First Ride ja muita juttuja

Olimme eilen 4-vuotiaan kanssa tutustumassa koulubussiin. Tapahtuma oli järjestetty kaikille syksyllä koulunsa aloittaville. Ensin näytettiin turvallisesta bussimatkasta kertova filmi ja sitten lapset saivat ajaa pienen matkan koulubussilla. Ensin vanhempien kanssa ja sitten yksin. Joillekin oli tullut toisella matkalla itku. 4-vuotias tuli bussista totisena, mutta oli kuulemma ollut kivaa.

Tänään vein esikoisen kahden kaverinsa kanssa ostarille. Tämä ei ollut oma ideani, kuten minut tuntevat varmaan voivat arvata (ostoskeskukset eivät ole lemipipaikkojani). Ja voi mitä juttuja näillä esiteineillä on...välillä en tiennyt itkeäkö vai nauraako. Emme saaneet tietenkään kulkea yhdessä vaan sovittiin paikka missä nähdään tunnin päästä. Kuljeskelin siellä sitten kahden pienemmän tytön ja pojan kanssa heitä odottaen. Kivointa pienille tytöille oli ostarin keskellä oleva suihkulähde, jonne ihmiset heittivät kolikoita. Sanoin, että se on toivomuslähde ja molemmat kävivät heittämässä sinne kolikon.
Kysyin sitten mitä he toivoivat. 4-vuotias toivoi voivansa ratsastaa ponilla. 6-vuotias toivoi, että dinosaurukset eivät olisi kuolleet sukupuuttoon. Sellaista...

Tämä bloggailu on jäänyt vähän vähemmälle nyt. Kun on tälläinen 1-vuotias Duracell-pupu, joka seuraa joka paikkaan, niin harvoin pystyn istumaan koneella. Yritän tänne kuitenkin aina jotain laittaa.

Victoria Day

Täällä on maanantaina yleinen vapaapäivä.
Victoria Day on joka vuosi toukokuun 24. päivää edeltävä maanantai. Tästä vapaapäivästä voimme kiittää Englannin kuningatar Victoriaa, joka kuoli vuonna 1901. Toukokuun 24. päivä oli nimittäin hänen syntymäpäivänsä, joka on siis hänen kuolemastaan lähtien ollut yleinen vapaapäivä Kanadassa. Olihan hän myös Kanadan hallitsija tuohon aikaan. Täytyy myöntää, että en itse tiennyt tätä ennen tänne muuttoa. Muutenkin Kanadan historia on jäänyt minulla vähän pimentoon. En edes muista, että olisimme koulussa historian tunneilla opiskelleet Kanadan historiaa (tai se ei ole vain jostain syystä jäänyt mieleen :-).

Tätä vapaapäivää ei kuitenkaan vietetä kuningatarta muistellen, vaan koko kaupunki autioituu ja perjantai-iltapäivällä kaupungista poispäin lähtevät tiet ovat täynnä matkailuautoja ja asuntovaunuja. Viikonlopun sana on Camping! Tätä vapaapäivää voi siis melkein verrata Suomen juhannukseen. Vaikka kanadalaiset ovat muulloinkin kovia ulkoilmaihmisiä, on tämä viikonloppu aivan erityinen, sillä se on vuoden ensimmäinen loma, jolloin säiden puolesta voi leireillä. (Vaikka koko viikonlopuksi on luvattu sadetta se ei menoa haittaa, kun varusteet on kunnossa).

Me emme ole ahtautumassa muiden sadan tai tuhannen kanssa leirintäalueelle, vaan otamme rauhallisesti kotona. Ehkä sitten kun poika on vähän isompi. Pitää se ainakin kerran elämässä kokea.

Arkirealismia

Tässä meidän eilinen päivä:
Aamu valkeni aurinkoisena, herätyskellon soidessa kävin suihkussa, söin aamiaisen ja lähdin töihin. Lapset heräsivät seitsemältä, söivät aamupalan ja lähtivät kouluun. Mies vei pojan ja 4v:n hoitoon ennen kymmentä ja lähti töihin. Töiden jälkeen ajoin kotiin, kello oli 3.30 kun hain pojan hoidosta. Sitten haettiin tyttö ja tultiin kotiin. Esikoinen ja 6v. olivat jo kotona. Söimme pientä välipalaa, lapset leikkivät ja itse sain luettua sähköpostit ja blogit. Sitten aloin tekemään ruokaa. Syönnin jälkeen tiskasin astiat ja lähdimme puistoon. Takaisin tulimme kello 7.00. Tein 6v:n kanssa läksyt. Sitten olikin jo aika laittaa yöpuvut, annoin lapsille jotain pientä iltapalaa, harjattiin hampaat, luettiin iltasatu ja tytöt menivät sänkyihinsä ja nukahtivat melkein heti. Laitoin pojan nukkumaan omaan sänkyynsä. Tämän jälkeen katsoin telkkaria kunnes menin nukkumaan kello kymmenen.

