle nousi kuume lauantaina, joten siinä oli meidän laskiainen. Laskiaispullia kuitenkin tein vaikka en onnistunut löytämään mistään marsipaania. Ja laskiaispulla ilman marsipaania on pyhäinhäväistys, johon itse kuitenkin pakon edestä jouduin syyllistymään. En kuitenkaan itse pystynyt syömään pullia hillolla, kun se ei vain ole oikein, mutta kyllä se ihan hyvältä maistui vain kermavaahdollakin. Eikä meidän pullat nyt muutenkaan kovin paljon aitoa laskiaispullaa muistuttanut. Maku on kuitenkin tärkein tässäkin asiassa.

Sunnuntai vietettiin sitten sisällä, mikä ei lapsia paljon haitannut. Kerrankin saivat leikkiä koko päivän ilman keskeytyksiä. Ja tyttöjen leikithän voivat kestää monta päivää. Nyt oli meneillään ystävänpäivä, jolloin kaikki yli 50 pientä ukkelia oli tehnyt toisilleen ystävänpäiväkortit. Näitä kortteja tehtiin pari tuntia, koska kaikissa oli pieni runo ja nimi tietenkin. Sitten kortteja jaettiin ja kaikki saivat vielä pistaasipähkinänkuoresta tarjoillun pienen helmen. Leikki jatkui tästä vielä monta tuntia.

Tänään poika oli jo vähän parempi ja kuume oli laskenut. Koska mitään talviurheilua ei voinut ulkona harrastaa, menimme sitten halliin luistelemaan. 

Suurimman osan ajasta poika vietti tässä asennossa, mutta kyllä sitten loppua kohden pysyi jo hyvin pystyssäkin. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua.

Luistelun päätteeksi menimme syömään pannukakkuja amerikkalaiseen Ihop ketjuravintolaan. Lautasesta ei ole kuvaa, koska kaikki ehti mennä parempiin suihin ennen kuin ehdin kaivaa kameran taskusta. Ja tähän loppuu myös tämä raportti "mitä teimme viikonloppuna".