Ruokaostoksilla

Ensimmäisinä kuukausina Kanadassa asuessani ruoka tuntui aivan kauhean kalliilta. Kun oli tottunut Irlannin halpoihin hintoihin niin hinnat olivat täällä järkytys. Asiaan vaikutti myös varmasti se, että meillä ei ollut työpaikkoja eikä näinollen myöskään tuloja Kanadan dollareissa. Ja kun hintoja koko ajan muutti päässä euroiksi niin ei ihmekään, että tuntui kalliilta. Emme ostaneet moneen kuukauteen esimerkiksi tuoretta kalaa, kun se oli aivan liian kallista. 

Nyt parin vuoden jälkeen hintoihin on jo tottunut eikä tunnu kauhealta ostaa 20 dollaria maksavaa lohta. Meillä menee ruokakauppaan viikossa noin 150 dollaria (noin 114 euroa), kun Irlannissa muistaakseni meni viikossa ruokaan noin 70 euroa. 

Maitotuotteet ovat Kanadassa melkein puolet kalliimpia kuin rajan eteläpuolella. 4 litraa maitoa maksaa 4.36 dollaria (3.30 euroa eli 83 senttiä litra). Lisäksi jokaisesta tölkistä pitää maksaa 7 centin kierrätysmaksu sekä 25 centtiä panttia. Pullon pantin saa takaisin jos sen vie kierrätysasemalle, kaupoissa ei täällä ole pullojen palautuskoneita. 

Ruoan hinta vaihtelee myös maan sisällä eri provinsseissa. Onhan täällä todella pitkät välimatkat kuljettaa tavaroita. Alberta on suuri naudanlihantuottaja, ja liha on täällä halvempaa kuin muualla Kanadassa. Samoin bensa tulee täältä, ja bensan hinta on Albertassa aina alhaisempi kuin muualla Kanadassa. 

Kaupasta ostetusta ruoasta ei makseta ollenkaan veroa. Valmistetun ruoan vero on täällä 5%. Eli jos ostaa kaupasta valmispizzan, siitä ei tarvitse maksaa veroa. Mutta jos se lämmitetään sinulle siellä kaupassa niin hintaan lisätään verot (näin kävi meille oikeasti kerran!). Alberta on myös ainut provinssi Kanadassa, jossa ei ole ollenkaan myyntiveroa (sales tax). Veroprosentitkin vaihtelevat siis eri provinssien välillä. 

Oikeasti inhoan ruokaostoksien tekemistä. En ikinä pääse kauppaan yksin ja usein onkin kaikki neljä lasta mukana. Kärryt on painavat ja täynnä tavaraa. Sitten pitää pakata tavarat pusseihin samalla kun yrittää vahtia, että kaikki neljä lasta ovat vielä tallella. Onneksi meidän lapset eivät ikinä saa mitään itkupotkuraivareita kaupassa, se tästä vielä puuttuisi. Kun tavarat on saatu pakattua pitää kärryjä työntää ulkona lumisohjossa ja pahimmassa tapauksessa vielä lumisateessa autolle. Kun laukut on saanut nostettua autoon, pitää ne taas kotiin tullessa kantaa portaat ylös keittiöön. Ja sitten vielä laittaa tavarat kaappeihin. Huh huh... ja seuraavalla viikolla jääkaappi on taas tyhjä...