Kultaiset vuodet

11-vuotias esikoinen on todella tarkka pukeutumisestaan. Farkkujen on oltava kapealahkeiset, vain tietynlaiset paidat kelpaavat ja hiuksien laitossa menee ainakin puoli tuntia joka aamu. Mies oli hänen kanssaan ostarilla viime viikonloppuna ja tarkoituksena oli löytää uusi takki. Kolmen tunnin ja monen kymmenen kaupan jälkeen hän löysi viimeinkin takin, joka kelpasi. Onneksi mies oli hänen kanssaan, sillä minulla olisi mennyt hermot.

Aloin sitten miettimään millainen olin itse tuossa iässä. Ja samanlaistahan se oli. Halusin samoja vaatteita mitä kavereillakin oli, ja kaikki luokan tytöt pukeutuivat samaan tyyliin. Farkkujen piti olla Levikset, tai sitten leveistä farkuista leikattiin saumat irti ja siihen väliin ommeltiin joku kukkakangas. Paidan piti olla tasaraita-paita, jossa oli huppu. Tai sitten farkkupaita. Minulla oli valkoinen kauluspaita, jossa oli sinisiä kukkia. Jalassa piti olla purjehduskengät. Pipoa ei voinut pitää talvella, koska kampaus olisi mennyt pilalle. Otsatukka oli nimittäin tupeerattu korkeaksi "aalloksi" ja siinä oli niin paljon hiuslakkaa, että se pysyi itsestään pystyssä. Tai sitten se oli laitettu "kuplalle". Hiusten piti myös olla nutturalla. Kaulassa roikkui kokoelma erivärisiä muovisia tutteja, joita kerättiin. Huone oli täynnä julisteita. Kaikki olivat New kids on the block- faneja (suosikkini oli Danny). Muita artisteja olivat Raptori, Ressu Redford, Neon 2. Kuuntelin myös Bryan Adamsia ja Whitney Houstonia. Kasetille nauhoitettiin aina radiosta hyviä kappaleita ja niitä sitten kopioitiin kavereilta. Voi 90-luku, älä tule koskaan takaisin!

Kun menin yläasteelle en enää välittänyt siitä kuinka muut pukeutuivat. Toivottavasti näin tapahtuu myös oman tyttären kohdalla. Nyt pitää vain yrittää kestää tämä vaihe.

Uusi takki

Lempparit

Sain Toinen koti -blogista haasteen kertoa lempiasioista ja tässä vastaukset:

Lempinumero: Numero 1. Ihan vaan siitä syystä, että ykkösenä on hyvä olla. Lisäksi se on syntymäpäiväni.

Alkoholiton suosikkijuoma: Tällä hetkellä tämä:

Lempieläin: Kirahvi. En haluaisi kotieläimeksi, mutta niissä on jotain niin ylvästä.

Facebook vai Twitter: Jos pitää jompi kumpi valita, niin Twitter, vaikka en sitä käytäkään. Facebookiin olen jo kyllästynyt. Twitterin kautta voi vaikuttaa enemmän.

Intohimoni: Urheilu, mutta nykyään siihen ei ole aikaa. Toisena intohimona on matkustelu. Jos vain aikaa ja rahaa olisi tarpeeksi, matkustelisimme varmasti monta kertaa vuodessa.

Suosikkiviikonpäivä: Sunnuntai. Ainut päivä viikossa, kun ei tarvitse tehdä mitään pakollista.

Suosikkikukka: Auringonkukka. Pellot täynnä auringonkukkia ovat todella kauniita.

Haaste piti jakaa viidelle blogille, mutta en nyt haasta ketään. Tämä on jo ollut aika monessa blogissa, mutta jos haluat vastata kysymyksiin niin ota haaste itsellesi!

Markkinoilla

Viikonloppu meni taas aivan liian nopeasti. Lauantaina mies oli tyttöjen kanssa ostoksilla ja sain siivottua koko talon, pestyä neljä koneellista pyykkiä ja laitettua ruokaa. Vauva viihtyy jo lattialla yksikseen pidempiä aikoja, joten pystyn tekemäänkin jotain. Poikaa ei tosin voi jättää hetkeäkään valvomatta. Minuutti vain ja hän on jo toisella puolella huonetta. Ja miksi vauvat ovat aina ensimmäisinä pureskelemassa johtoja tai kaukosäädintä vaikka ympärillä olisi kasa leluja?

