Suru

Kello 10.58 toukokuun viides päivän kolme vuotta sitten syntyi poikamme. Kolme vuotta myöhemmin toukokuun viides päivä kello 10.45 menetimme rakkaan vaarimme. Aivan liian aikaisin. Hyvät muistot vaarista elävät kuitenkin edelleen ja auttavat jaksamaan kaiken surun keskellä.

Myös lapset muistelevat vaaria lämmöllä.

Tytöt: - Vaari laulaa meille ja vaari tekee parhaita korvapuusteja. Kun harjoittelin ajamaan ilman apupyöriä, vaari kannusti ja sanoi, että ikinä ei kannata antaa periksi. Vaari sahaa puita ja korjaa pyöriä.

Esikoinen: Paras muisto vaarista on kun teimme lumiukkoja ja lumilinnoja yhdessä.Vaari on kiltti, hauska ja huolehtivainen.

Poika: Vaari ei ole kuollut. Vaari on lentokoneessa matkalla tänne.

Muistoissa on myös matka vuorille vaarin kanssa kaksi vuotta sitten.

Hautajaiset ovat noin kolmen viikon päästä ja olen menossa Suomeen. Tällä kertaa tosin yksin, sillä lapsilla on vielä koulua ja liput ovat kalliita. 

Pojan syntymäpäiviä ehdimme viettää jo ennen suru-uutista. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.