Vuoden 2013 viimeinen

Meillä kuultua tänään:

Tytöt laittoivat huoneensa oven kiinni saadakseen leikkiä rauhassa. Poika tulee koputtamaan oveen.
7-vuotias isosiskonsa sanoo: "Say the password"
Poika:  "Password"
7-v.:  "No, don't say password, say the password"
Poika: "Password"
7-v.: "No, say something else, don't say password"
Poika: "School bus"
7-v.: "No, that's not the password".

Tämä päättyi lopulta itkuun...

Myöhemmin:

7-vuotias: "I'm seasick"
5-vuotias: "What's seasick?"
7-vuotias: "It's when your nose is hurting. When you feel like sneezing, but you can't"
5-vuotias: "Ok".


Sitten:

5-vuotias: "I know why butterfly is called butterfly"
7-vuotias: "Why?"
5-vuotias: "Because it eats butter and flies".

Tälläisiä tunnelmia täällä vuoden viimeisenä päivänä. Uutta vuotta ei meillä juhlita mitenkään erityisemmin. Mies menee yöksi töihin ja lapset nukahtavat jo yhdeksän jälkeen. Vuosi 2013 on ollut hyvä, vaikka mitään erikoisempaa ei ole tapahtunutkaan. Ensi vuodelle on taas uudet tavoitteet ja toiveet. Mutta niistä lisää myöhemmin...

Päätän vuoden 2013 tähän tyttöjen kuvaan.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!

Hemmottelua

Eilen lapset heräsivät aikaisin, ja kuusen alla oli sittenkin lahjoja vaikka he pelkäsivät, ettei lahjoja ehkä tulekaan...

Kaikki olivat iloisia saamistaan lahjoista. Meillä annetaan myös hyödyllisiä joululahjoja, joita olisi muutenkin pitänyt ostaa. Kaikki saivat siis myös sukkia, yöpuvun ja uuden hammasharjan ja lapset olivat aivan yhtä onnellisia näistä lahjoista. 

Iltapäivällä syötiin jouluateria. Meillä oli kalkkunan lisäksi lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja jollof rice sekä friteerattua naudanlihaa. Tänä vuonna hain myös venäläisestä kaupasta tuotetta mätiä ja sitä oli alkuruoaksi keitetyn kananmunan kanssa. Ruoka oli taas niin hyvää...jälkiruoalle ei meinannut jäädä tilaa, mutta niitä syötiinkin sitten pitkin iltaa. 

Syönnin jälkeen leikittiin uusilla leluilla. Kaksi nuorempaa tyttöä on nyt innostunut legoista, ja niitä on rakennettu eilisestä asti. 

Myös tälläinen mosaiikkisetti oli todella mieluinen ja tytöt tekivät jo eilen kolme tälläistä kuvaa.

Tänään mies lähti pojan ja nuorempien tyttöjen kanssa tapaninpäivän ruuhkaan. Itse jäin suosiolla kotiin. Sain esikoiselta joululahjaksi kylpysetin ja eilen sanoin, että toivottavasti minulla on joskus aikaa sitä käyttää. Nyt olin menossa suihkuun ja esikoinen sanoi, että äiti, nyt sä voit mennä kylpyyn kun muut eivät ole kotona. Ja kyllä oli ihanaa, viimeksi olen käynyt kylvyssä varmasti monta vuotta sitten.

Kylvyn jälkeen avasin vielä pitkään säästämäni suklaan. Tälläisiä hemmotteluhetkiä osaa todella arvostaa vasta sitten, kun sellaisiin ei ole ikinä aikaa. 

Onneksi loma jatkuu vielä monta päivää. En halua tehdä mitään suunnitelmia, mutta ainakin yhden kerran on käytävä luistelemassa ja pulkkamäessä.

Joulu kultainen...

Perjantaina alkoi joululoma. Kaksi viimeistä viikkoa on ollut todella kiireisiä. Meillä oli kolmet eri koulun joulujuhlat, esikoisen orkesterin konsertti sekä kolme eri tanssinäytöstä. Tämän lisäksi töissä oli todella kiire, kun vuoden tilikatsauksen piti olla valmis ennen lomaa. Kaiken lisäksi olin myös pari päivää viime viikolla kipeänä. Joten jouluvalmistelut ovat jääneet aika vähille.
Mutta onneksi sain eilen oikein luksuspäivän, kun mies lähti kaikkien lasten kanssa pois koko päiväksi ja pääsin ostoksille aivan yksin (vain pienten lasten äidit ymmärtävät tätä luksusta...). Sain ostettua kaikki lahjat ja koko viikon ruuat. Sellaiseen "kuuntelen joululauluja vilttiin käpertyen kuumaa glögiä juoden" -hetkeen ei ollut aikaa. Muuten, meidän Ikeassa ei tänä vuonna ollut glögiä, mikä pettymys...