Sunnuntaina kävimme joulumarkkinoilla. Paikka oli todella iso ja aivan täynnä ihmisiä. Markkinat olivat kansainväliset ja tarjolla oli käsitöitä ja ruokaa eri puolilta maailmaa. Yritin ottaa kuvia, mutta siellä oli todellakin niin paljon ihmisiä, että harva kuvia onnistui niin, ettei niissä näy kenenkään naamaa ja voin täällä julkaista.

Ulkona oli tälläinen leikkimökki. Tässä on haastetta leikkimökkiä suunnitteleville.

Ulkona ja sisällä oli myyntikojuja. Sisällä oli myös musiikki- ja tanssiesityksiä. Jos olisi halunnut käydä kaikki kojut läpi olisi varmasti kannattanut tulla ilman lapsia. Toisaalta juuri lasten takia tänne tultiinkin, sillä lapsille oli paljon nähtävää.

Lapset saivat ratsastaa, tosin vain taluttajan kanssa.

Siellä oli myös pieniä eläimiä, joita sai silitellä. Nämä puput olivat niin söpöjä.

Lampaita.

Myös joulupukin porot olivat ehtineet paikalle.

Yksi kojuista.

Joulutunnelmaa.

Nämä hiiret saivat meiltä uuden kodin. Ostimme myös kaikkea pientä syötävää.

Ei voisi uskoa, että ensi viikolla on jo joulukuu. Koko syksy on mennyt niin nopeasti. Juurihan oli kesä?

.

Talvi tulee, oletko valmis?

Tästä on tulossa tämän blogin ensimmäinen muotipostaus. Ja luultavasti myös viimeinen. Kuolisitte tylsyyteen, jos alkaisin laittamaan tänne päivän asuja tai kodin sisustuskuvia. Uskokaa tai älkää, niissä ei ole mitään nähtävää.

Teen tämän postauksen ihan vain siksi, koska täällä talvipukeutuminen on aivan oma lajinsa. Kuten sanottu, täällä on kylmät talvet ja pukeutuminen on aika erilaista kuin esim. Torontossa tai Vancouverissa. Calgarylaiset osaavat pukeutua tarpeen tullessa hyvin. Toisaalta täällä on kahta eri tyyppiä ihmisiä. Ensimmäiset tyypit ovat niitä, jotka hyppäävät autoihinsa kotiovelta, ajavat työpaikalle js sieltä taas suoraan kotiin. Tällöin asuna voi olla kesäsandaalit ja t-paita. Takkia ei tarvita, kun onhan autossa lämmitys. Toinen tyyppi on sitten extreme-talvipukeutujat. Yhteistä näille kummallekin tyypille on kuitenkin kädessä oleva termosmuki tai Tim Hortons mukillinen kahvia, jota sitten juodaan koko aamun. Joskus harvemmin voi nähdä myös Starbucks-kuppeja. Näkisitte, mitkä jonot autoja on joka aamu Tim Hortonin take out-luukulla.

Keskityn tässä nyt kuitenkin näihin extreme-pukeutujiin. Jos tehtäisiin otos normaalina arkiaamuna C-junassa (maan päällä kulkeva lähijuna) nähtyihin vaatteisiin (huom! tutkimuksen luotettavuutta ei ole tieteellisesti todistettu) noin 80 % ihmisistä on juuri näitä extreme-pukeutujia. Tällöin ei panosteta siihen, että näyttää hyvältä, vaan siihen, että pysyy lämpimänä. Loput ovat sitten joko tänne juuri muuttaneita immigrantteja tai muotilehtiä lukevia ja sen mukaan pukeutujia.
Esimerkkejä vaatteista:

Ski mask (varsinkin miehillä). Tämä on aika extremeä.

Takkeina näkee tälläisiä:

 tai:

 

Yleisimpiä merkkejä on Columbia tai North Face. Canadan Goose takkeja ei täällä oikeastaan näe melkein koskaan, vaikka voisi näin luulla. Laskettelutakkeja näkee myös todella paljon. Ja tapana on, että takeissa roikkuu kaikki käytetyt hissikortit ainakin kolmen vuoden ajalta. Mitä enemmän hissikortteja, sitä parempi.