Vai menikö se sittenkään näin?

Monista blogeista saa lukea ihanasta perhe-elämästä ja kauniista kodeista. Valitettavasti se ei aina mene näin, ainakaan meillä. Tai voisin tietenkin jättää kertomatta kaikki huonot asiat, mutta siinä ei mielestäni ole mitään järkeä. Miksi pitäisin blogia, joka ei kerro totuutta meidän elämästä?

Eli this is what really happened....

Herätyskello soi kello 5, painoin torkkua ja nukuin vielä 30 min. Sitten poika heräsi. Yritin saada häntä nukahtamaan uudestaan mutta ei onnistunut... yritin herättää miestä ottamaan pojan, että saan puettua. Itkuhan siinä tuli, kun poika olisi halunnut olla minun kanssani. Puin nopeasti, harjasin hampaat ja menin alakertaan. Kello oli jo 6. Nyt olisi jo pitänyt olla lähdössä. Nopeasti laitoin tyttöjen eväät valmiiksi, otin mukaan mysliä rasiassa ja omenan ja leivän lounaaksi. Sitten ajoin töihin. Olin 10 minuuttia myöhässä. Töissä sitten söin aamiaisen työpöydän ääressä... (Irlannissa olin tottunut syömään aamiaisen töissä. Siellä kaikki söivät aamiaista töissä, täällä ei kukaan...miksiköhän?).

Lapset heräsivät, söivät aamiasta ja juoksivat koulubussille, taas melkein myöhässä. Mies vei pojan ja 4v:n (ja unohti ottaa pojan repun mukaan).

Kello 3 lähdin töistä ja ajoin hiljalleen läpi ruuhkan, taas oli onnettomuus sulkenut yhden kaistan. Hain pojan ja tytön ja olimme kotona neljältä. Poika huusi nälkää, koska oli juuri herännyt päiväunilta kun hain hänet. Annoin hänelle banaania ja leipää. Sitten kannoin itkuista poikaa ja yritin siivota aamupalan jälkiä, keittiö oli kuin myrskyn jäljiltä. Aloin laittamaan ruokaa itkevä poika jalasta roikkuen. Esikoinen ja 6v. riitelivät ja jouduin lähettämään esikoisen omaan huoneeseensa. Kun ruoka oli valmista sain syötettyä pojan ja sitten oli rauha taas maassa. Yritin saada 4-vuotiasta syömään, lopulta minun piti syöttää hänelle pari lusikallista, jotta hän olisi syönyt edes jotain. Kello oli jo 6.30 ja lähdimme puistoon, koska olin luvannut tytöille. Tulimme kotiin seitsemän jälkeen ja laitoin pölyiset lapset suihkuun. Pyysin monta kertaa 6v:tä tekemään läksyt, en pystynyt auttamaan, koska poika oli joka paikassa. Hän oli avannut kaikki kaapit ja vetänyt kaikki tavarat lattialle. Esikoinen kertoi juttujansa ja suuttui, kun en ehtinyt kuuntelemaan. Poikaa piti taas kantaa.
Sain tytöt siivoamaan lelunsa alakerrasta ja pesemään hampaat. Yritin lukea iltasatua pojan yrittäessä vetää kirjaa kädestä. Sanoin hyvää yötä ja menin laittamaan poikaa nukkumaan. Tytöt alkoivat taas leikkimään ja pitivät niin kovaa meteliä, että poika ei saanut nukuttua. Yritin saada tytöt menemään sänkyihinsä, mutta meteli jatkui. Kello oli 9, kun kaikki vihdoin nukahtivat. Pyysin esikoista monta kertaa menemään sänkyyn.

Sitten oli aika laittaa vaatteet ja reput valmiiksi aamuksi. Astiat piti tiskata ja yritin siivota alakertaa edes vähän. Olin valmis kymmeneltä. Mies tuli töistä. Katsoin nopeasti sähköpostin ja blogit ja sitten piti alkaa tekemään toista työtä, projektin palautuspäivä on tämän viikon lopussa. Jaksoin kirjoittaa pari tuntia ja sitten pääsin vihdoinkin nukkumaan. Viiden tunnin yöunien jälkeen herätyskello soi taas uuteen päivään...

Näkymä työpaikan ikkunasta kello 6.30 aamulla. Tälläisiä maisemia tuijottelen päivät pitkät. (No ei, kyllä siellä töitäkin tehdään..)

PS. Toivottavasti kymmenen vuoden päästä näistä vuosista muistaa vain ne kivat asiat.

