Laskiainen ilman laskua ja marsipaania

Meillä on takana pitkä viikonloppu. Tänään oli Family Day eli yleinen vapaapäivä, mutta koululaiset ovat olleet lomalla torstaista lähtien. Myös meillä oli töistä perjantai vapaa. Eli ihana pitkä viikonloppu, jolloin on saanut levätä ja rentoutua... tai sitten ei. Kuinkahan sitä huomenna jaksaa herätä töihin. On nimittäin ollut aika rankka viikonloppu. Onneksi on kuitenkin ehditty myös tekemään kaikenlaista lasten kanssa, sillä sehän tämän vapaapäivän tarkoitus olikin, viettää aikaa perheen kanssa.

Viime viikolla kolmasluokkalaisella oli koulussa Science Fair, eli kaikkien piti tehdä projekti haluamastaan aiheesta. Tämä sitten esiteltiin koko koululle ja myös halukkaille vanhemmille koulun liikuntasalissa. Esitelmän lisäksi piti olla tehtynä aiheeseen liittyvä koe tai pienoismalli. Meidän tuleva lääkäri valitsi aiheekseen solut. Jokin vähän yksinkertaisempi aihe olisi kyllä kelvannut minulle hieman paremmin, sillä koulussa oletetaan, että vanhemmat kotona auttavat tässä projektissa. Aika paljon on itseltäni tainnut unohtua yläasteen tai lukion biologian tunneilta, ja nämä ovat vasta kolmasluokkalaisia! Aika paljon luotin siis googlen apuun. Pienoismallina teimme värillisestä jellosta solun muotoisen pallon ja karkeista siihen sitten kaikki solun osat. Tämä oli kuulemma ollut muista oppilaista hyvin mielenkiintoista. Ja esitys meni myös hyvin. Mutta onneksi se on nyt ohi.

Perjantain ja lauantain siivosin kotia hullun lailla. Vihdoinkin sain siivottua kaikki vaatekaapit ja sen lisäksi myös keittiön kaapit. Aika monta jätesäkillistä tuli taas pieniä ja rikkinäisiä vaatteita, jotka odottavat nyt kierrätystä. Sunnuntaina meillä oli suunnitelmana viettää laskiaista pulkkamäessä. Harmi vain täällä oli oikein keväistä ja +10 astetta eikä lumesta tietoakaan. Lisäksi pojalle nousi kuume lauantaina, joten siinä oli meidän laskiainen. Laskiaispullia kuitenkin tein vaikka en onnistunut löytämään mistään marsipaania. Ja laskiaispulla ilman marsipaania on pyhäinhäväistys, johon itse kuitenkin pakon edestä jouduin syyllistymään. En kuitenkaan itse pystynyt syömään pullia hillolla, kun se ei vain ole oikein, mutta kyllä se ihan hyvältä maistui vain kermavaahdollakin. Eikä meidän pullat nyt muutenkaan kovin paljon aitoa laskiaispullaa muistuttanut. Maku on kuitenkin tärkein tässäkin asiassa.

Sunnuntai vietettiin sitten sisällä, mikä ei lapsia paljon haitannut. Kerrankin saivat leikkiä koko päivän ilman keskeytyksiä. Ja tyttöjen leikithän voivat kestää monta päivää. Nyt oli meneillään ystävänpäivä, jolloin kaikki yli 50 pientä ukkelia oli tehnyt toisilleen ystävänpäiväkortit. Näitä kortteja tehtiin pari tuntia, koska kaikissa oli pieni runo ja nimi tietenkin. Sitten kortteja jaettiin ja kaikki saivat vielä pistaasipähkinänkuoresta tarjoillun pienen helmen. Leikki jatkui tästä vielä monta tuntia.

Tänään poika oli jo vähän parempi ja kuume oli laskenut. Koska mitään talviurheilua ei voinut ulkona harrastaa, menimme sitten halliin luistelemaan. 