 

Kenkinä on kumipohjaiset saappaat. Todella käytännölliset. Yleensä nämä pitävät lämpimänä - 30 tai - 40 asteeseen asti. Eli villasukkia ei tarvitse.

 

 

Nuorilla taas näkee paljon alkuasukaskansojen kenkien mukaan tehtyjä saappaita, joiden nimi on mukluks. Nämä ovat todella suosittuja ja olet oikein muodikas, jos sinulla on tälläiset.

Myös Uggseja näkee aika paljon nuorilla. Tosin uggsit eivät ole täällä kovin käytännöllisiä, sillä ne menevät nopeasti pilalle lumesta ja varsinkin tiellä käytettävästä suolasta.

Päässä on pipo, jota täällä kutsutaan nimellä toque. Ei siis hat. Tämä voi olla minkälainen pipo tahansa. Hanskoina on yleensä jonkinlaiset lasketteluhanskat.

Lapsilla on kaikilla saman malliset talvisaappaat, eli snow boots. Meillä oli tänne tullessa jotain Suomesta ostettuja talvikenkiä, eikä ne pärjää näille saappaille missään vertailussa. (Tosin en ole aivan varma minkälaisia kenkiä siellä nykyään on saatavilla). Nämä pitävät lämpöä - 30 asteeseen saakka ja kumipohja pitää ne myös kuivana. Aivan parhaat. Tältä ne näyttävät:

Näitä saa sitten erivärisinä ja kuviollisina, mutta malli on kaikissa sama. Toinen suosittu talvikenkä on Bogs. Näitä voi käyttää syksyllä, talvella ja keväällä ja toimivat samalla kumisaappaina. Talvella nämä kestävät myös - 30 pakkasta, mutta hengittävät niin, etteivät kumisaappaina käytettyinä ole liian kuumat. Älä kysy, kuinka tämä on mahdollista...

Haalareita täällä ei käytetä yli vuoden ikäisillä lapsilla ollenkaan. Kaikilla on snow pants ja takki. Ihan kätevää siinä mielessä, että lapsia kuljetetaan autolla joka paikkaan, eikä toppahousuja tarvitse laittaa jalkaan autossa. Suosittuja merkkejä on Columbia ja OshKosh Kids.

Talvivaatteet eivät ole kovinkaan halpoja, ainakaan nämä suositut merkit. Halvempia saa kyllä esim. Walmartista. Täällä toimii myös hyväntekeväisyysjärjestö, joka kierrättää käytettyjä talvivaatteita. Jos opettajat kouluissa huomaavat, että lapsilla ei ole kunnon talvivaatteita, he voivat sanoa vanhemmille, että käyvät hakemassa vaatteet tästä paikasta. Sieltä voi myös kuka tahansa pyytää vaatteita, jos tuntuu, ettei ole varaa ostaa uusia. Koulussa mennään välitunnilla ulos vaikka pakkasta olisi - 20 astetta.

Tässä tämmöinen pieni katsaus. Lopuksi vielä kuva pojan talvihaalaripussista, joka on niin söpö :)

(Kuvat lainattu täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä)

Kylmä

Tänään oli niin kylmä, että henki salpautuu, vaatteet jäätyvät koviksi, naama on tunnoton ja silmäripset muuttuvat valkoisiksi. Meillä oli paljon menoa suunniteltu täksi aamuksi, mutta peruutin kaikki ja olimme sisällä lämpöisessä, JUST BECAUSE I CAN!

Suunnitelma ei aivan toteutunut, koska tyttö piti viedä ja hakea koulusta. Onneksi iltapäivällä alkoi sataa lunta ja ilma oli vähän leudompi. Pukeuduimme Michelin-ukoiksi ja kävelimme nopeaa tahtia. Kylmyyttä pystyi juuri ja juuri kestämään ne pakolliset 15 minuuttia. Täällä tälläisinä päivinä on siis todella kylmä, en muista ikinä Suomessa kokeneeni tälläistä kylmyyttä, sillä siellä ilma on aina kuitenkin hieman kostea (ainakin rannikolla). Täällä kylmyys on aivan erilaista, koska ilma on niin kuiva. Olemmehan keskellä preeriaa. Elämä kuitenkin jatkuu normaaliin tapaan, eikä esim. koulut ole kiinni vaikka ulkona olisi - 35 astetta kylmä. Toisaalta täällä ihmiset pukeutuvat sään mukaan ja vaatteet ovat todella lämpimiä. Kirjoitan "talvimuodista" seuraavaksi, sillä se on aivan erilaista täällä, kuin missään muualla.

