On päiviä

On päiviä jolloin ajat kirjastoon palauttamaan myöhässä olevia kirjoja ja kirjastoon päästessäsi huomaat, että kirjalaukku jäi kotiin.

On päiviä jolloin pyydät päästä töistä tunnin aikaisemmin ehtiäksesi koulun vanhempainiltaan ja sinne päästyäsi huomaat, että vanhempainilta onkin vasta seuraavalla viikolla.

On päiviä jolloin olet teinin mielestä kauhea äiti, kun et ymmärrä millainen stressi hänellä juuri nyt on. Puhuminen ei tule kuuloonkaan.

On päiviä jolloin syödään illalliseksi purkkipapuja ja leipää, koska kauppaan ei ehdi eikä jaksa.

On päiviä jolloin tytöt kaatavat huoneensa kokolattiamatolle purkillisen hopeanväristä kimalletta, jota on sitten ympäri taloa monta viikkoa. Ja imuri on tietenkin rikki.

On päiviä jolloin poika tyhjentää juuri ostetun ison suihkusaippuapullon vessan lattialle. Ja töihin on kiire.

On päiviä jolloin olet aamuisin niin väsynyt, että töihin ajaessasi havahdut kesken matkan huomaamaan, että olet ajanut väärää tietä.

On päiviä jolloin ei ole aikaa laittaa poikaa päiväunille. Sitten tulee hiljaista ja huomaat, että poika on nukahtanut kylpyammeeseensa.

On päiviä jolloin huomaat, että kaikesta huolimatta tämä on elämää, josta on oltava kiitollinen. Ja olet onnellinen.

Banjo Banjo

Meillä on nyt sitten 8- ja 6-vuotiaat tytöt.
 Juhlat menivät hyvin ja kaikilla oli hauskaa. En tiedä johtuuko se vanhemisesta, mutta seuraavana päivänä meillä käytiin hyvin syvällisiä keskusteluja. Kaikki alkoi kysymyksestä: "Äiti, sitten kun me ollaan isoja voidaanko me kaikki siskokset asua samassa talossa?". Selitin, että aikuisena yleensä muutetaan omaan kotiin, mutta saavat he kyllä sitten asua yhdessä jos haluavat. 8v. oli sitä mieltä, että he muuttavat sitten naapureiksi.
Tästä keskustelu jatkui vielä siihen kuinka ollaan hyviä äitejä, miksi kannattaa opiskella ja kuinka haetaan töitä. 8v. haluaa monta lasta, koska "I love babies". 6v. ei halua lapsia, mutta hänestä tulee isona äitipuoli sekä lastenhoitaja. Lopulta keskustelu päättyi siihen, että 8v. totesi kuinka on odottanut koko ikänsä, että pääsee neljännelle luokalle. Ja nyt hän on jo kolmannella, "I can't believe it!"

Nämä kaksi tyttöä ovat erottamattomia ja toistensa parhaita kavereita. Heillä on mitä mielikuvituksellisempia leikkejä, jotka voivat kestää monta päivää. Vanhempi tytöistä keksi noin vuosi sitten, että on olemassa maa nimeltä Banjo Banjo. Tästä on tullut nyt molemmille mielikuvitusmaa, johon kaikki leikit perustuvat. Joskus tuntuu, että he uskovat että tämä maa on oikeasti olemassa. Banjo Banjossa kaikki on paremmin. Siellä ruoka on ilmaista, talot maksavat 100 dollaria, autot osaavat lentää ja uida, ihmiset eivät koskaan riitele, keijut ja ihmiset elävät yhdessä ja eläimet osaavat puhua. Tänä aamuna tein eväitä kouluun ja 6v. sanoi - Banjo Banjossa lapset eivät tarvitse eväitä kouluun, koska siellä koulussa on puutarha josta saa poimia mitä haluaa.
Saa nähdä kuinka kauan meillä vielä puhutaan Banjo Banjosta.

*tähän piti lisätä kuvia synttäreiltä, mutta iPadilla ei onnistu kuvien siirto* (voi kuinka inhoankaan teknologiaa, kun se ei ikinä toimi niin kuin haluaisi).

Ihana arki vihdoinkin!

Koulut alkoivat nyt sitten vihdoinkin! Ja nyt olemme viime viikon aikana päässeet taas arkirytmiin, tosin kaikki harrastukset alkavat vasta ensi viikolla, joten ensimmäinen viikko oli kuin pehmeä lasku arkeen. 

Esikoinen aloitti nyt 8.luokan, toinen tyttö 3.luokan ja kolmas 1.luokan. Kaikilla on siis nyt koko päivä koulua joten arki helpottuu siinäkin mielessä, että vain poika tarvitsee hoitopaikan. Koulupäivä on kaikilla 8.10 - 15.00 ja nuoremmat tytöt tulevat bussilla kotiin 15.45 ja vanhempi 16.05. 

Vaikka koulun aloitusta onkin odotettu, tuntuu se myös kukkarossa. Täällä on ilmainen opetus eikä kirjoistakaan tarvitse maksaa, mutta koulusta tulee aina pitkä lista tarvikkeista, jotka pitää kaikilla olla. Lisäksi pitää maksaa koulubussista, luokkaretkistä, ruokailun valvonnasta (opettajat eivät syö lasten kanssa vaan täksi ajaksi on palkattu erillinen valvoja) sekä toimistokustannuksista (kopiointi ym.). Kuulin radiosta viime viikolla, että tänä vuonna koulunalun ostoksiin käytetään keskimäärin noin 250 dollaria yhtä oppilasta kohden. Meillä ei onneksi mennyt niin paljon...huh, sehän olisi 750 dollaria. Tyttöjen kouluissa on onneksi koulupuvut, joten uusia vaatteita ei tarvinnut ostaa ja siinäkin säästi paljon. Vaikka koulupuvuista voi olla montaa eri mieltä, itse suorastaan rakastan niitä! Kuinka helppoa onkaan joka aamuinen pukeminen, kun vaatteet on aina valmiina. Enkä ole kyllä tyttöjen koulussa kenenkään muunkaan kuullut valittavan joutuvansa käyttämään koulupukua.

Esikoinen aloitti tänä vuonna uudessa koulussa ja lukujärjestys näyttää tältä.

Valinnaisia aineita sai valita kolme kahdeksan eri vaihtoehdon joukosta. Hänellä on nyt valinnaisena kotitalous, kuvaamataito ja taidemaalaus. Tänä vuonna hänellä on myös ranskan tilalla espanja, josta tykkää kovasti. Muita pakollisia aineita ovat Social Studies (historia ja maantieto), tiede (kemia ja fysiikka), matematiikka, äidinkieli (englanti) ja  Life Skills eli elämänhallintataito (?). Liikuntaa on kolme tuntia viikossa. Uusi koulu tuntuu tosi hyvältä ainakin näin ensimmäisen viikon jälkeen.

Syyskuu tietää sitä, että meillä alkaa taas myös synttäriputki, sillä seuraavien neljän viikon sisällä meillä on kolmet synttärit. Ylihuomenna täytetään 8, seuraavaksi 6 ja viimeisen synttärisankarin ikää en nyt satu muistamaan...(tai sitten se on salaisuus...). Tyttöjen kaverisynttärit pidetään varmasti vasta ensi viikonloppuna, kun sitä vaan jaksaisi alkaa suunnittelemaan.