Kiitos

Vuosi sitten äitienpäivänä poika oli viikon ikäinen. Tuntuu, että siitä on niin kauan.
Tänä aamuna en saanut aamiasta sänkyyn, kuten en yleensäkään. Kakkuakaan ei ollut. Ihan normaali päivä tämä on muutenkin, mies lähti aamulla aikaisin töihin ja tulee myöhään illalla.
Mutta sain kuitenkin jotain paljon arvokkaampaa kuin mikään kaupasta ostettu lahja. Näitä on piiloteltu monta päivää ja olen joutunut arvaamaan monta kertaa mitä tulen saamaan (4-vuotias ei pystynyt pitämään salaisuutta vaan hänen oli pakko kertoa mitä oli tehnyt. Sen jälkeen hän sanoi: Äiti, se voi olla ihan mitä vaan. Mitä mä äsken sanoin ei pakosti ole totta...).

Esikoinen oli tehnyt purkin, jossa on paperikääröjä. Kääröissä on joka päivälle joku asia ja ajatus, minkä takia tykkää äidistä. Yhdessä luki: Remember last Mother's Day when I made you breakfast? The kitchen was so messy. 4v:n kortissa lukee: You are very special because you take me to the park! 6v. oli tehnyt korulippaan. Kortissa lukee: I love you because... you tuck me in bed. My mom loves me best when...I do not fight, because she gets angry.

1 v.

Viime viikonloppuna vietettiin synttäreitä ihanassa + 24 asteen helteessä. Aamupäivällä oli sopivasti tyttöjen kuoron barbeque, joten siinä samalla vietettiin myös synttärit. Oli todella kuuma, 24 astetta ei ehkä kuulosta helteeltä, mutta täällä se on jo tukahduttavan kuuma jos ei tuule olleenkaan, olemmehan keskellä preeriaa.

Grillikatoksen alle pääsi onneksi varjoon.

Nuotion ympärillä laulettiin.

Ja sitten tanssittiin.

Luonto näytti karulta vielä viikko sitten, nyt on puissa on silmut.

Joku on karkuteillä.

Kotona syötiin sitten vielä kakkua. Tämä oli "vauvaystävällinen" kakku, eli poikakin sai palan.

Onnistunut päivä kaiken kaikkiaan. 

Paluu todellisuuteen

Nyt on todellakin palattu todellisuuteen (tai arkeen). Yhtenä päivänä olen tehnyt kaikkea mitä ennen tein pitkin viikkoa. Ja mietin, että miten tämä oikein onnistuu...

Tänään on:

Herätty kuuden jälkeen. Olen nyt lopettanut imettämisen, eli oli pakko nousta keittämään puuroa.
Pesty ja kuivattu neljä koneellista pyykkiä.
Imuroitu ja pesty lattiat. Siivottu yhteensä neljä tuntia.
Kuunneltu tyttöjen riitelyä parikin kertaa.
Tehty ruokaa kaksi kertaa ja tiskattu astioita neljä kertaa.
Kannettu poikaa melkein koko päivän. Tänään ei ole kelvannut kuin äidin syli.
Viety ja haettu tytöt tanssitunnilta, esikoinen uinnista ja kitaratunnilta.
Riidelty esikoisen kanssa.
Käyty kirjastossa.
Tehty koko viikon ostokset.
Paistettu kakkupohjat huomiseksi.
Korjattu tyttöjen pyörät.
Käyty puistossa lasten kanssa.
Kylvetetty kolme lasta ja letitetty yhden hiukset.
Luettu iltasatu ja nukutettu poika.

Eikö kuulostakin ihanalta vapaapäivältä :) Nyt istun alas ensimmäistä kertaa koko päivänä, kello on kymmenen...pitäisi varmaan mennä nukkumaan...

+21 astetta tänään. 

Tältä näytti ennen siivousta. Ruoat pitkin lattiaa :). Poika on nyt ihastunut nukkeihin ja kantaa niitä mukanaan.

Lyhyt päivitys

Kiirettä on pitänyt niin kuin arvata saattaa...nyt pääsin pitkästä aikaa lukemaan blogeja ja huomasin, että olin ihan kokonaan unohtanut, että eilen oli vappu. No, ei sitä olisi pahemmin juhlittukaan vaikka olisin muistanut, sillä täällä oli ihan tavallinen arkipäivä.

Vuosi sitten tänään oli pojan laskettu aika. Vaikka poika antoi odottaa itseään vielä kolme päivää muistan tämän päivän kuin eilisen. Viikonloppuna juhlitaan siis synttäreitä.

Töissä menee hyvin vaikka vuodessa on tapahtunut niin paljon muutoksia, että jouduin opettelemaan ihan uuden työn.  Tämä ensimmäinen viikko on ollut kyllä aika vaikea kaikille. Poika oli vielä kaiken lisäksi sairaana alkuviikosta, joten mies oli hänen kanssaan kotona. Kaikkea pientä on aina unohtunut aamuisin, mutta mitä pienistä! Pääasia on kuitenkin, että tytöt ovat ajoissa koulussa ja syövät aamupalan. Ja kyllä tämä arki tästä alkaa sujumaan.

Pakollinen kuva :) Puissa ei ole vielä edes silmuja, mutta kyllä se kesä vielä tulee...