Yritin ottaa ulkona kuvia kylmyydestä, mutta tällä kameralla ei kyllä kovin hienoja kuvia saa. Puut olivat todella kauniita jäisine oksineen.

 

 

Eilen lapset kirjoittivat joulupukille. Kirjeet jätettiin takan eteen illalla ja aamulla ne olivat hävinneet. En tiennytkään, että myös tontut tulevat savupiipusta hakemaan kirjeitä. Varsinkin, kun meidän takka toimii kaasulla, eikä siinä ole savupiippua. Mutta ei puututa yksityiskohtiin...

 

Vanhin tyttö on panostanut visuaaliseen puoleen tyylilleen uskollisena. Kaikkia listassa olevia asioita ei taida saada.

 

4-vuotiaan lista on helpompi toteuttaa. Paitsi kynsilakat...

 

Joulupukki tarvitsee ehkä hieman tulkinta-apua 6-vuotiaan listan lukemiseen...

 

 

Nukkumisesta vielä

Kun vauva syntyi, sairaalasta saatiin tiukat ohjeet siitä kuinka vauva saa nukkua. Selällään, jalat sängyn päädyssä, ei peittoa eikä sängyssä saa olla mitään muuta kuin vauva. Eikä missään nimessä vanhempien sängyssä. En viitsynyt sanoa, että tytöillä ei ole edes ollut omaa sänkyä vauvana. Nyt meillä oli sänky ja ajattelin ainakin yrittää noudattaa neuvoja.

Ensimmäisenä yönä nukuin ehkä yhteensä tunnin. Tätä jatkui noin pari viikkoa. Aina, kun vauvan laittoi selälleen sänkyyn hän heräsi. Sitten alkoi lipsumaan... kun yöllä vauvaa imetti omassa sängyssä uni tuli automaattisesti ja nukuimme aamuun asti heräämättä. Sitten aloin laittamaan vauvan nukkumaan vatsalleen omaan sänkyynsä ja hän nukkui monta tuntia putkeen heräämättä. Kokeilin taas selällään nukkumista, mutta se ei taaskaan onnistunut. Ajattelin silloin, että jos tämä olisi ensimmäinen vauva niin olisin varmasti kuollut väsymyksestä ja olisi varmasti niin syyllinen olo, kun ei noudata neuvolan neuvoja.

 Näillä neuvoilla on varmasti ihan hyvät perustelut estää kätkytkuolemia. Mutta eikö vain joitakin vuosia sitten ohjeistettu, että vauvojen tulisi nukkua vain vatsallaan? Tuskin niitä kätkytkuolemia oli enemmän silloin kun nyt. Meillä se ei vaan toimi.
Kerran sitten neuvolassa käydessäsi sanoin tästä. Neuvolantäti kehui pojan pään muotoa niin täydelliseksi. Selällään nukkuvilla vauvoilla kun on yleensä "flat head" ja vauvoja pitäisi pitää vatsallaan monta kertaa päivässä, jotta tämä estettäisiin. Tästäkin saimme hienon esitteen, kuinka vauvojen "tummy time" toteutetaan. Sanoin sitten, että poika ei millään nuku selällään ja olen laittanut hänet vatsalleen nukkumaan. Neuvolantäti meni aika hiljaiseksi eikä tiennyt mitä sanoisi. Onneksi hän ei alkanut syyllistämään lisää, vaan sanoi että ohjeet on tälläiset ja alkoi puhumaan kätkytkuolemista. Hän antoi myös uuden esitteen siitä, kuinka vauvan saa helpommin nukkumaan. (Kyllä, täällä näitä esitteitä on ihan joka ikisestä asiasta). Esitteessä oli mm. neuvoja kuinka vauvan saa nukahtamaan omaan sänkyynsä yksin. Kun vauva alkaa olla uninen, hänet nostataan sänkyyn ja annetaan olla siellä kunnes nukahtaa. Tiedän jo ennen kokeilua, että tämä ei tule toimimaan. Meidän poika nukahtaa vain ja ainoastaan syliin tai liikkuviin vaunuihin.