Suurimman osan ajasta poika vietti tässä asennossa, mutta kyllä sitten loppua kohden pysyi jo hyvin pystyssäkin. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua.

Luistelun päätteeksi menimme syömään pannukakkuja amerikkalaiseen Ihop ketjuravintolaan. Lautasesta ei ole kuvaa, koska kaikki ehti mennä parempiin suihin ennen kuin ehdin kaivaa kameran taskusta. Ja tähän loppuu myös tämä raportti "mitä teimme viikonloppuna".

Aktiivisemman elämän alku

Tänne Kanadaan muuton jälkeen meidän elämä on ollut aika yksitoikkoista. Meinasin ensin kirjoittaa että tylsää, mutta lapset kyllä pitävät huolen siitä, että tylsää se ei ainakaan ole. Arki on kuitenkin sitä samaa viikosta toiseen, eikä me oikeastaan koskaan tehdä mitään erikoista. En ole myöskään etsimällä etsinyt uusia kavereita ja tuttavapiiri on täällä aika pieni. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin ollut, sillä näin neljän lapsen kokopäivätyössä käyvänä äitinä ei sitä aikaa oikeastaan olekaan käydä kaikenmaailman tapahtumissa tai vierailuilla. Sitä paitsi olen aika paljon kotona viihtyvä tyyppi, enkä kauheasti kaipaakaan tapahtumarikkaampaa elämää. Tai näin olen luullut.

Viime kuukausien aikana kaikki on kuitenkin jostain syystä muuttunut. Osaksi tämä johtuu ehkä työpaikan vaihdosta, sillä olen nyt tavannut paljon ihmisiä, joiden kanssa on paljon yhteistä. Toisaalta se voi johtua myös itsestäni, sillä olen nykyään jostain syystä paljon avoimempi kuin ennen. Tai sitten olemme saavuttaneet sen neljän vuoden maagisen rajan, jolloin uusi kotimaa ei enää tunnu uudelta ja elämä täällä siirtyy uudelle asteelle. Oli miten oli, kalenteri on alkanut täyttymään tapaamisista ja melkein joka viikonloppu olemme käyneet jossain. Lisäksi olen luvannut esikoiselle, että suunnittelemme yhden paikan joka kuukausi, jonne menemme kaikki yhdessä. Koska yleensä menemme pienempien lasten ehdoilla, jää esikoinen aina suosiolla kotiin enkä oikeastaan vietä ollenkaan aikaa hänen kanssaan. Myös tähän on siis tultava muutos.

Pari viikkoa sitten vein tytöt Calgary Flamesin (paikallinen NHL-joukkue) järjestämälle päivän kestävälle liikuntaleirille. Lapset saivat paljon vinkkejä terveelliseen elämään ja siihen kuinka kunnosta voi pitää huolta. Koko leiri oli ilmainen, sillä joukkue lahjoittaa rahaa joka vuosi lasten liikunnan edistämiseen. 

Viime viikonloppuna menimme "sisäleikkipuistoon" (anteeksi taas suomi, en jaksa googlata mitä nämä paikat on suomeksi, kun eihän tälläisiä paikkoja ollut silloin kun vielä Suomessa asuin). Tämä oli ensimmäinen kerta myös lapsille, sillä minulla on ollut jonkinlaisia ennakkoluuloja koko paikkaa kohtaan. Mutta lapsilla oli kivaa, ja olimme siellä lopulta jopa viisi tuntia. Äiti oli aika väsynyt tämän jälkeen...

Aktiivisemman elämän myötä blogiinkin on ehkä enemmän materiaalia, kun ei siitä arjesta aina jaksa kirjoittaa. Eikä sitä kukaan jaksa lukea, että tänään taas siivottiin ja laitettiin ruokaa ja sitten ajoissa nukkumaan, kun seuraavana päivänä on työpäivä. Kun ei niitä "arjen pieniä iloja" kuitenkaan joka päivä löydä.