Tänä aamuna kävimme vielä maatilan myymälästä ostamassa kalkkunan. Sitten leivoimme pipareita ja taatelikakkua. Illalla katsoimme vielä joka joulun pakollisen elokuvan, eli Polar Expressin. Nyt saa joulu tulla...

Pojan pipareiden leipominen oli luovaa toimintaa. Muotit eivät olleet kivoja, vaan hän kauan ja keskittyneesti teki taikinasta pieniä ja vähän isompiakin palloja. Osa meni suuhun. Lopulta hän tunki kaiken jäljellä olevan taikinan yhden muotin sisään. Ehkä ensi vuonna tämäkin sujuu sitten paremmin.

Tätä kirjoittaessa Suomessa on jo jouluaaton aamu. Meillä joulua vietetään kunnolla vasta keskiviikkona, mutta Suomen joulu on ajatuksissa varmasti koko huomisen päivän. Toivottavasti teillä kaikilla on oikein rauhallinen ja hyvä joulu!

Suomi

Tänään alkoi taas normaali arki matkan jälkeen.
Kun Suomesta palaa tänne takaisin, on aina vähän epätodellinen olo. Olinko oikeasti siellä vai oliko se vain unta? Niin erilaisilta nämä kaksi maata tuntuvat.

Matka meni hyvin. Lento Lontoon Gatwickin kautta oli loistovalinta. Gatwick oli siisti ja rauhallinen lentokenttä, ei liian pieni eikä liian isokaan. Aamupäivällä siellä tuntui olevan suorastaan autiota. Suomeen päin lentäessä jouduimme odottamaan jatkolentoa 6 tuntia, mutta aika meni nopeasti.

     Hetkeni lattemammana. Piparkakun makuista lattea kermavaahdolla.

       

 Leikkipaikalla kului aikaa. Vaikka kaikista hauskinta oli katsella ikkunasta lentokoneita ja muita koneita.

                                                            Joulupukki, missä olet?

Lentokentällä yritin ajankuluksi bongailla suomalaisia. Sitten aloin miettimään mistä suomalaisen oikeastaan tunnistaa? Havaintojeni mukaan Marimekon laukusta, polkkatukasta (keski-ikäisillä) ja kasvonpiirteistä. Vanhempia ihmisiä oli helpompi tunnistaa kuin nuorempia. Tälläistä vakavaa empiiristä tutkimusta siis...

Suomeen saavuttua ihmetytti pimeys. En ole käynyt Suomessa tähän vuodenaikaan moneen vuoteen ja olin aivan unohtanut miltä tälläinen pimeys tuntuu. Tämä yhdistettynä aikaeroon niin olin aika pihalla aikatauluista.

Muita huomioita näin ulkosuomalaisen silmin: Junassa konduktoorilla ei ollut aikaa myydä minulle lippua, koska juna oli aikataulusta 5 minuuttia myöhässä. Täällä siitä ei olisi kukaan stressannut.
Olin myös aika yllättynyt siitä, että sain niin hyvin apua junissa ja busseissa rattaiden ja laukkujen kanssa kulkiessani. Ja auttajat olivat aina suomalaisia vanhempia miehiä. Lentokoneessa Helsingistä Lontooseen vieressä istuva mies antoi jopa oman puhelimensa pojalle, joka alkoi olla väsynyt istumiseen.

Muuten päivät olivat täynnä sukulaisten tapaamisia ja hyvää ruokaa. Mutta myös rauhoittumista ja lepoa. Hautajaiset olivat kauniit ja olen iloinen, että sain mahdollisuuden jättää viimeiset jäähyväiset.
Matkan kruunasi pienen siskonpojan ensitapaaminen. Yhtenä päivänä ehdin tehdä myös pakollisen Vaasa sightseeing-kierroksen (lue: tori ja sen ympäristö).

Sitten pitikin taas haikeana jättää kotikaupunki taakseen ja valmistautua 24 tuntia kestävälle kotimatkalle. Olimme Helsingissä hotellissa yötä, joten matka ei tuntunut niin raskaalta.

          Hotellin ikkunasta näkyi ohikulkevia junia, joten poikaa piti jonkin aikaa houkutella nukkumaan.

Kotimatka oli aika puuduttava, koska 9 tunnin lennolla poika nukkui vain 30 minuuttia. Meidän takana ja edessä istuneet ihmiset tuskin tätä blogia lukevat, mutta pyydän nyt anteeksi kaikkea aiheutunutta häiriötä.
Kun lähestyimme Calgarya, kuulutti kapteeni: Tervetuloa Calgaryyn. Ulkona on kirkas kanadalainen talviyö. Lämpötila on - 26 astetta.

Ja tätä pakkasta on nyt kestänyt monta päivää. Ei ainakaan voi valittaa, ettei tunnu jouluiselta.