Päätin, etten syyllistä asiasta itseäni enempää. Kolme aikaisempaa vauvaa ovat kaikki nukkuneet vieressäni kunnes olivat noin vuoden ikäisiä. Tunnen olevani onnistunut siinä, että saan pojan sentään nukkumaan omassa sängyssään ainakin osan yötä. Vauvat tarvitsevat läheisyyttä. Ja kunnon yöunet ovat todella tärkeitä, varsinkin kun en päivisin pysty nukkumaan (vaikka haluaisinkin...).

Herra nukkuu "väärin"

 

Pesin tänään pyykin seassa rasiallisen piilolinssejä. Kuinka ne olivat joutuneet pesukoneeseen kysynpä vaan? Ihme kyllä pakkaukset eivät olleet avautuneet ja niitä voi vielä käyttää. Tämä ei kylläkään ole ensimmäinen kerta, kun pesen jotain muuta kuin pyykkejä. Olen pessyt miehen kännykän (ei voi enää käyttää) ja toisella kertaa miehen lompakon sisältöineen (meni pilalle). Oppisi tyhjentämään taskunsa.

 

Lopuksi vielä kuva vohveleista hunajalla. En alkuraskauden aikana voinut syödä mitään aamuisin ennen töihin menoa ja oli todella heikko olo. Ainut, mitä pystyin syömään olivat nämä vohvelit ja söin näitä joka päivä monta parin kuukauden ajan. Nyt ostin taas pitkästä aikaa ja hyvältä maistuu vieläkin!

 

 

Pitkä viikko

Tämä viikko on tuntunut niin pitkältä...maanantai meni siivotessa ja pyykkiä pestäessä. Tiistaina oli paljon asioita hoidettava, ja koska minulla ei ole nyt autoa käytössä päivisin, pitää joka paikkaan kävellä tai mennä bussilla. Olen kävellyt tämän viikon aikana yhteensä ainakin 10 tuntia, ja se alkaa tuntumaan jaloissa. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Keskiviikkona meillä oli äiti-lapsiryhmässä brunssi. Ryhmä on tosi kiva. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, minkälaisia nämä ryhmät voivat pahimmillaan olla. Eli omien lasten kehumista ja vertailua muihin. Mutta kaikki äidit tässä ryhmässä ovat "maanläheisiä" ja oikeasti kiinnostuneita muista. Myös lapset leikkivät hienosti keskenään. Eli mielellään siellä käyn.

Tämän jälkeen oli käytävä maksamassa pari kuukautta sitten saamani ylinopeussakko (öhöm....) registrar officessa. Täällä kaikille ylinopeussakoille annetaan aika ja päivä oikeudessa, ja jos sitä ei siihen mennessä maksa, niin oikeuteen on mentävä. Jos menee oikeuteen, niin saa vissiin lisäaikaa maksamiseen tai sitten voi yrittää todistaa olevansa viaton. En tiedä, kuinka tämä käytännössä toimii. Mielummin maksan heti suosiolla. Täällä sakot eivät mene tulojen mukaan, vaan summa on kaikille sama. Lisäksi jokaisesta sakosta tulee ajokorttiin pisteitä. Jos pisteitä on liikaa, niin ajokortti otetaan pois vähäksi aikaa.

Miehellä on alkanut töissä nyt joulusesonki ja ylitöitä on paljon. Tällä viikolla hän on tullut kotiin 10-11 aikaan illalla. Ja tälläistä tulee olemaan jouluun saakka. No, onneksi ylitöistä maksetaan ihan kivasti.

Eilen aamulla herätessä pojan silmät olivat täynnä keltaista rähmää ja turvonneet. Pesin niitä lämpimällä vedellä, mutta koska silmät olivat aivan punaiset, päätimme lähteä lääkäriin. Kello oli vähän vaille kymmenen ja walk in-klinikalla oli jo noin kahden tunnin odotusaika. Seuraava walk-in klinikka aukesi yhdeltä, joten päätin tulla sitten uudestaan. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja jo 30 minuutin odottamisen jälkeen pääsimme lääkärille. Silmätulehdushan se oli niinkuin olin arvellutkin. Nyt ne alkavat näyttää jo vähän paremmilta silmätippojen ansiosta. Pitää vain toivoa, että tulehdus ei tartu muihin lapsiin. Tänään ollaan siis sairaana kotona. Tälläisinä hetkinä olen kiitollinen siitä, että emme asu enää Irlannissa. Lääkärikäynnit ovat täällä ilmaisia, Irlannissa tämäkin olisi maksanut 50 euroa.

