Saturday 28 September 2013

Voihan nyt avaimet ja bassoklarinetti

Arki on taas vienyt mukanaan. Kuinka nyt voikaan olla jo syyskuun loppu?

Perjantaina heräsin kello 5.40. Kuudelta pitäisi olla jo lähdössä töihin, joten olin ihan varma, että olen myöhässä. No, uskokaa tai älkää 20 minuutissa sain puettua, pestyä hampaat, herätettyä kaikki lapset, puettua kolme lasta, keittämään puuron, tehtyä kolmet lounaat ja kattamaan aamupalan lapsille. Kuudelta lähdin töihin. Voiko tehokkaampi enää ollakaan (hehe...).

Noin kello yhdeksän mies soitti minulle töihin, että ei löydä auton avaimia mistään. Hän oli lähdössä viemään poikaa hoitoon ja oli etsinyt koko talon läpikotaisin. Se, että avaimet olivat hukassa ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä auton avaimet ovat pojalle aivan se kaikista paras lelu juuri nyt, ja hän osaa etsiä ne käsiinsä vaikka mistä. Yritin sitten ehdotella paikkoja, joista ne ovat ennen löytyneet (mm. kengistä, laukuista, kaapeista), mutta mies oli ollut koko yön töissä eikä hänellä ollut todellakaan voimia tälläiseen. Siinä ei sitten muu auttanut, kun lähteä töistä kotiin kesken päivän. Kun tulin kotiin, olivat mies ja poika kummatkin nukkumassa. Menin sitten itsekin nukkumaan ja nukuin yli kahden tunnin päiväunet. Tämän jälkeen olin kuin uudesti syntynyt. Näin alkoi siis tämä viikonloppu...

Ne avaimet löytyivät myöskin...kaikista loogisimmasta paikasta tietenkin!



Lasten koulut ovat alkaneet hyvin. Esikoinen aloitti nyt seitsemännen luokan ja heillä on ensimmäistä kertaa valinnaisaineita. Kaksi ainetta piti valita ja vaihtoehdot olivat taide, kuoro, orkesteri, draama eli näyttely ja tietokoneet (Robotics). Näistä hän valitsi taiteen ja orkesterin. Ja hänen soittimensa orkesterissa on bassoklarinetti. Olisi ollut ihan kiva, jos meiltä vanhemmilta olisi kysytty mielipidettä ennen tätä valintaa...mutta ei, esikoinen on (ja on aina ollut) oman tiensä kulkija...olisimme ehkä ehdottaneet jotain pienempää soitinta kuten huilu tai marakassit :) No ei, kyllä hän saa tottakai soittaa mitä haluaa. Tätä soitinta pitää harjoitella kotona joka päivä vähintään 20 minuuttia (voi korvaparat ja naapureita käy sääliksi...)



9 comments:

  1. Huh! Ihan hengästyin, kun luin mitä kaikkea sait aikaiseksi 20 min! Meilläkin etsitään välillä avaimia, mutta itseäni saan kyllä syyttää, sillä pojat eivät niillä enää leiki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Välillä sitä ylittää itsensä :) Kiitos kommentista, olen lukenut blogiasi pitkään, mutta olen todella huono kommentoija, kun ei ikinä muka ole aikaa...

      Delete
  2. Hienoa! Hyvä soitin, pehmeä ja vahva ääni ja jaksaa kantaa mukana! Toivottavasti soittointo säilyy! Miten pikkusiskojen koulun aloitukset?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä se on aika painava, ja äänikin on kova! Mutta vaihtoehtoina olivat myös trumpetti ja tuuba, joten on tämä niihin verrattuna ihan hyvä!
      Laitan juttua toisesta koulusta myös pian.

      Delete
  3. edelleen oot mun hero, mää en pääse ikinä 20 min ulos tästä talosta kahden kanssa! mutta meillä on kans kaikki aina hukassa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se ei kyllä aina onnistu meiltäkään! Ja aina on aamuisin kiire vaikka heräisi kuinka aikaisin...

      Delete
  4. Nyt vielä sinne ihanalle mummylle oikein rakkaat ja lämpimät syntymäpäiväonnittelut kotisuomesta kotiväeltä

    ReplyDelete
  5. Syntymäpäivän kohdalla joku ratas aina liikahtaa eteenpäin. Ainakin pitää muistella kuinka vanha sitä nyt taas onkaan. Tasaluvut ovat helpompia muistaa...
    Iloista juhlaa vaan. t: Jukka ja Sara

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! joo, ei sitä enää tässä iässä meinaa muistaa kuinka paljon oikein täyttää.

      Delete