Nukkumisesta vielä

Kun vauva syntyi, sairaalasta saatiin tiukat ohjeet siitä kuinka vauva saa nukkua. Selällään, jalat sängyn päädyssä, ei peittoa eikä sängyssä saa olla mitään muuta kuin vauva. Eikä missään nimessä vanhempien sängyssä. En viitsynyt sanoa, että tytöillä ei ole edes ollut omaa sänkyä vauvana. Nyt meillä oli sänky ja ajattelin ainakin yrittää noudattaa neuvoja.

Ensimmäisenä yönä nukuin ehkä yhteensä tunnin. Tätä jatkui noin pari viikkoa. Aina, kun vauvan laittoi selälleen sänkyyn hän heräsi. Sitten alkoi lipsumaan... kun yöllä vauvaa imetti omassa sängyssä uni tuli automaattisesti ja nukuimme aamuun asti heräämättä. Sitten aloin laittamaan vauvan nukkumaan vatsalleen omaan sänkyynsä ja hän nukkui monta tuntia putkeen heräämättä. Kokeilin taas selällään nukkumista, mutta se ei taaskaan onnistunut. Ajattelin silloin, että jos tämä olisi ensimmäinen vauva niin olisin varmasti kuollut väsymyksestä ja olisi varmasti niin syyllinen olo, kun ei noudata neuvolan neuvoja.

 Näillä neuvoilla on varmasti ihan hyvät perustelut estää kätkytkuolemia. Mutta eikö vain joitakin vuosia sitten ohjeistettu, että vauvojen tulisi nukkua vain vatsallaan? Tuskin niitä kätkytkuolemia oli enemmän silloin kun nyt. Meillä se ei vaan toimi.
Kerran sitten neuvolassa käydessäsi sanoin tästä. Neuvolantäti kehui pojan pään muotoa niin täydelliseksi. Selällään nukkuvilla vauvoilla kun on yleensä "flat head" ja vauvoja pitäisi pitää vatsallaan monta kertaa päivässä, jotta tämä estettäisiin. Tästäkin saimme hienon esitteen, kuinka vauvojen "tummy time" toteutetaan. Sanoin sitten, että poika ei millään nuku selällään ja olen laittanut hänet vatsalleen nukkumaan. Neuvolantäti meni aika hiljaiseksi eikä tiennyt mitä sanoisi. Onneksi hän ei alkanut syyllistämään lisää, vaan sanoi että ohjeet on tälläiset ja alkoi puhumaan kätkytkuolemista. Hän antoi myös uuden esitteen siitä, kuinka vauvan saa helpommin nukkumaan. (Kyllä, täällä näitä esitteitä on ihan joka ikisestä asiasta). Esitteessä oli mm. neuvoja kuinka vauvan saa nukahtamaan omaan sänkyynsä yksin. Kun vauva alkaa olla uninen, hänet nostataan sänkyyn ja annetaan olla siellä kunnes nukahtaa. Tiedän jo ennen kokeilua, että tämä ei tule toimimaan. Meidän poika nukahtaa vain ja ainoastaan syliin tai liikkuviin vaunuihin.

Päätin, etten syyllistä asiasta itseäni enempää. Kolme aikaisempaa vauvaa ovat kaikki nukkuneet vieressäni kunnes olivat noin vuoden ikäisiä. Tunnen olevani onnistunut siinä, että saan pojan sentään nukkumaan omassa sängyssään ainakin osan yötä. Vauvat tarvitsevat läheisyyttä. Ja kunnon yöunet ovat todella tärkeitä, varsinkin kun en päivisin pysty nukkumaan (vaikka haluaisinkin...).

Herra nukkuu "väärin"

 

Pesin tänään pyykin seassa rasiallisen piilolinssejä. Kuinka ne olivat joutuneet pesukoneeseen kysynpä vaan? Ihme kyllä pakkaukset eivät olleet avautuneet ja niitä voi vielä käyttää. Tämä ei kylläkään ole ensimmäinen kerta, kun pesen jotain muuta kuin pyykkejä. Olen pessyt miehen kännykän (ei voi enää käyttää) ja toisella kertaa miehen lompakon sisältöineen (meni pilalle). Oppisi tyhjentämään taskunsa.

 

Lopuksi vielä kuva vohveleista hunajalla. En alkuraskauden aikana voinut syödä mitään aamuisin ennen töihin menoa ja oli todella heikko olo. Ainut, mitä pystyin syömään olivat nämä vohvelit ja söin näitä joka päivä monta parin kuukauden ajan. Nyt ostin taas pitkästä aikaa ja hyvältä maistuu vieläkin!