Vanhin tyttö on ollut koko viikon luokkansa kanssa field tripillä (suomeksi luokkaretki/tutustumiskäynti, huom. yritän jo ammattinikin vuoksi suosia suomalaisia sanoja suomea kirjoittaessani, mutta joskus suomalainen sana vaan kuulostaa niin väärältä asiayhteyteen...) ja ovat mm. tutustuneet kaikkiin kaupungin historiallisiin rakennuksiin (en itse tiennyt, että täällä edes on sellaisia :) sekä tutustuneet korkeimman oikeuden työhön. Tässä jotain kuvia mitä hän on ottanut.

 

Vanha luokkahuone. Tuo Tim Horton's kuppi pöydällä ei varmaan kuulu rekvisiittaan :)

 

Vuonna 1891 rakennettu Lougheed House on nyt museona.

 

Bow-joki jonkin korkean rakennuksen parvekkeelta nähtynä.

Tulipa pitkä postaus tästä niin pitkältä tuntuneesta viikosta. Kyllä tää kotiäitinä oleminen vaan on rankkaa... :)

Papupata

Meidän 4-vuotias puhuu taukoamatta. Täytyy myöntää, että välillä jää osa kuulematta. Liika on todella liikaa ja ajattelen omiani. Eilen matkalla kouluun hän taas puhui ja puhui ja puhui... sanoin aina väliin, että joo, joo...
Sitten hän yhtäkkiä kysyi hämmästyneenä, että sanoitko joo?
Minä: Joo, mitä sä sanoitkaan?
U: Että voiko musta tulla isona jänis? Mä haluan, että musta tulee jänis, kun mä kasvan isoksi.
Minä: Ihmisistä ei yleensä voi tulla jäniksiä. Miksi sä haluat olla jänis?
U: Niillä on niin kiva elämä.
Minä: Niin, mutta susta ei voi tulla jänistä.
U: No, sitten musta tulee keiju.
Minä: Oh, ok.
U: Ja vauvasta tulee isona pikkuveli.

Näinhän se menee.

                                                       Kattoon hyppivät apinat

Stocking up...

Tehtiin viikonloppuna jääkaapin ja kaappien täydennysoperaatio (aka kolmen tunnin kauppareissu). Meillä on jäsenyys Costcoon, ja käydään siellä noin kerran parissa kuukaudessa. Sieltä kun saa tukkupakkauksina ihan kaikkea mitä tarvitsee, ainut mitä ei sieltä osteta on hedelmät, vihannekset ja liha.
Eli jotta saadaan kaikki tarvittava on meidän käytävä kolmessa eli kaupassa. Ensin ajettiin kaupungin pohjoispuolelle maatilalle. Me ei osteta lihaa enää marketeista, koska niistä ei ikinä tiedä kuinka tuoretta se on. Olemme alkaneet ostamaan suoraan teurastamolta ja voin sanoa, että liha maistuu paljon paremmalta. Nyt ostettiin 6 kiloa naudanlihaa ja 4 kiloa kanaa.
Sitten Costcoon ja sen jälkeen Superstoreen. Nyt on kaapit täynnä ainakin kaksi kuukautta. Rahaa meni noin 250 dollaria. Mutta nyt ei tarvitse kaupasta pitkään aikaan muuta kuin maitoa, hedelmiä ja vihanneksia.

 

Osa ostoksista. 18 kilon riisisäkki kestää kyllä vähän kauemmin kuin pari kuukautta.

 

Meillä on tehty muutos ruokavalioon sen osalta, että en osta mitään, missä on yli 10% sokeria (siis päivän suosituksesta). Poikkeuksena kuitenkin esim. rusinat ja hedelmät, jossa on sokeria luonnostaan yli tämän määrän. Eli en osta enää jogurtteja, mehua ja joitakin muroja. Vaihtoehtona meillä on luonnonjogurttia marjojen tai omenasoseen kanssa. Kyllä täällä voi syödä terveellisesti, kun vain tietää mitä ostaa.

Eilen taas muistui mieleen viime keväinen ostosreissu. Olin viimeisilläni raskaana ja lähdimme Costcoon, jonne on noin puolen tunnin ajomatka. Kun olimme valmiita aloimme pakkaamaan tavaroita autoon. Mies avasi takaluukun ja lastasimme tavarat sinne. Takaluukku kiinni ja oli aika lähteä kotiin. Mutta missä on auton avaimet? Mies sanoi, että laittoi ne takaluukkuun. En ensin uskonut, koska hän yleensä yrittää huiputtaa tällä tavalla. Mutta totta se oli. Auton ovet olivat lukossa ja takaluukun saa auki vain auton sisältä. Siinä ei auttanut muu kuin miehen lähteä kotiin bussilla hakemaan vara-avaimia ja meidän oli odotettava häntä. Oli vielä sunnuntai, ja bussit kulkivat harvoin. Ja kotiin päästäkseen hänen oli mentävä kahdella eri bussilla plus yksi junamatka. No, aika lähellä oli Ikea ja päätimme kävellä sinne odottamaan. Lapsilla oli kyllä kivaa. Itselläni ei niinkään, ja kun mies soitti kahden tunnin kuluttua kotiin päästyään, että ei löydä vara-avaimia mistään, olin suoraan sanottuna räjähdyspisteessä. Onneksi avaimet sitten lopulta löytyivät, mutta kesti vielä noin kolme tuntia ennen kuin mies pääsi takaisin. Tämän viiden tunnin Ikeassa oleskelun jälkeen en ole käynyt siellä kertaakaan. Kaiken lisäksi kotiin päästyämme huomasin, että olin kadottanut pankkikorttini jossain tällä matkalla. Never again.

Matkalla esikouluun

Vien neljävuotiaan kolme kertaa viikossa esikouluun. Matkaan menee kävellen noin 15 minuuttia ja meiltä pääsee koululle oikaisemalla joen yli. Tämä joki ja sen ympäristö on suojeltua aluetta, ja sinne on tuotu joitain lintuja ja eläimiä elämään luonnollisessa ympäristössä. Kuin pieni luonnonpuisto keskellä asumisaluetta.

 

Tälläisiä portaita mennään alas. Oli hieman hankala työntää vaunuja syvässä lumessa. Tätä polkua ei melkein koskaan aurata talvisin.

 

 

 

Polku jatkuu jokea pitkin

 

 

Täällä olemme nähneet kesäisin majavia ja kaikenlaisia lintuja

 

Metsään ei saa mennä häiritsemään eläinten pesiä

 

Siltaa pitkin

 

Ja sillan toisella puolella koulu jo onkin

 

Lumienkeli

 

Viikonloppu vietetään täällä aika paljon sisätiloissa. Huomiseksi on luvattu -18 astetta.

Chinook

Yksi Calgaryn ilmaston parhaita puolia on chinook-tuuli. Chinook tuo mukanaan lämmintä ilmamassaa ja kestää pari päivää. Eli jos eilen oli -10 astetta, niin tänään onkin sitten +10. Kun chinook on ohi, on taas normaalin kylmä.
Monet valittavat, että chinookin takia heillä on päänsärkyä. Vanhemmat ihmiset pistävät luun kolotukset chinookin piikkiin. Mutta me emme valita, vaan nautitaan aina, kun saamme tälläisen paussin talveen. Loppuviikosta on taas luvattu lumisateita.

Viime viikonloppuna tehty lumiukko, jonka chinook on jo sulattanut.

PS. Hyvä Amerikka! Demokratia vei voiton, ja todistettiin, ettei rahalla saa ostettua ihmisten mielipiteitä.

Nomen est omen...

Luin, että vuonna 2011 täällä Albertassa kolme suosituinta pojan nimeä olivat Liam, Ethan ja Mason ja top 3 tytön nimet olivat Olivia, Sophia ja Emma. Kauniita nimiä kaikki ja varmasti aika samanlailla muuallakin Kanadassa nämä nimet ovat suosiossa.
Googlasin Suomen tilastoja ja vuonna 2011 suosituimmat nimet siellä olivat Sofia, Venla, Aada, Emma ja Aino ja pojille Elias, Onni, Eetu, Leo ja Aleksi.
Suosituimpia nimiä Ruotsissa olivat Alice, Maja, Elsa, Julia ja Linnea ja pojille William, Lucas, Oscar, Hugo ja Elias.
Katsoin myös ihan huvin vuoksi mitkä nimet ovat suosiossa Irlannissa ja siellä top 5 olivat pojille Jack, James, Sean, Daniel ja Conor ja tytöille Emily, Sophie, Lily, Emma ja Grace.
Aika lailla eri maissa suositaan erilaisia nimiä, ja mielestäni on mielenkiintoista seurata, kuinka nämä suosituimmat nimet muuttuvat vuosi vuodelta. Tyttöjen nimistä Emma pitää pintansa melkein joka maassa. Poikien nimet taas vaihtelevat paljonkin. Törmäsin samaan ongelmaan, kun mietimme pojalle toista nimeä. Halusin nimen, joka on samalla kansainvälinen mutta myös suomalainen ja ne olivat aika vähissä. Lopulta päädyin kansainväliseen nimeen suomalaisittain kirjoitettuna, mutta joka on helppo ääntää englanniksikin.

Me emme ole kertaakaan päättäneet lasten nimiä ennen kuin he ovat syntyneet. Ensimmäinen tyttö syntyi Ruotsissa ja siellä nimi oli päätettävä muistaakseni kuukauteen mennessä. Kaksi seuraavaa syntyivät Irlannissa ja siellä oli aikaa päättää nimestä pari viikkoa. Täällä taas nimi piti ilmoittaa ennenkuin pääsi sairaalasta kotiin, joten pojan kohdalla minulla oli joitain vaihtoehtoja mielessä jo raskaana ollessani. (Jos poika olisi ollut tyttö, hänen toiseksi nimeksi olisi tullut Alma. Se jäi nyt käyttämättä.)
Kaikkien lasten ensimmäinen nimi tulee miehen kielestä ja on valittu merkityksen mukaan. Tyttöjen nimien merkitykset ovat rikkaus (wealth), kallisarvoinen (precious) ja edistys (progress), pojan nimi tarkoittaa kunniaa (honour). Toiset nimet ovat kaikki siis samalla kansainvälisiä ja suomalaisia ja kauniita (tietenkin!). Yksi kriteeri ensimmäisten nimien kohdalla oli myös, että niiden on oltava lyhyitä ja helposti tavattavissa olevia, sillä sukunimi on aika pitkä. Kaikki nimet ovat osoittautuneet juuri oikeiksi lapsille ja niinkuin otsikossa lukeekin, uskon että nimi on enne.

Mitkä kriteerit teillä on tärkeitä nimen valinnassa?

EDIT En tiedä miksi jotkin nimet muuttuvat linkeiksi kun julkaisen kirjoituksen, miten linkin saa pois? Älkää siis klikatko linkkejä.

PS. Poika on tänään tasan 6kk. ja alkoi sen kunniaksi ryömiä! Hitaasti mutta varmasti vetää itseään käsillä eteenpäin ja pääsee jo liikkumaan pari metriä. Tästä se alkaa...

Halloween

Halloween vietettiin aika jäätävissä tunnelmissa. Ei tunnelman (ei todellakaan, tätä on odotettu viikkoja), vaan sään puolesta. Ulkona oli - 10 astetta pakkasta, lunta satoi ja kaikkialla oli jäätävä usva. Mutta mikään sää ei estä kunnon calgarylaisia ulkoilemasta, varsinkaan halloweenina.

Kuuden jälkeen kadut täyttyivät lapsista ja aikuisista. Ja täyttyivät on juuri oikea sana kuvaamaan tunnelmaa, sillä ihmisiä oli ulkona satoja. Asumme lapsiystävällisellä asuinalueella ja lapsia on jokaisessa talossa. Olin lupautunut "valvojaksi" vanhimman tytön kavereille, ja meitä oli neljä 11-vuotiasta, yhden kaverin pikkusisko sekä pikkutytöt ja vauva tietysti myös mukana. Halloween puvun alle toppahousut, talvitakki, hanskat, hattu ja kaulahuivi ja olimme valmiita lähtöön. Robin Hood, enkeli, kolme noitaa, roomalainen, prinsessa, mehiläinen ja lepakko.

 

Tuloksena oli kolme säkkiä karkkia. Näitä syödään vielä ensi vuonnakin.